Aluksi: Mooseksen lain mukaan nainen oli kuukautistilassa kultillisesti saastainen. Kukaan ei saanut koskea häneen eikä edes esineeseen, jota hän on ensin koskettanut. Jos joku koski, tuli hänkin saastaiseksi iltaan saakka. Temppeliin ei kuukautistilassa olevan naisen ollut lupa mennä (3. Moos. 15).
1. Jos tekstimme nainen oli noin 30-40-vuotias, hän oli menettänyt terveytensä verrattain nuorena. Mitä seurauksia tästä sairaudesta tuli hänen elämäänsä, jos hän oli naimisissa? Entä jollei hän ollut naimisissa?
2. Mitä tämä nainen oli ehkä ajatellut Jumalasta sairastuttuaan nuorella iällä tällaiseen tautiin?
3. Jakeesta 26 käy ilmi, että naisella oli ollut omaisuutta. Miettikää eri vaihtoehtoja, mistä hän oli rahansa saanut ja mihin käyttöön rahat oli alun perin tarkoitettu?
4. Voimme arvata, että tuon ajan "gynekologien" ammattitaito ei ollut kovin korkeata luokkaa. Miksi nainen jatkoi lääkärissä käyntiä, vaikka siitä ei ollut hänelle mitään hyötyä (26)?
5. Kuinka tämä lääkäreihin pettynyt nainen voi olla varma, että hän paranee vain koskettamalla Jeesuksen viittaa (28)?
6. Miksi nainen ei pyytänyt ääneen Jeesukselta apua, kuten muut sairaat?
7. Miksi Jeesus esitti tällaisen kysymyksen, vaikka hyvin tiesi, kuka hänen viittansa tupsuun oli koskenut?
8. Mitä nainen ehkä ajatteli kuullessaan Jeesuksen kysymyksen: Kuka minuun koski? (30)?
9. Miksi nainen yhä vapisi, mitä hän pelkäsi (33)?
10. Jae 34 voidaan kääntää kahdella tavalla: "Sinun uskosi on pelastanut/parantanut sinut." Mikä naisen käytöksessä oli ollut osoitusta uskosta?
Ilosanomakysymys: Jeesus itsekin tuli kerran kultillisesti saastaiseksi, niin että saastutti ne, jotka häneen koskivat. Tämä tapahtui silloin, kun hänen verensä vuoti maahan ruoskittaessa ja ristillä. Tämä hinta piti Vapahtajan maksaa naisen pelastamisesta – ja sinun pelastamisestasi! Mitä tämä tosiseikka sinulle tänään merkitsee?
Selitys: Olemme yhä Kapernaumissa, matkalla Jairoksen kotiin, josta viimeksi puhuimme. Markus kertoo: Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. (25). Samana vuonna, kun Jairokselle syntyi tytär, oli muuan nuori nainen samassa kaupungissa sairastunut naistentautiin. Kuukautisvuoto ei lakannut, vaan jatkui jatkumistaan – kahdentoista vuoden ajan.
Vanha testamentti sisältää ohjeet, miten naisen piti käyttäytyä verenvuodon kestäessä. Siinä tilassa hän oli Mooseksen lain mukaan saastainen eikä saanut koskea toiseen ihmiseen. Jopa tuoli, jolla hän istui, tuli saastaiseksi sen päivän ajaksi. Jos joku muu istui tuolille, hänkin saastui. Ihmispaikkoja piti välttää. Pahinta oli se, ettei saastuneena saanut lähestyä Jumalaa, eikä temppeliin ollut pääsyä.
Jos tekstimme nainen oli ollut sairastuessaan parikymppinen, oli hän nyt vähän yli kolmekymppinen. Hänen arkensa oli poikennut suuresti ikätoverien arjesta. Kun muut tytöt menivät illan suussa kaivolle vettä hakemaan, hän jäi kotiin. Kun muut tytöt juttelivat iloisena tulevista häistään, pysyi hän hiljaa. Kukaan ei taatusti huolisi häntä vaimokseen. Ja jos hän oli jo naimisissa, niin aviomies oli otti hänestä nopeasti eron. Nainen siis tunsi olevansa varsinainen luuseri.
Verenvuotoa sairastavan kunto oli huono, kipu ei hellittänyt ja anemia vaivasi. Pienetkin askareet veivät voimat. Niin kauan kuin isä ja äiti vielä elivät, elämä sujui sentään jollakin tavalla. Mutta sitten hekin kuolivat. Tyttärille ei yleensä annettu perintöä, mutta tämä nainen oli poikkeus. Vanhemmat ymmärsivät, ettei kukaan pitäisi heidän lapsestaan huolta. Siksi he olivat jättäneet hänelle pienen perinnön.
Varmaan tekstimme nainen oli rukoillut vuosikausia Jumalaa parantamaan hänet verenvuodosta. Ensimmäisenä, toisena, ja vielä kolmantenakin vuonna hän jaksoi ehkä uskoa ihmeeseen. Sitten alkoi tuntua, ettei Jumalakaan välitä. Ja jollei Jumala välitä, niin kuka sitten välittää? Lääkärit – jos vain rahat riittävät heidän palkkioihinsa. Markus kertoo: Nainen oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut. (26).
Lääkintätaito oli tuohon aikaan paljon takapajuisempaa kuin nyt. Voimme vain aavistaa, millä keinoilla tuota naisparkaa oli koetettu parantaa. Toimenpiteet olivat kivuliaita. Joka kerran lääkäristä tultuaan nainen tunsi itsensä sairaammaksi kuin sinne mennessään. Vähitellen perintörahat hupenivat puoskareiden taskuihin. Miltä naisesta lie tuntunut tulla kotiin sinä päivänä, kun viimeisetkin pennoset olivat menneet. Sydäntä ahdisti tuska: miten minä selviän loppuikäni ilman terveyttä ja ilman rahaa?
Ehkä sinä tunnet olevasi yhtä epätoivoisessa tilanteessa kuin tekstimme nainen. Terveys on mennyt. Työtä ei ole. Rahaa ei ole. Ihmissuhteet ovat retuperällä. Elämä on valunut hukkaan. Eikä tulevaisuuskaan näytä tarjoavan mitään muutosta parempaan suuntaan. Jeesuksella on tänään jotain sanomista juuri sinulle, joka näin koet.
Sairas nainen ei pyörinyt ihmispaikoissa, mutta jostain kautta hän oli saanut kuulla Jeesuksen ihmeteoista. Avun pyytäminen naistentautiin tuntui hänestä kuitenkin aivan mahdottomalta. Ei hän uskaltaisi mitenkään mennä ihmisjoukon keskelle. Eikä hän voisi pyytää Jeesukselta parantavaa kosketusta – rabbihan tulisi siitä itsekin saastaiseksi. Kosketus merkitsi naiselle jotain erityistä, koska hän ei ollut saanut koskettaa ketään kahteentoista vuoteen.
Hyvä on, jollei Jeesus koskisi häneen, niin hänpä koskisi itse salavihkaa Jeesukseen. Silloin rabbi ei edes tietäisi saastuneensa. Muuta keinoa ei ollut. Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen. (28). Näin nainen uskoi. Eikö ole ihmeellistä, että tämä lääkäreihin pettynyt sairas oli nyt aivan varma Jeesuksen parantavasta voimasta?
Uskoa on se, että ihminen menee hätänsä tai syntinsä kanssa Jeesuksen luo. Niin teki tämä nainen, vaikka salaa. Hän vetäisi viitan niskaansa ja puoleksi kasvoilleenkin. Sitten hän pujahti väkijoukon sekaan ja hiipi Jairoksen vierellä kulkevan Jeesuksen selän taakse. Vaikeata oli olla hipaisematta sivullisia, koska väentungos oli niin suuri.
Lopulta nainen pääsi Jeesuksen taakse ja HIPPA – kosketti tätä kevyesti viitan liepeeseen. Hän oli ihan varma, ettei Jeesus huomannut mitään. Sillä samaisella sekunnilla nainen tajusi parantuneensa. Veri lakkasi vuotamasta. Mihinkään ei koskenut. Sitä piti oikein kuulostella. Tällaiseltako tuntui olla terve?
Nainen kääntyi kannoillaan ja otti jo muutaman askelen kotiin päin. Hän ei mielestään tarvinnut Jeesukselta enää mitään muuta. Kaikkein viimeiseksi hän toivoi sanallista kontaktia. Mitä nyt Jeesuskin sanoisi, jos tietäisi saastuneensa hänestä? Entä muu väkijoukko? Nainen pelkäsi ihmisten reaktioita niin paljon, että suorastaan vapisi. Toisin sanoen hän oli parantunut vain puoliksi. Ihmispelko oli yhä jäljellä.
Silloin tapahtui järkyttävä asia: nainen tajusi jääneensä kiinni teostaan. Markus kertoo: Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa. Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: "Kuka koski vaatteisiini?" Opetuslapset sanoivat hänelle: "Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?" Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt. Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut. (30-33).
Jeesus ei parantanut ihmisiä kuin liukuhihnalta. Parantuminen sinänsä ei edes ollut hänen tärkein tavoitteensa. Tärkeintä oli uskon syntyminen parannettavan sydämeen. Siksipä hän ei nytkään päästänyt ujoa naista palaamaan kotiinsa, vaan tahtoi kohdata hänet myös henkilökohtaisella tasolla. Toisin sanoen: tahtoi tulla hänen ystäväkseen.
Tiesihän Jeesus toki, kuka häneen oli koskenut. Mutta hän tiesi myös, miltä arasta naisesta tuntui. Nainen varmaan pyörtyisi silkasta kauhusta, jos hän huutaisi tälle: "Hei, sinä siellä joka koskit minuun, tulepas tänne." Siispä Jeesus vain katseli ympärilleen ja antoi naiselle vapauden ilmoittautua tai lähteä pois. Yhtäkkiä Jeesuksen silmät kohtasivat naisen katseen. Mitä luulette hänen nähneen niissä silmissä? Pelkkää sympatiaa ja empatiaa. Miten paljon silmät voivatkaan puhua, kun suu vaikenee!
Jeesus ei ollut yhtään vihainen siitä, että nainen oli saastuttanut hänet. Vanhan liiton aikana kukaan ei saanut koskea Jumalaan eikä edes nähdä häntä. Pyhä ja saastainen oli erotettu tarkasti toisistaan. Uuden liiton aikana tilanne muuttui. Ihmiseksi tulleeseen Jumalaan sai koskea kuka hyvänsä. Jeesuksesta kulki voimaa, pyhyyttä ja terveyttä koskijaan ja koskijasta taas sairautta ja syntiä Jeesukseen.
Markus kertoo: Nainen tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken. (33). Jeesuksen katse poisti kaikki sulut ujon naisen sisimmästä. Nyt hän pystyi avaamaan sydämensä ja kertomaan tälle kaiken häpeänsä ja tuskansa – opetuslasten ja kansanjoukon kuullen. Ja Vapahtajallahan ei ollut kiire minnekään. Hän jaksoi kuunnella koko kahdentoista vuoden sairaskertomuksen alusta loppuun – siitä huolimatta, että Jairos nyki häntä koko ajan hihasta: lähdetään jo, lähdetään, ennen kuin lapseni kuolee.
Kun Jeesus oli kuullut tarinan, hän sanoi: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi." Kreikaksi sana "parantaa" on sama kuin sana "pelastaa". Nainen oli siis paitsi parantunut myös pelastunut iankaikkisesta kadotuksesta. Kun hän kuuli Jeesuksen sanat, suuri rauha laskeutui hänen sisimpäänsä. Jeesus oli nimittänyt häntä tyttärekseen ja julistanut hänet terveeksi koko kansan kuullen. Mitä muuta hän enää tarvitsi?
Mutta kansanjoukko hämmästyi: oliko tuolla vuosikausia sairastaneella naisella ollut usko, joka oli tehnyt hänet terveeksi? Tuolla luuserilla? Mutta jos usko on vain sitä, että tulemme hätämme tai syntimme kanssa Jeesuksen luo, niin hänellä oli ollut ihan oikea usko. Uskoa oli sekin, ettei nainen lähtenyt pakoon, vaan heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen ja kertoi tälle kaiken.
Miten on, sinä elämääsi pettynyt ystävä, oletko sinä kertonut Jeesukselle kaiken? Kaikki menneisyytesi pettymykset ja koko nykyisen tilanteesi toivottomuuden? Älä ajattele, että Jeesus tietää jo kaiken. Hän tiesi myös naisen ongelman, mutta tahtoi silti kuulla sen hänen omasta suustaan. Jollet siis ole vielä kertonut kaikkia tragedioitasi Vapahtajalle, niin tee se vaikkapa jo tänä iltana.
Nyt kuuli koko Kapernaum, miltä naisesta oli tuntunut olla kaksitoista vuotta sairaana ja kaiken sosiaalisen elämän ulkopuolella. Mutta koko kaupunki sai kuulla senkin, miten Jeesus julisti hänet terveeksi. Nainen ei ollut enää saastainen. Hänen kanssaan voi seurustella ja mennä vaikka naimisiinkin! Näin nainen parani myös sosiaalisesti. Tätä ei olisi tapahtunut, jos hän olisi päässyt pujahtamaan salaa kotiinsa.
Jeesus kutsui naista tyttärekseen, vaikka oli ehkä suunnilleen samanikäinen hänen kanssaan? Miksi hän teki niin? Siksi, että hän edusti Taivaallista Isäänsä. Nainen kuului nyt Jumalan perheeseen ja Jumala oli hänen Isänsä. Enää hänen ei tarvinnut olla yksin. Parin vuoden kuluttua Kapernaumiin perustettiin kristillinen kirkko. Sieltä hän löysi paikkansa, tehtävänsä ja ystävänsä. Ehkä jopa aviomiehenkin.
Nyt tunnemmekin jo monta ihmistä Kapernaumin seurakunnasta: halvaantuneen perheineen, hänen kantajansa perheineen, Jairoksen perheineen ja nyt tämän naisen.
Jeesus sanoo tänä päivänä sinullekin, jonka elämä on mennyt solmuun: "Poikani, tyttäreni, uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi." Pääasia on pelastus. Ja kun Jumalan parhaaksi katsoma aika tulee, sinä todella pääset vaivastasi. Ainakaan uudessa luomakunnassa sinun ei tarvitse enää sitä kantaa.
Tiedätkö, että Jeesus tuli itsekin saastaiseksi viimeisenä päivänään? Hänestähän valui verta ruoskittaessa ja ristiinnaulittaessa. Jeesuksen se veri saastutti, mutta meidät se puhdistaa kaikesta synnistämme. Ehtoollispöydässä saamme tulla henkilökohtaisesti Jeesuksen verestä osalliseksi. Mene siis sinäkin joka sunnuntai ehtoollispöytään Vapahtajaasi tapaamaan. Siellä hän sanoo sinulle: "Poikani, tyttäreni, uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi."
© www.ilosanomapiiri.fi