www.ilosanomapiiri.fi    

PIIRIN KOKOONTUESSA

Raamattuja (tai monisteita ko. evankeliumitekstistä) olisi hyvä olla käsillä muutama ylimääräinen kappale siltä varalta, etteivät kaikki tuo kirjaa mukanaan. Uusi käännös (RK 1992) on ehkä ensikertalaiselle helppotajuisempi kuin vanha (RK 1938), mutta näitä käännöksiä voidaan hyvin käyttää rinnakkainkin.

Jos kaikki osanottajat eivät tunne toisiaan, aloitetaan ensimmäinen piiri esittelyllä. Tässä vaiheessa piiriläiset eivät ole vielä kovin puheliaita — vetäjän ei pidä masentua, vaikka he parin ensimmäisen kokoontumiskerran ajan vaikuttaisivat vaisuilta. Kun ihmiset tutustuvat toisiinsa, he muuttuvat puheliaammiksi.

Vetäjä selittää aluksi ilosanomapiirin periaatteet: 1. Vetäjä ei itse vastaa kysymyksiinsä. 2. Toisaalta vetäjä ei myöskään koskaan sano, että jokin vastaus on väärä. Kaikki vastaukset hyväksytään sellaisinaan. 3. Vetäjä palauttaa keskustelun asiaan, jos se lähtee rönsyilemään. (Tarpeen tullen, myöhemmässä vaiheessa, voidaan myös lisätä: 4. Piiriä ei käytetä juoruilemiseen. 5. Piirissä kuultuja yksityisasioita ei kerrota muille.)

Teksti luetaan kahteen kertaan, ensin ääneen, sitten hiljaa. Kokemus näet osoittaa, etteivät osanottajat keskity tekstiin ensimmäisellä kerralla. Lukukertojen välillä selitetään taustatiedot, jos niitä on. Sitten sanotaan jotenkin tähän tapaan: "Lukekaa tämä teksti vielä hiljaa itseksenne ja miettikää, miltä päähenkilöstä tuntui, kun hänelle oli käynyt niin ja niin."

Vetäjä esittää yhden kysymyksen kerrallaan. Kysymysryhmään sisältyy yleeensä monta kysymystä, mutta ne siis kysytään yksi kerrallaan. Suluissa olevat kysymykset ovat apukysymyksiä, jotka esitetään vasta sitten, jos pääkysymykseen ei tule vastausta.

Vastaaminen perustuu pääsääntöisesti vapaaehtoisuuteen. Osanottajilta ei siis kysytä vuoronperään. Ainoa poikkeus ovat lapset ja nuoret sekä henkilöt, jotka ihan ilmeisesti tahtoisivat sanoa jotain, mutta eivät saa sanotuksi. Sellaisilta ihmisiltä voidaan joskus kysyä: "Mitä sinä Matti/Maija tästä ajattelet?"

Jotkut piirinvetäjät tahtovat, että jokaisella osanottajalla on raamattupiiriopas kädessään. Mikään ei estä toimimasta näin. Jos kysymykset halutaan jakaa osanottajille, on suositeltavaa, että kysymykset annetaan vasta keskustelun jälkeen. Silloin he eivät lueskele niitä keskustelun aikana ja mieti vastauksia kysymyksiin, joita ei ole vielä kysyttykään!

Etenemisvauhti vaihtelee eri ryhmissä. Jos ryhmä on keskustelevainen, voi jaksossa olla liikaa kysymyksiä, jolloin osa niistä on jätettävä kysymättä. Piirin vetäjän on siis katsottava kelloaan silloin tällöin ja hidastettava tai kiihdytettävä vauhtia tarpeen mukaan. Älä kuitenkaan tee niin, että jätät pois kaikki loppupään kysymykset, koska silloin ei päästä itse pääasiaan eli ristin juurelle, jolloin Jeesus voi jäädä kohtaamatta. Karsi kysymyksiä sopivasti sieltä täältä. Katso jo edeltäkäsin, mitkä kysymykset jätät kysymättä, jos aika loppuu kesken. Piiri ei saa kestää enempää kuin tunnin ja vartin, sillä muuten kiireisimmät jäävät siitä pois.

Ole itse avoin. Osanottajat uskaltavat paljastaa jotain itsestään ja omista heikkouksistaan, jos vetäjä tekee sen ensin. Älä siis anna itsestäsi sitä kuvaa kuin pystyisit noudattamaan kaikkia Raamatun käskyjä, ja uskosi olisi aina vahva.

Muista odottaa muidenkin vastauksia kuin niiden jotka puhuvat eniten. Muutoin piiristä tulee kaksin- tai kolmenpuhelua sinun ja puheripulisten välille.

Rohkaise kysymään. Piirin aikana voit muistuttaa, että osanottajien omatkin kysymykset ovat tervetulleita. Uusia oivalluksia voi syntyä myös näiden kysymysten kautta.

Muistolause tarkoittaa sitä, että osanottajat koetetaan saada tarttumaan yhteen tekstissä esiintyvään lupaukseen ja riippumaan siinä kiinni. Vetäjän pitää muistaa, että Jumalan sana on armonväline, joka luo sen, mistä se puhuu. Joka riippuu Sanassa, se ei luota turhaan sen lupauksiin.

Kun kysymykset on käsitelty, on jäljellä vielä "viimeinen kierros". Sen kestäessä jokainen sanoo vuoronperään, mitä on sillä kertaa oivaltanut. Jos joku ei halua sanoa mitään, ei hänen tarvitse sitä tehdä. Tämä kierros on kuitenkin tärkeä siksi, että hiljaiset osanottajat saisivat tilaisuuden sanoa oivalluksensa — jotka usein ovatkin oikein hyviä. Viimeisen kierroksen aikana myös vetäjä saa sanoa ne asiat, jotka hänelle sillä kertaa erityisesti tulivat eläviksi. (Eikä haittaa, vaikka tämä puheenvuoro kestäisi vähän pitempääkin.)

Rukous. Lopuksi rukoillaan niiden ongelmien puolesta, joita osanottajilla on — edellyttäen tietysti, ettei kenelläkään heistä ole mitään yhteistä rukousta vastaan. Ajan säästämiseksi on parasta, että vetäjä kokoaa rukousaiheet ja kantaa ne Jumalan eteen. (Raamattupiiri ei nimittäin ole sama asia kuin rukouspiiri. Jos näitä kahta yritetään yhdistää, kokous venyy liian pitkäksi.) Jos paikalla on ihmisiä, jotka eivät tahdo rukoilla kristittyjen Jumalaa, jätetään rukous pois. Vetäjät rukoilevat edeltäkäsin ja jälkeenpäin, ja piirin aikanakin hiljaa mielessään.

Tarjoilu järjestetään viimeiseksi, jos sitä yleensä tarvitaan ollenkaan. Teehetkeen voivat sitten jäädä ne, joilla on aikaa. Jos tarjoilu on liian ylenpalttinen, se muodostuu esteeksi uusien ryhmien perustamiselle. Moni pelkää sitoutua säännölliseen kakunpaistoon ja ruuanlaittoon. Siksi tarjoilusta pitäisi päättää jo edeltäkäsin: pullakahvit, ei muuta, ja kaupasta ostettukin kelpaa.

Jos yksikin ihminen on tajunnut jotakin Jeesusta (ja varsinkin hänen ristinsä merkityksestä), voidaan sanoa, että piiri oli onnistunut. Sitä paitsi me emme näe, mitä osanottajien sydämessä on tapahtunut. Monta kertaa on käynyt, että vetäjä on saanut jälkeen päin kuulla jonkun tajunneen jotain ratkaisevan tärkeää piirissä, joka sillä hetkellä tuntui epäonnistuneelta.

Vetäjän pitää sanoa itselleen jokaisen piirin jälkeen: JUMALAN SANA EI TYHJÄNÄ PALAA (Jes. 55:11).