www.ilosanomapiiri.fi    

ETSIKKOAIKOJA
11. sunnuntai helluntaista (1. vsk.): Luuk. 19:41-48

Taustaa: Tekstissämme kerrottu tapaus sijoittuu Jeesuksen viimeiseen viikkoon täällä maan päällä. Hänen julkinen toimintansa oli nyt kestänyt kolme vuotta. Sunnuntaina hän saapui Jerusalemiin juhlasaatossa – ja purskahti itkuun nähdessään kaupungin. Maanantaina hän meni puhdistamaan temppeliä ruoskan kanssa (Mk. 11:11-15). Perjantai-iltana hän oli jo kuollut. Jeesuksen kerrotaan itkeneen kolme kertaa ja joka kerran ääneen, mikä käy ilmi kreikan verbistä. (Joh. 11:35; Hepr. 5:7).

Jae 41. Jeesus istuu yhä aasin selässä ja kansa huutaa yhä hänelle hoosiannaa.

Jakeet 42-44. Jeesus näkee sielunsa silmillä neljän vuosikymmenen päähän, jolloin roomalainen sotapäällikkö Titus piiritti Jerusalemia kolme vuotta ja valloitti sen hyvin julmalla tavalla. Jerusalemin temppeli oli ainoa paikka, jossa Herra oli luvannut olla aina kansansa tavattavissa. Myös Jeremia oli aikoinaan ennustanut Salomon temppelin ja Jerusalemin tuhon, mikä oli tapahtunut 40 vuotta hänen ennustuksensa jälkeen.

Jakeet 45-46. Pitkämatkalaiset ostivat temppelialueelta uhrieläimiä, koska he eivät voineet kuljettaa niitä mukanaan kotipaikkakunnaltaan. Kauppiaat pitivät huolen siitä, että eläimet olivat uhriksi sopivia, mutta he myös ottivat niistä kovan hinnan. Uhraajan oli määrä tunnustaa syntinsä ja uskoa ne anteeksi uhriveren vuotaessa.

Jakeet 47-48

Kokoavat kysymykset

Ilosanoma: Seuraavana perjantaina temppelin uhrit menettivät voimansa, koska läheisellä Golgatan kummulla kuoli Jumalan Karitsa koko maailman syntejä kantaen. Sen jälkeen syntiuhreja ei ole enää tarvittu. Meidän aikamme temppeli on kristillinen kirkko. Sekin muuttuu rosvojen luolaksi, jos sen sanomasta katoaa synti ja armo – se armo, jonka Jumalan Karitsa on meille syntisille ansainnut.