KADONNUT JA JÄLLEEN LÖYTYNYT
4. sunnuntai helluntaista (2. vsk.): Luuk. 15:11-32

Taustaa: Israelilainen talo ei yleensä seisonut kukkulalla ylhäisessä yksinäisyydessään, vaan tiheästi asutetun kylänraitin varrella. Ainoa paikka, mistä voi nähdä vähän kauemmas, oli talon katto (vrt. jae 20). Huomatkaa, että itseään kunnioittavat miehet eivät juokse Lähi-idässä. Pojat tässä vertauksessa tarkoittavat niitä ihmisiä, jotka ovat kasteessa päässeet taivaallisen Isän lapsiksi ja tietävät, millainen hänen kotinsa on.

Jakeet 11-12

Jakeet 13 ja 30

Jae 14

Jae 15-16. Sikopaimenen työ oli pahinta, mitä juutalainen voi kuvitella, koska sika on VT:ssä saastainen eläin. Tuhlaajapoika sai varmaan palkkansa pieninä ruoka-annoksina, jotka eivät tyydyttäneet läheskään hänen nälkäänsä.

Jakeet 17-19

Jae 20

Jakeet 21-24. Huomatkaa, että vain orjat kulkivat tuohon aikaan paljain jaloin.

Jakeet 25-28

Jakeet 29-32. Jakeen 29 verbi kuuluu sanatarkasti kreikaksi "raataa kuin orja".

Ilosanoma: Jeesuskin jätti Isänsä kodin, mutta täysin eri syistä kuin tuhlaajapoika, nimittäin tehdäkseen Isänsä tahdon. Mutta kun hän oli palaamassa kotiinsa (kuollessaan), hän ei suinkaan saanut osakseen samaa vastaanottoa kuin tuhlaajapoika. Päinvastoin: taivaan ovi paiskattiin kiinni hänen nenänsä edessä ja hän joutui huutamaan: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Sen tähden tuo ovi onkin nyt apposen auki jokaisen elämänsä pilanneen tuhlaajapojan ja -tytön edessä.

© www.ilosanomapiiri.fi