Voiko Raamattuun luottaa?

Meidän aikamme ei vain revi Raamattua vaan suorastaan työntää sen paperisilppuriin. Vähän väliä ilmestyy jokin kirja, elokuva tai lehtijuttu, joka kiistää Raamatun sanoman tai suhtautuu siihen pilkallisesti. Raamattuun uskovia ihmisiä nimitellään fundamentalisteiksi ja heitä (meitä) pidetään potentiaalisina terroristeina. Teologisessa tiedekunnassa Raamatusta tehdään selvää jälkeä. Sitten kirkolla onkin ongelma: sillä ei ole enää mitään sanomista. Katastrofin iskettyä piispoilla ei ole yhtään ainoaa Jumalan sanaa jaettavana television ääressä istuvalle kansakunnalle. Ylen hartauksissa on sisältöä niin vähän, että jopa Helsingin Sanomien kolumnisti repäisee vaatteensa ja alkaa kaivata vanhanaikaista ytyä.

Lähtökohdat

Mistä me voimme tietää, onko Raamattu Jumalan sanaa? Vaihtoehtoja on kolme: 1) Ei ole olemassa mitään Jumalaa. Silloin Raamattu on tuulesta temmattu kirja. 2) On olemassa Jumala, mutta hän ei ole puhunut. Silloin Raamattu on ihmisten pohdintaa siitä, millainen tuo tuntematon jumala ehkä saattaisi olla. 3) On olemassa Jumala, joka on puhunut. Silloin ihmiset voivat tuntea hänet, koska hän on ilmoittanut heille itsensä.

Mikä näistä vaihtoehdoista sitten on se kaikkien tieteellisin? Filosofia vastaa: ei mikään. Liberaaliteologia vastaa: kakkosvaihtoehto. Kristitty vastaa: Minä tiedän, että Jumala on puhunut, koska olen kuullut hänen äänensä lukemattomia kertoja Raamatun sanassa. Minä tiedän, että Raamattu on totta, koska sellaista kirjaa ei kukaan olisi pystynyt omasta päästään keksimään. Minä luotan Raamattuun, koska sen päähenkilö on paras ystäväni!

”Tieteellisesti” me emme pysty osoittamaan kolmosvaihtoehtoa todeksi, mutta siihen eivät pysty kahden muunkaan vaihtoehdon kannattajat. Jokaisen tieteenalan ja ideologian on uskottava omat lähtökohtansa, ja tämä pätee myös fysiikkaan ja matematiikkaan. Me kristinuskovaiset emme ole sen uskovaisempia kuin muutkaan, sillä kaikki tämän telluksen tallaajat joutuvat elämään uskon varassa. Itse asiassa edes ihmisen olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti.

Jos siis joku eksegetiikan (raamattutieteen) professori tulee väittämään sinulle, että Raamattu on rosoinen kirja, josta kuuluu vain ihmisen ääni, niin voit vastata hänelle: ”Todistakaapa, herra professori, minulle tieteellisesti, ettei Raamattu ole Jumalan Sanaa.” Siihen ei professori kykene, sillä myös liberaaliteologi elää todistamattoman uskon varassa – sen uskon että Raamattu on vain ihmisen sanaa.

Oma tunnustukseni

Sitten seuraa tunnustus: minä tiedän, että Raamattu on totta. Tiedän sen niin varmasti, että olisin valmis pistämään pääni pantiksi – ja moni kristitty on sen tehnytkin, aivan kirjaimellisesti. Luotan Raamattuun, koska olen kokenut sen voiman elämässäni, etenkin kärsimysten ja omantunnontuskien keskellä. Voin sanoa suoraan, etten olisi selvinnyt lähes kuuden vuosikymmenen suruista ja syyllisyydestä ilman Jumalan sanaa.

Olen lukenut Raamatun läpi lukuisia kertoja, ja silti se ei koskaan lakkaa minua kiehtomasta. Aamu aamulta avaan tuon vanhan kirjan ja löydän sen tutuista teksteistä uusia näkökulmia, uutta lohdutusta ja toivoa. Raamatun henkilöhistoriat kiinnostavat minua sanomattomasti, koska ne puhuvat myös minusta itsestäni.

Sitä paitsi olen nähnyt lähetyskentillä, miten Jumalan sana muuttaa ihmisten elämää. Juopot lopettavat juomisen, varkaat varastelun, toivottomat saavat toivon, moraalittomat moraalin, ajelehtijat saavat elämäänsä tarkoituksen ja päämäärän, rauhattomat saavat omantunnon rauhan, kuoleman ja henkien pelon täytyy väistyä. Mihin mikään muu uskonto tai ideologia ei ole pystynyt, siihen pystyy Raamattu. Kuinka siis voisin kieltää sen voiman?

Raamattu on lakia, joka on opettanut minulle, miten minun pitäisi elää. Se on myös evankeliumia, joka julistaa syntini anteeksi, vaikken olekaan elänyt Jumalan tahdon mukaan. Kuinka siis voisin kieltää sen armon?

Uskomattomia juttuja?

Mikään muu uskonnollinen teos maailmassa ei ole yhtä yhtenäinen kuin Raamattu. Se on maailmanhistorian Suurin Kertomus, jossa on alku ja loppu, ja niiden välillä johdonmukaisesti etenevä juoni. Tämä on sitäkin ihmeellisempää, koska Raamattu sisältää eri ihmisten tekstejä 1500 vuoden ajalta. Raamatun pääkirjailija ei kuitenkaan ole vaihtunut: hän on Pyhä Henki, joka on antanut ”haamukirjoittajille” eli profeetoille ja apostoleille heidän sanomansa.

Raamatusta löytyy paljon myös ”uskomattomia juttuja”: Joona meripedon vatsassa, Danielin ystävät tulisessa pätsissä, Jeesus kävelemässä veden päällä, puhumattakaan nyt neitseestäsyntymisestä ja ylösnousemisesta. Eihän moderni ihminen voi uskoa tällaisiin legendoihin – tai niin liberaaliteologia ainakin väittää.

Mutta ajatellaanpa asiaa tältä kannalta: jokainen solu on itsessään suuri ihme. Kun sitä pilkotaan yhä pienempiin osasiin, niistä löytyy aina uusi monimutkainen systeemi. Sama pätee hiukkasfysiikkaan, tähtitieteeseen jne. Maailmankaikkeus on uskomattoman hyvin suunniteltu kokonaisuus, jonka kaikki pienet ja suuret palaset loksahtavat yhteen. Jos Jumala on NÄIN VIISAS, niin eikö hän sitten pystyisi kävelemään veden päällä? Eikö hän voisi pitää miestä hengissä suuren kalan vatsassa muutamaa päivää? Olisiko hänelle mahdotonta syntyä tähän maailmaan neitseestä ja nousta ylös kuolleista?

Ja jos Jumala voi kaiken, niin kaipa hän on osannut suunnitella sellaisen ”kännykän”, joka pystyy välittämään hänen puheensa ihmiskunnalle ilman että se vääristyy tai häipyy välillä kuulumattomiin. Ja jos hän kerran päätti puhua meille Kirjan muodossa, niin varmastikin hän piti huolen siitä, etteivät kirjoittajat, kokoajat ja kopioijat sitä turmelisi. Eihän tämä nyt voi olla mahdoton tehtävä maailmankaikkeuden Luojalle!

Raamattu ja Jeesus

Raamatun päähenkilö ja Suuri Sankari on nimeltään Jeesus Kristus. Vanha testamentti ennustaa hänen tulonsa ja Uusi kertoo, mitä tapahtui, kun hän lopulta tuli. Kaikki nämä kirjoitukset muodostavat yhdessä Jeesuksen muotokuvan. Jos karsimme niistä jotain pois, typistämme samalla Jeesuksen kuvaa.

Totta kyllä, Raamatussa on runsaasti ”ristiriitoja”. Montako sokeaa istui Jerikon tien varrella? Mikä pääsiäisjuhlan päivä oli menossa, kun Jeesus kuoli? Miten voidaan sovittaa yhteen Aikakirjojen ja Kuningasten kirjojen eroavaisuudet? Monien mielestä juuri nämä ”ristiriidat” todistavat, ettei Raamattu voi olla (kokonaan) totta. Mutta jos vain jotkut kohdat Raamatussa ovat Jumalan sanaa, niin kuka pystyy paljastamaan sinulle, mihin jakeeseen uskallat tarttua kuoleman edessä?

Itse kamppailin näiden kysymysten parissa teologiaa opiskellessani. Lopulta löytyi raamattukäsitys, jonka kanssa voin elää ja kuolla. Avaimen antoi Johanneksen evankeliumin alku: Sana tuli lihaksi. Raamattu ja Jeesus ovat oikeastaan sama asia. Kuten Jeesuksella on kaksi luontoa, niin on Raamatullakin. Jeesus on Jumala, mutta kuinka moni siihen uskoi? Useimmat loukkaantuivat häneen, koska hänessä oli liikaa ”ristiriitoja”. Vain ne uskoivat, joilla oli käyttöä syntien anteeksiantamukselle.

Samaa pätee Raamattuun. Silläkin on jumalallinen luontonsa, koska se on Jumalan sanaa. Samaten sillä on inhimillinen luontonsa; onhan se myös ihmisen sanaa. Ajattelen niin, ettei Jumala halunnutkaan antaa meille ristiriidatonta kirjaa, jota jokaisen rationalistin olisi helppo ymmärtää. Ei, ”ristiriitojen” oli määrä päätyä Raamatun lehdille. Mutta kuten Jeesuksesta ei voitu ottaa yhtään sormea ja sanoa, että tämä nyt on vain hänen inhimillistä luontoaan, niin ei Raamatustakaan saa ottaa yhtään lausetta ja väittää, että se on vain ihmissanaa. Ei, jokainen Raamatun sana on Jumalan Sanaa, kostopsalmeineen kaikkineen. ”Ristiriitoja” ja loukkauksen aiheita kyllä löytyy, mutta ne ovat Pyhän Hengen sinne asettamia, ja tulee päivä, jolloin ne kaikki meille selviävät.

Jeesus itse luotti sataprosenttisesti aikansa Raamattuun ja vakuutti, ettei se voi raueta tyhjiin. Hän uskoi Joonaan ja Danieliin ihan oikeasti eikä vain satuhenkilöinä. Omista puheistaan Jeesus sanoi, etteivät ne katoa edes taivaan ja maan kadotessa. Ja apostolien takaajaksi hän ryhtyi julistaessaan: ”Joka kuulee teitä, se kuulee minua.” Paavalin kirjeet ovat siis Jumalan sanaa silloinkin, kun ne puhuvat homoseksuaalisuudesta tai naisen tehtävistä seurakunnassa.

Entä sinä?

Hyvä lukijani, tahtoisin antaa sinulle kaksi neuvoa: pidä kiinni jokaisesta Raamatun sanasta. Älä luovu niistä yhdestäkään synnin houkutusten tai kirkollisen painostuksen alla. Jos luovut yhdestä sanasta, saatat luopua toisestakin. Saul läksi sille tielle ja joutui kuulemaan Samuelin suusta kauheat sanat: ”Koska olet hylännyt Herran sanan, on Herra hylännyt sinut” (1.Sam. 15:23).

Mutta ei riitä, että pidät Raamattua totena vain teoriassa. Sinun pitää myös tarttua siihen käytännössä. Lue ja tutki Jumalan sanaa joka päivä, käy raamattupiirissä ja osallistu jumalanpalveluksiin, joissa oikein jaetaan totuuden sanaa. Silloin Pyhän kirjan valo pitää sinut sillä tiellä, joka lopulta vie perille taivaaseen.