www.ilosanomapiiri.fi
JEESUS, PAHAN VALLAN VOITTAJA
3. paastonajan sunnuntai (2. vsk.):
Joh. 12:37-43
Taustaa: Jeesus sanoi nämä sanat Jerusalemissa ratsastettuaan sinne aasilla kansan hurratessa ympärillä. Hän oli tehnyt siihen mennessä monta tunnustekoa, joista viimeisin ja järisyttävin oli Lasaruksen kuolleista herättäminen. Tämä on Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen viimeinen julkinen puhe ja hänen viimeinen vetoomuksensa ihmisille, että he uskoisivat Isä Jumalan lähettäneen hänet maailmaan. Ilmeisesti Jeesuksella oli kolmen vuoden työn tuloksena alle tuhat seuraajaa. (12 opetuslasta, 120 jotka odottivat helluntaina Pyhää Henkeä ja ne 500, joille Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen.) Evankelista Johannes katsoo taaksepäin Jeesuksen kolmen vuoden toimintaan ja koettaa selittää, miksi siitä ei syntynyt pysyvää herätystä.
Jae 37. Lasaruksen kuolleista herättämisen olivat monet juutalaiset nähneet. Jotkut heistä uskoivat, toiset menivät kantelemaan ylipapeille.
- Miettikää, mitä Lasaruksen kuolleista herättämistä todistaneiden juutalaisten sydämessä tapahtui: a) niiden jotka uskoivat ja b) niiden jotka menivät raportoimaan ylipapeille?
- Millaisia todisteita pitäisi olla, ennen kuin sinä uskoisit jonkun ihmisen nousseen kuolleista?
- Monet ihmiset sanovat, etteivät usko, ennen kuin näkevät. Miksi useimmat Jeesuksen aikalaiset eivät uskoneet, vaikka näkivät?
- Miksi sellainen väite on väärä, että nimenomaan ihmeet ja voimateot saavat aikaan herätyksen?
Jakeet 38. Nämä Jesajan sanat aloittavat hänen kuvauksensa Herran kärsivästä palvelijasta (luvun 53).
- Miksi Johannes otti tähän yhteyteen juuri tämän Jesajan lainauksen? Mitä hän tahtoi sillä sanoa?
- Miksi Herran käsivarren voima ilmoitetaan nimenomaan hänen kärsimyksissään; Jesajahan jatkaa kuvaamalla Herran kärsivää palvelijaa eli Jeesusta?
- Miksi juuri sana rististä on se sanoma, johon useimmat ihmiset ovat aina loukkaantuneet?
Jakeet 39-40. Kuuluisin paatumus Raamatussa on faraon paatumus. 2. Mooseksen kirjassa kerrotaan kymmenkunta kertaa, että farao paadutti oman sydämensä ja toiset kymmenkunta kertaa, että Herra paadutti sen.
- Määrittele, mitä sana "paatumus" tarkoittaa näiden jakeiden mukaan.
- Millä tavalla ihminen itse sokaisee silmänsä ja paaduttaa sydämensä, ettei hän näkisi kuka Jeesus on?
- Miten Jumala sokaisee ja paaduttaa ihmisen, joka on ensin paaduttanut itsensä?
- Miksi Jeesuksen ajan juutalaiset ja meidän aikamme suomalaiset eivät voi sanoa viimeisellä tuomiolla: paaduttaja en ollut minä, se olit sinä, Jumala?
- Jae 40 on lainaus Jesajalta, joka sai Herralta "paaduttajan" viran. Herrahan sanoi hänelle: "Paaduta tämän kansan sydän..." (6:10) Miten oikea Jumalan sanan julistus saattaa paaduttaa kuulijansa?
- Miksi sellainen ihminen ei voi olla paatunut, joka ei ole koskaan kuullutkaan kristillistä julistusta (esimerkiksi ei-kristityissä maissa)?
Jae 41. Jumalan kirkkaus ilmestyi vanhan liiton aikaan ilmestysmajassa ja Jerusalemin temppelissä, mutta Jesaja näki sen Herran kärsivässä palvelijassa. Lukekaa myös jakeet 12:23-24.
- Miettikää, millaista kirkkautta se oli, joka loisti ristiltä? Millaisena se näkyi esimerkiksi ryövärin silmiin?
- Miten me voisimme oppia näkemään oman aikamme halveksitussa Jeesuksessa kirkkauden loiston?
Jakeet 42-43. Synagogasta erottaminen tarkoitti käytännössä koko yhteiskunnasta erottamista. Erotetusta tuli eräänlainen "kastiton", joka ei voinut järjestää yhteisönsä sisällä esimerkiksi häitä ja hautajaisia.
- Mitä vaikutusta sillä olisi ollut, jos kaikki uskovaiset hallitusmiehet olisivat tunnustaneet uskonsa Jeesukseen kaiken kansan edessä?
- Mitä näiden hallitusmiesten olisi pitänyt tehdä, että he olisivat voittaneet pelkonsa?
- Mitä seurauksia siitä tulee kristityn elämään, jos hän rakastaa ihmisiltä saatua kunniaa enemmän kuin Jumalan antamaa kunniaa?
- Miten meistä voisi tulla kristittyjä, jotka suostuivat vainoihin ja omasta kunniastaan luopumiseen, jos se edistää Jumalan kunniaa?
Kokoavat kysymykset. Nikodemos ja Joosef Arimatialainen olivat hallitusmiehiä, jotka ensin pelkäsivät maineensa menetystä, mutta toimivat kuitenkin rohkeasti Jeesuksen kuollessa. Toinen voiteli hänet, toinen antoi hänelle hautapaikkansa.
- Mitä mieltä olette, miksi Nikodemos ja Joosef Arimatialainen ryhtyivät toimimaan juuri silloin, kun se oli heille kaikkein vaarallisinta?
- Mitä luulette Nikodemoksen ja Joosef Arimatialaisen ymmärtäneen Jeesuksen rististä pitkäperjantaina? (Millaisen kirkkauden Nikodemos ja Joosef näkivät Jeesuksen ristissä?)
Ilosanoma: Jeesukselle ei ihmiskunnia ollut rakkaampi kuin Jumalan kunnia. Sinun tähtesi hän suostui tulemaan sellaiseksi hylkiöksi, jollaisena Jesaja häntä kuvaa: Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. (Jes. 53:3-4)
© www.ilosanomapiiri.fi