Aluksi: Israelin veronkerääjät eli publikaanit olivat kuuluja epärehellisyydestään. He olivat miehitysvallan (roomalaisten) palveluksessa ja yleensä he myös pistivät rahaa omaan taskuunsa ja rikastuivat kanssaihmistensä kustannuksella. Jakeesta 7 näemme, miten epäsuosittu mies Sakkeuskin oli. Jeesus kävi Jerikossa tietääksemme vain kerran, viikkoa ennen kuolemaansa. Siihen mennessä hän oli toiminut julkisesti kolme vuotta. Monet tiesivät, että hän oli valinnut opetuslapsekseen yhden veronkantajan.
1. Voiko ihminen olla onnellinen, jos hänen ympäristönsä pitää häntä varkaana.
2. Miettikää, miksi Sakkeus oli valinnut itselleen veronkantajan ammatin?
3. Miten Sakkeus ehkä suhtautui siihen, että kaikki jerikolaiset halveksivat häntä (7)?
4. Yleensä veronkerääjät eivät tuohon aikaan halunneet olla missään tekemissä uskovaisten kanssa ja päinvastoin. Miettikää eri syitä, miksi Sakkeus tahtoi ehdottomasti nähdä Jeesuksen?
5. Tämä oli Jeesuksen ensivisiitti Jerikoon. Mitä Sakkeus ehkä ajatteli kuullessaan yhtäkkiä nimensä Jeesuksen suusta?
6. Miten Sakkeus olisi ehkä reagoinut, jos Jeesus olisikin sanonut hänelle puun alta: "Jos muutat epärehellisen elämäntapasi, niin sitten tulen luoksesi kylään" (5)?
7. Mikä kiire Jeesuksella oli tuossa tilanteessa (5)?
8. Mikä muutti yhtäkkiä Sakkeuksen rahanhimoisen sydämen (8)?
9. Abraham oli juutalaisten esi-isä ja kristittyjen uskon isä. Mitä Jeesus tarkoitti sillä, että Sakkeuskin on Abrahamin poika (9)?
10. Kumpi etsi kumpaa: Jeesus Sakkeusta vai Sakkeus Jeesusta (10)?
Ilosanomakysymys: Matkallaan Jerusalemiin ristiinnaulittavaksi Jeesus poikkesi Jerikoon nimenomaan Sakkeuksen tähden. Antaessaan hänelle synnit anteeksi hän tiesi, että hänen itsensä pitää kantaa niiden rangaistus ristille. Syntien anteeksisaaminen oli ilmaista Sakkeukselle, samoin meille, mutta Jeesukselle se maksoi hänen henkensä. Mitä tämä tosiasia tänään sinulle merkitsee?
Selitys: Jeesus kulki ensimmäisen kerran Jerikon kautta vasta ollessaan menossa Jerusalemiin kärsimään ja kuolemaan. Jerikohan on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja. Ikää sillä on ainakin 7000 vuotta. Noin vuonna 30 jKr. sen verovirastoa johti mies nimeltä Sakkeus. Luukas kuvaa häntä sanomalla, että hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Valitettavasti veronkantajat keräsivät tuohon aikaan rahaa paitsi roomalaisille miehittäjille myös omaan pussiinsa. Siinä ei säälitty mummoa, jolla ei ollut, millä maksaa. Pakkohuutokauppaan vain viimeinenkin vuohi. Tässä se oli Sakkeuksenkin rikastumisen salaisuus.
Jerikon verojohtajalla oli ulkonäkökompleksi. Mahdollisesti häntä oli kiusattu koulussa pienen kokonsa vuoksi. Ehkä hän oli valinnut veronkerääjän ammatinkin juuri siksi, että pääsisi kiusaajiensa niskan päälle. Raha oli Sakkeukselle arvonannon korvike. Ystäviä ei publikaanin virka kuitenkaan tuonut mukanaan. Kaikki kunnon kansalaiset pitivät näet veronkerääjiä epärehellisinä isänmaan pettureina ja välttivät heidän seuraansa.
Käsi sydämelle, ystäväni. Oletko sinä rehellinen raha-asioissa? Osaatko erottaa, mikä on sinun omaasi ja mikä toisen omaa? Maksatko verosi kunnian ja omantunnon kautta? Rehellisyyttäsi voidaan mitata tällä Raamatun sanalla: joka on vähässä rehellinen, se on paljossakin rehellinen. Joka on vähässä väärä, se on paljossakin väärä.
Asemastaan päätellen Sakkeuksen täytyi olla jo keski-ikäinen mies. Mahdollisesti viideskymmenes ikävuosi häämötti jo silmien edessä. Ilmeisesti verojohtaja oli joutunut keski-iän kriisiin. Ehkä lapset olivat kärsineet isänsä ammatista ja suhtautuivat häneen kriittisesti. Ehkä kuolemakin alkoi jo kummitella mielessä – ja se, mitä kuoleman jälkeen tapahtuisi. Sakkeus oli oppinut muinoin synagogakoulussa kymmenen käskyä ja tiesi, että Jumala rankaisee kaiken epärehellisyyden.
Jo kolmen vuoden ajan Jerikon verojohtaja oli kuullut huhuja nasaretilaisesta rabbista. Hän ei ollut milloinkaan Jeesusta nähnyt, koska Jerusalemiin mennessään tämä kulki aina Samarian kautta. Publikaanien pariin oli kuitenkin levinnyt sellainen uskomaton huhu, että Jeesus seurusteli heikäläistenkin kanssa. Jopa yksi hänen opetuslapsistaan oli kuuleman mukaan entinen publikaani!
Ja nyt tuo Jeesus oli lopultakin tullut Jerikoon. Sakkeus olisi halunnut tavata kuuluisan rabbin, mutta eihän hän kehtaisi millään puhutella tätä kaupunkilaisten kuullen. Enintään hän saattoi toivoa näkevänsä Jeesuksen vilaukselta. Sekin toive osoittautui kohta turhaksi. Luukas kertoo: Sakkeus halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. (3-4)
Kaipaus saada nähdä Jeesus edes vilahdukselta sai Sakkeuksen riskeeraamaan kasvojen menetyksen. Itseään kunnioittavat veroviraston johtajat eivät nimittäin juoksentele pitkin katuja, eivät ainakaan Lähi-idässä. Eivät he kiipeile puissakaan; sitä tekevät lähinnä vain pikkupojat. Verojohtajan käytös osoittaa, miten tärkeää Jeesuksen näkeminen hänelle oli. Metsäviikunapuu on kymmenisen metriä korkea puu, jonka leveiden oksien sekaan pieni mies voi helposti piiloutua. Sakkeus istui puussa hiirenhiljaa, eikä uskonut kenenkään kiinnittävän itseensä huomiota. Hän ei halunnut joutua kaupunkilaisten pilkan kohteeksi.
Jos uskoa on se, että ihminen tulee hätänsä ja syntinsä kanssa Jeesuksen luo, niin oliko Sakkeuksen käytös osoitusta hänen uskostaan? Ehkäpä se oli sitä, mitä körtit kutsuvat ikävöiväksi uskoksi. Sakkeus olisi halunnut päästä Jeesuksen ystäväksi, mutta ei uskonut sen olevan mahdollista. Hän oli siihen mielestään liian suuri syntinen. Mutta silti hän tuli niin lähelle Jeesusta kuin uskalsi.
Puussa istuessaan Sakkeus koki elämänsä yllätyksen. Jeesus ei kulkenutkaan ohi, vaan pysähtyi puun alle. Yhtäkkiä verojohtaja kuuli hänen suustaan oman nimensä: Sakkeus! Hän pelästyi ja nolostui. Mistä ihmeestä tuo rabbi voi tietää hänen nimensä ja piilopaikkansa? Ja jos hän tiesi niin paljon, niin ehkä hän tiesi kaiken muunkin. Epärehellisen verotuksen. Sorron ja ryöväyksen.
Mutta yllätykset eivät loppuneet vielä tähänkään. Kuuluisa rabbi katsoi puussa istuvaa miestä eikä nuhdellut häntä sanallakaan. Ei puhettakaan, että verojohtaja olisi nolattu koko kaupungin edessä. Sen sijaan Jeesus sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." (5). Mitä kummaa? Sakkeus oli ihan pyörällä päästään. Oliko tuo kuuluisa rabbi suunnitellut tulevansa hänen luokseen yökylään? Juutalaisille yhdessä syöminen oli ystävyyden merkki. Jeesus siis tarjosi ystävyyttään hänelle, kaupungin rötösherralle. Hyvin tietäen, mitä kaikkea hän oli tehnyt.
Luukas jatkaa: Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. (6). Verojohtaja tuli niin iloiseksi, ettei tiennyt, miten päin olisi ollut. Pää pystyssä hän laskeutui viikunapuusta ja johdatti Jeesuksen komeaan kotiinsa. Palvelijoiden käskettiin valmistaa päivällinen kolmelletoista kunniavieraalle. Vaimo ja lapset ihmettelivät vieressä, mitä oikein oli tapahtunut.
Mutta mitä sanoivat jerikolaiset? Luukas kertoo: Kun ihmiset näkivät sen, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." (7). Jerikolaiset siis suuttuivat. Olisihan kaupungissa ollut monta kunniallistakin kansalaista, joiden luona Jeesus olisi voinut yöpyä. Miksi hänen piti valita tuo rötösherra? Eikö nasaretilaisen rabbin käytös ollut suorastaan synnin suosimista? Hänhän ei ollut valinnut majapaikakseen sorretun taloa, vaan sortajan. Eikö hän pelännyt synnin ja saastaisuuden tarttuvan itseensä? Jerikolaiset reagoivat kuin kaupungissa olisi ollut vain yksi ainoa syntinen ja he kaikki muut olisivat olleet puhtaita pulmusia.
Aterian aikana Sakkeuksen mielessä kypsyi suunnitelma. Kun jälkiruokakin oli syöty, hän nousi pystyyn, kilisti lasia ja piti pienen puheen. "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." (8). Hetkinen, otetaanpa uusiksi. Paljostako tämä rahanhimoinen verokarhu oli yhtäkkiä valmis luopumaan? Jos hänellä oli miljoona euroa, niin puoli miljoonaa meni heti päältä köyhien auttamiseen. Sillä summalla saatiin Jerikon köyhille varmaan rakennetuksi sekä koulu että lasaretti.
Seuraavana päivänä verotoimiston oveen ilmestyi lappu, jossa luki jotensakin näin: "Jos olet maksanut liikaa veroja nykyisen verojohtajan aikana, voit tulla perimään summan nelinkertaisena takaisin." Nelinkertaisena – ei kai nyt sentään? Mooseksen laki määräsi, että ryöstösaalis piti palauttaa kahdenkymmenen prosentin korolla, mutta varastettu lammas nelinkertaisesti. Sakkeus valitsi rankimman pykälän.
Tehdäänpä pieni laskutoimitus. Oletetaan yhä, että Sakkeuksella oli miljoona euroa. Jos hän oli kahminut itselleen viisituhatta euroa jokaisena kahtenakymmenenä virkavuotenaan, joutui hän palauttamaan neljäsataatuhatta. Hänelle itselleen ei jäänyt kuin kymmenen prosenttia koko suuresta omaisuudestaan. Jos hän oli kahminut enemmän, ei jäljelle jäänyt yhtään mitään.
Jerikolaisten katkeruus suli kuin jää auringossa, kun he tulivat verotoimistosta kotiinsa taskut rahaa pullottaen. Jolta oli viety viisikymmentä euroa, se sai kaksisataa veronpalautusta! Jolta oli viety viisisataa, sille palautettiin kaksituhatta.
Mikä sai Sakkeuksen toimimaan tällä tavalla? Se, että hän tiesi saaneensa syntinsä anteeksi. Mitkään parannussaarnat eivät olleet pystyneet muuttamaan hänen sydäntään. Sen muutti vain armo ja rakkaus. Sakkeus sai omakseen jotain sellaista, mitä rahalla ei voi ostaa: Jeesuksen ystävyyden, puhtaan omantunnon ja pääsyn taivaaseen. Omaisuudesta luopuminen tuntui pikkujutulta näiden aarteiden rinnalla.
Jeesus esitti kommentin Sakkeuksen puheeseen: ''Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika." (9). Juutalaiset eivät yleensä pitäneet julkisyntisiä Abrahamin jälkeläisinä. Sakkeuksella oli nyt kuitenkin sama usko kuin kuuluisalla esi-isällään. Molemmat uskoivat Jumalaan, joka vanhurskauttaa jumalalattoman. Sen uskon perusteella Sakkeus pääsi takaisin Abrahamin pojan asemaan ja Jumalan kansan jäseneksi. Niin pääset sinäkin, jos uskot kuten nuo kaksi uskoivat: Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.
Jeesus jatkoi: Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan. (10). Sakkeus oli luullut etsivänsä Jeesusta kiivetessään metsäviikunapuuhun. Itse asiassa Jeesus olikin etsinyt häntä. Koko hänen matkasuunnitelmansa oli tehty sitä silmällä pitäen, että hän voisi tavata Jerikon verojohtajan ennen kuolemaansa.
Vielä Jeesus sanoi: Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi (10). Jeesuksen vierailu muutti myös Sakkeuksen vaimon ja lasten elämän. Lapset menettivät perintönsä, mutta tilalle he saivat rehellisen isän. Isän, joka tunnusti syntinsä ja pyysi niitä anteeksi. Isän jolla oli aikaa viedä lapsensa Jumalan sanan kuuloon ja pitää kotihartauksia. Se oli toki paljon suurempi perintö kuin lihavinkaan pankkitili olisi ollut.
Luultavasti Sakkeus läksi tuona pääsiäisenä pitkästä aikaa Jerusalemin juhlille. Ehkä hän seisoi Golgatalla katselemassa Jeesuksen kärsimystä. Vähitellen hänelle selvisi, että Jeesuksen kuolema oli hänen oma kuolemansa – varkaan kuolema. Jeesus ei olisi voinut antaa hänelle hänen syntejään anteeksi, jollei hän olisi ollut valmis kärsimään niiden rangaistusta. Ja heti kun Sakkeus kuuli huhuja Jeesuksen ylösnousemuksesta, hän uskoi niihin. Luultavasti hänet perheineen kastettiin ensimmäisten jerikolaisten joukossa.
Jeesus etsii tänäkin päivänä sitä, mikä kadonnut on – sinuakin. Hänellä on yhä sellainen matkasuunnitelma, että hän tahtoo tulla syntisten luo kylään. Jeesus koputtaa nyt sinun ovellesi ja tahtoisi tuoda tuliaisinaan samat aarteet kuin Sakkeukselle. Avaatko sinä hänelle ovesi? Kotisi ja sydämesi oven avaaminen tarkoittaa sitä, että avaat myös kirkon oven ja Raamattusi kannet. Sieltä löydät tämän viestin: Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.
© www.ilosanomapiiri.fi