Mailis Janatuinen: IHMISEN KÄYTTÖOHJEET (Perussanoma 2003)
KUUDES KÄSKY: ÄLÄ TEE AVIORIKOSTA
”Älä tee huorin” (2.Ms.20:14*)
Lutherin selitys: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin että olemme puhtaat ja siveät ajatuksissa, sanoissa ja töissä ja että itse kukin rakastaa ja kunnioittaa aviopuolisoaan.”
Jumala keksi seksin
Sukupuolisuus on yksi suurimpia lahjoja, jotka Jumala ihmiskunnalle antoi. Jumalahan se keksi seksin, ei kukaan muu – ja hän keksi sen antaakseen miehelle ja naiselle ihanan keinon toinen toisensa tuntemista ja rakkauden osoittamista varten.
Seksuaalisuus on lahja jokaiselle ihmiselle, sekä naimisissa olevalle että selibaatissa elävälle. On rikkautta, että mies ja nainen ylipäänsä ovat erilaisia ja täydentävät toisiaan. Sukupuolisuus tuo mukanaan lumouksen, joka väreilee miehen ja naisen ympärillä. Miten paljon tämä lumous onkaan inspiroinut ihmiskuntaa tekemään työtä, tiedettä ja taidetta ja uhrautumaan toinen toisensa, perheensä ja koko maailman puolesta. Ja kaikki tämä aivan riippumatta siitä, oliko ko. henkilöllä mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttaan käytännössä vai eikö ollut.
Heprean verbi ”maata jonkun kanssa” voidaan kääntää myös sanalla ”tuntea”. ”Adam tunsi Eevan”, sanottiin vielä 1700-luvun raamatunkäännöksessä. Seksuaalielämä on annettu avioparille toinen toisensa (sydämen ja ruumiin) tuntemista varten. Seksuaaliaktissa kahdesta ihmisestä eli ”lihasta” tulee yksi, niin että toinen voi sanoa toiselle: Minä olen sinä.
Tuntea toinen sellaisena kuin hän todella on ja tulla hänen tuntemakseen, se on taivaan esimakua maan päällä. Tämän myös Paavali vahvistaa sanoessaan:
”Nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan” (1 Kor.13:12*).
Avioliitto on Raamatussa myös Jumalan ja ihmisen välisen liiton ennakkokuva. Vanhassa testamentissa Jumala kuvataan usein mieheksi ja neitsyt Israel/ tytär Siion hänen morsiamekseen tai vaimokseen.
Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä. Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein ja sinä tulet tuntemaan Herran (Hoos.2:21-22).
Uusi testamentti vertaa seurakuntaa morsiameen ja Jeesusta sulhaseen. Taivasta kutsutaan Karitsan hääjuhlaksi, jossa Kristus saa omakseen puhtaan morsiamensa (Ilm.19:7). Maallinen avioliitto on siten Jumalan liiton ennakkokuva ja määritelmän mukaan ikuinen. Uskottomuus liiton toiselle osapuolelle onkin Raamatussa pahin ajateltavissa oleva synti.
Millaiset raamit Raamattu sitten asettaa ihmisen seksuaalielämälle, siitä puhumme seuraavassa.
Raamatun raamit
Näin se kaikki alkoi:
Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. – Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon; miehestä hänet on luotu. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi (1.Ms.2:23-24).
Sukupuolisuhteet ennen avioliittoa on Raamatussa kielletty – myös miehiltä ja myös kihlausaikana. Rakkautta ja seksuaalisuutta ei saa ”herätellä eikä häiritä”, Laulujen laulun sanontaa käyttääkseni (2:7). Sukupuolielämä aloitetaan vasta hääyönä, ei kihlauksen aikana. Mooseksen laki vaatii morsiamen perhettä säilyttämään hääyön jälkeen todistusaineistona ns. neitsyyden merkin: veren tahriman lakanan. Sen avulla vanhemmat voivat tarvittaessa todistaa, että heidän tyttärensä oli naimisiin mennessään neitsyt, kuten luvattu oli.
Jos joku Israelissa makasi neitsyen kanssa, Mooseksen laki määräsi hänet ottamaan tämän vihityksi vaimokseen. Raiskauksesta tuli kuolemanrangaistus, samoin aviorikoksesta ja kaikenlaisesta ”irtoseksistä”. Näin siis Vanha testamentti suhtautui esiaviollisiin suhteisiin (2.Ms.22:16-17 ja 5.Ms.22:13-).
Uusi testamentti puolestaan hyväksyi Vanhan testamentin seksuaalimoraalin itsestään selvänä tosiasiana. Marian ja Joosefin kihlaus ei suinkaan tarkoittanut, että he olisivat aloittaneet sukupuolielämänsä sen aikana. Jeesus vaati oikeastaan vielä enemmän kuin Mooses opettaessaan, että aviorikos alkaa jo ajatusmaailmasta. Jeesus kuitenkin kieltäytyi langettamasta kuolemanrangaistusta aviorikokseen langenneelle naiselle. Teko olisi tosin ansainnut kuoleman, mutta Vapahtaja otti tuon synnin omalle kontolleen ja kantoi sen rangaistuksen aviorikkojien sijaisena ristinpuulle.
Raamatun mukaan avioliitto solmitaan julkisesti Jumalan ja yhteisön edessä ja se pysyy voimassa kunnes toinen osapuoli kuolee. Häät kuvataankin Raamatussa riemulliseksi juhlaksi, joista kaikuu pitkän matkan päähän ”huuto yljälle ja huuto morsiamelle”. Häissä on jotain hohtoa, kun vihittävät saavat toisensa yhteiskunnan edessä ja fyysisellä tasolla vasta niiden yhteydessä.
Neitsyys on lahja, joka voidaan antaa vain yhdelle ihmiselle ja vain yhden ainoan kerran (puhun nyt molemmista sukupuolista). Julkinen avioliittolupaus osoittaa, että vastaanottaja antaa tälle lahjalle sen arvon, mikä sille itse asiassa kuuluukin. Jos molemmat osapuolet aloittavat sukupuolielämänsä vasta avioliiton solmittuaan, vältytään myös vertailun tuomilta paineilta ja monelta mustasukkaisuuden piinalta.
Luomiskertomuksessa sanottiin, että miehen on luovuttava vanhemmistaan ennen kuin hän voi liittyä vaimoonsa, siis naimisiin mennessään. Konfutselaisen etiikan alueella (Kiinassa, Japanissa ja Koreassa) vain vaimon on heistä luovuttava. Sen sijaan miehen isä ja äiti saavat puuttua poikansa elämään niin kauan kuin tahtovat. Kuka tahansa ymmärtää, mitä hallaa katkaisematon napanuora aiheuttaa miehen avioliitolle.
Paavali antaa miehelle käskyn, että tämän on rakastettava vaimoaan kuten Kristus rakasti seurakuntaa. Vaimon on puolestaan kunnioitettava miestään ja oltava tälle alamainen (Ef.5:22-33). Rakas lukijani, kumpi näistä käskyistä vaatii mielestäsi enemmän uhrauksia?
Aviollisen seksuaalielämän toinen tärkeä tehtävä on lasten siittäminen. Jumala on suunnitellut näin kauniin tavan ihmissuvun lisääntymistä varten. Lapset ovat ”rakkauden hedelmä”. Kun kaksi ihmistä sitten vanhenee yhdessä, niin vähitellen he oppivat hyväksymään ja kunnioittamaan toinen toistaan sellaisena kuin todella ovat. He tietävät toisistaan kaiken ja rakastavat silti tai juuri sen vuoksi toinen toistaan. Tällaista vanhaa paria katsellessa tulee syrjäisellekin hyvä mieli.
Seksi aiheuttaa myös kärsimystä
Jumala on antoi kuudennen käskyn ikään kuin aidaksi varjelemaan meitä, ettemme vahingoittaisi itseämme ja toisiamme sukupuolielämän alueella. Käskyn tarkoituksena ei suinkaan ole rajoittaa elämäämme ja riistää meiltä onneamme, päinvastoin. Sukupuolisuus on kuitenkin kuin tiikeri tankissa. Se antaa meille suunnattomasti energiaa, draivia ja elämäniloa. Mutta jos se karkaa tankista, on siitä leikki kaukana. Kysymys on elämästä ja kuolemasta: miten tiikeri hillitään, ettei se raatelisi kuoliaaksi meitä itseämme ja monia muita meidän kauttamme.
Uusi testamentti tuntee kaksi sanaa, joilla sukupuolielämän syntejä kuvataan: huoruus (moikheia) ja haureus (porneia). Edellinen tarkoittaa aviollista uskottomuutta, jälkimmäinen kaikkia muita seksuaalisia toimintoja, jotka tapahtuvat aviosuhteen ulkopuolella. Jeesus käytti näitä molempia ilmauksia yhdessä ja samassa lauseessa:
Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset (moikheia), siveettömyys (porneia)… Nämä ihmisen saastuttavat (Mt.15:19).
Niin myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja:
Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat (Hepr.13:4)
Jeesuksen mukaan sukupuolielämän synnit alkavat sydämestä, eivät ruumiista. Ne myös saastuttavat tekijänsä. Jo mielikuvituksessa tapahtunut huoruus on syntiä ja vaikuttaa harjoittajaansa negatiivisesti (Mt.5:27-32). (Jatkan tätä aihetta viimeisen käskyn yhteydessä.)
Aikamme ilmapiiri on seksin kyllästämää; joka päivä näemme kymmeniä seksuaalisesti värittyneitä kuvia ympärillämme. Lasten ja nuorten ei anneta kasvaa kaikessa rauhassa aikuisuuteen; seksi suorastaan kaadetaan heidän kurkustaan alas TV:n, videoiden, pornolehtien ja internetin kautta.
Seksi tai sen puute aiheuttaa lukemattomille ihmisille paljon kärsimystä ja turhautumista. Kuinka moni meistä esimerkiksi pystyy ”hyödyntämään maksimaalisesti omaa seksuaalisuuttamme”, käyttääkseni entisen sosiaali- ja terveysministerin sanontaa? Päinvastoin, moni kantaa sydämessään ja ruumissaan kipeitä haavoja, jotka muut ovat tällä elämän alueella häneen lyöneet. Ja yhtä moni kantaa pahaa omaatuntoa haavoista, jotka hän itse on lyönyt toisiin. Suorituspaineet, riittämättömyyden tunne ja sukupuolitautien pelko pilaavat monen ihmisen seksuaalielämän.
Kuinka moni palaakaan intohimon sammuttamattomassa liekissä tai kärsii siitä, ettei pysty hillitsemään himojaan, vaikka näkee, miten tuhoisaa jälkeä ne jättävät! Ja sitten ovat ne, jotka eivät siitä enää edes kärsi, vaan tuhoavat seksuaalisuudellaan itseään ja toisia sydämensä halusta. Sanalla sanoen, seksuaalielämä on yksi ihmisen syvimmän frustraation ja alennustilan näyttämöitä.
Et voi jaella kakkua ja säästää sitä
Mitä sitten tahtoisin sanoa nuorille seksistä ja avioliitosta? Mielestäni heille puhutaan Raamatun seksuaalimoraalista liian vähän. Syynä lienee se, ettei haluta syyllistää niitä, jotka ovat eläneet toisin kuin Raamattu opettaa. Mutta kuka varoittaisi niitä, joilla on vielä valinnan mahdollisuus tallella? Tiedän kuulostavani auttamattoman vanhanaikaiselta, naivilta, kireäpipoiselta ja vaikka miltä. Mutta sitä mitä tähän kirjoitan, opetti kristillinen kirkko miltei yksimielisesti kahden vuosituhannen ajan – aina 1960-luvulle saakka. Vasta sen jälkeen on läntisen maailman seksuaalimoraali romahtanut ja vetänyt valtaosan vanhaa kristikuntaa mukanaan.
Moni nuori ei usko enää oikean ja kestävän rakkauden olemassaoloon laisinkaan. Omien vanhempien avioero on usein riisumassa perheen lapsia ”illuusioista”. Sekä Raamattu että elävä elämä todistavat kuitenkin, että oikeaa rakkautta on olemassa - ja sitä kannattaa odottaa. Oikea rakkaus on kahden persoonan syvällistä kohtaamista; seksi voi liittyä siihen tai olla liittymättä. Mutta oikeaan rakkauteen tarvitaan luonnetta, eikä kukaan saa sitä synnyinlahjanaan. Luonne kasvaa työssä ja vaivassa, kärsimyksissä ja kieltäymyksissä. Tuskin mikään muu kasvattaakaan ihmisen luonnetta yhtä tehokkaasti kuin taistelu seksuaalielämän syntejä vastaan.
”Kyllä minä sitten olen uskollinen, kun se oikea löytyy. Siihen asti elän vapaata sinkkuelämää”, ajattelee moni meidän aikanamme. Mutta valitettavasti me emme voi syödä kakkua ja samalla säästää sitä. Emme voi jaella intiimeintä itseämme monelle ja samalla säästää sitä sille oikealle. Kohdistan nyt sanani sekä miehille että naisille. Se, mikä muille jaellaan, on kaikki otettu tulevan aviopuolison kakusta pois.
Kun seksuaalivietti on herännyt ja kun sitä vielä koko ajan ärsytetään, se ajaa omistajansa helposti irrallisiin suhteisiin. Yhden suhteen loputtua on ryhdyttävä etsimään toista, ja pahimmassa tapauksessa yhä lyhyemmin aikavälein. Näin ihmisruumiista tulee alennusmyyntitavaraa – ja kaupanpäällisenä menee myös itsekunnioitus. Varmasti on helpompaa elää ilman seksiä itsekunnioitus tallella kuin seksin kanssa ilman itsekunnioitusta. Ja entäpä jos ”se oikea” ilmestyykin kuvaan vasta, kun olet 25-vuotias? Tai kolmevitonen? Tai peräti viisikymppinen? Etkö silloin toivoisi, että olisit jaksanut häntä odottaa?
Seksi on juuri sen arvoista kuin ihminen, jonka kanssa sitä harrastetaan. Ilotytön tuoma ”ilo” muuttuu hyvin nopeasti inhoksi. Jos nainen huomaa haksahtaneensa heittiöön, muuttuvat tämän kanssa vietettyjen hetkien muistotkin takautuvasti häpeällisiksi. Miten moni tahtoisikaan nollata delete- näppäimellä kaikki seksuaalikokemuksensa, jos vain voisi, koska ei pidä partnereitaan jäljestä päin enää heihin tuhlatun tunteen arvoisina.
Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen (1.Kor.8:18).
Paavali väittää, että haureuden synti on erilaista kuin muut synnit: siinä rikotaan jollakin erityisellä tavalla omaa ruumista vastaan. Sitoutumattomien seksisuhteiden päättyessä etenkin nainen tuntee itsensä hyväksi käytetyksi – on kuin hänet olisi otettu koekäyttöön ja huonoksi havaittu. Seuraavaan suhteeseen hänellä on vietävänä yhä vähemmän itsekunnioitusta ja muutenkin yhä huonommat eväät. Jokainen esiaviollinen suhde on osaltaan murentamassa kykyämme kestävään rakkauteen ja uskollisuuteen avioliitossa.
Oikea mies
Kirjoitan näitä rivejä nuorille lukijoille, joilla on elämä edessään. Jokainen mies ja nainen, joka rakastaa puolisoaan, on mustasukkainen tämän aikaisemmista seksikokemuksista. Normaali mies tahtoisi mennä neitsyen kanssa naimisiin, jos saisi valita. Mutta onko miehellä oikeus vaatia naiselta enemmän kuin itseltään? Raamattu ei harrasta kaksinaismoraalia. Joka tahtoo mennä koskemattoman naisen kanssa naimisiin, pysyköön itsekin koskemattomana.
Itse asiassa nainenkin toivoo, että hän saisi olla rakastamalleen miehelle se ensimmäinen ja ainoa. Silloin olisi selvää, että miehellä on luonnetta kiusausten kestämiseen, ja että hän pystyy olemaan (tulevalle) vaimolleen uskollinen. Samalla tulisi todistetuksi, että mies on käyttänyt elämänsä johonkin muuhunkin kuin hameenhelmojen perässä juoksemiseen. Eikä sekään ole nykyään ihan pikkuasia, ettei partnerilla todistettavasti olisi silloin sukupuolitauteja tuotavana mukanaan avioliittoonsa.
Naisen seksuaalivietti herää kosketuksen kautta. Silloin pääsee tiikeri tankista. Jollei viettiä herätetä, niin nainen kyllä pystyy elämään säädyllisesti vaikka koko ikänsä. Vastuu on myös sen miehen, joka houkuttelee tytön seksisuhteeseen ja päästää tiikerin tankista ulos.
Don Juan pysyy ikänsä poikasena, joka etsii vain omaa tyydytystään. Aikuinen mies sen sijaan osaa ajatella naisenkin parasta. Oikea mies on ritarillinen ja varjelee heikompaa sukupuolta. Hän ottaa seurusteluaikana huomioon sen mahdollisuuden, että suhde saattaa vielä katketakin. Naisen usko miessukukuntaan säilyy kummasti, jos hän tapaa elämänsä aikana yhdenkin sellaisen miehen, joka pystyy suojelemaan häntä paitsi omiltaan, myös naisen synneiltä. Raamatun mukaan lopullisen vastuun suhteesta kantaa nimittäin mies (1.Kor.11:3). Joutuihan Adamkin syntiinlankeemuksen jälkeen ensimmäisenä Jumalan puhutteluun, vaikka Eeva oli langennut ennen häntä (1.Ms.3:9).
Miesten parissa elää vääristynyt myytti naisen ei:stä. Oikea mies ottaa ei:n todesta, vaikka se sanottaisiinkin viimeisillä voimilla. Mielestäni kristityn pohjanoteeraus on sellainen mies, joka uhkaa panna välit poikki, jollei nainen suostu luopumaan periaatteistaan seksuaalielämän alueella.
Luultavasti on suurelta osin seksuaalisen vallankumouksen syytä, että nuoret miehet ovat menettäneet paitsi ritarillisuutensa myös kykynsä sitoutua yhteen naiseen. Moni mies liihottelee kukasta kukkaan vuosikymmenestä toiseen – ja jää vaille todellista itsetuntemusta ja todellista rakkautta.
Oikea nainen
Osoitan yhäkin sanani nuorille lukijoille. Nyt siirrymme käsittelemään, millainen on oikea nainen. Naiseuteen sisältyy salaisuus ja lumous, jota kannattaa varjella hääyöhön asti. Kainous ja säädyllisyys eivät ole naisessa mitään vähäpätöisiä hyveitä. Jokainen oikea mies ymmärtää kyllä antaa niille suuren arvon. Naisen on osattava sanoa ei, jos mieli saada osakseen kunnollisen miehen jakamaton kunnioitus. Hyvä neuvo on se, että mies pidetään käsivarren mitan etäisyydellä, kunnes hän on kosinut, ja vielä sen jälkeenkin intiimin kanssakäymisen ulottumattomissa.
Saako tyttö sitten ehdottaa treffejä yms., mitä ennen vanhaan pidettiin naissukukunnalle sopimattomana käytöksenä? Seksuaalinen vallankumous on sekoittanut sukupuoliroolit, mutta ihmisluontoa se ei ole pystynyt miksikään muuttamaan. Pyörittyäni opiskelijaikäisen nuorison keskuudessa kymmeniä vuosia uskallan väittää, että mies tahtoo vieläkin itse ”metsästää” sen naisen, jonka kanssa hän avioliiton solmii.
Miten tärkeä sitten on naisen ulkonäkö? Kyllä kai se tärkeä on, mutta toisaalta kauneus on myös katsojan silmissä. Mainonta on tehnyt karhunpalveluksen naissukukunnalle sanellessaan tiukasti, miltä meidän kaikkien pitäisi näyttää ja miten (provosoivasti) meidän pitäisi pukeutua. Kaikkien naisten ei kuitenkaan tarvitse olla samankokoisia eikä samannäköisiä. Yhtä monta prosenttia kuin on tietynnäköisiä naisia, on myös miehiä, jotka juuri tuota naistyyppiä ihailevat.
Raamattu puhuu salassa olevasta sydämen ihmisestä, joka on naisen paras kaunistus (1.Pt.3:4). Naisen (kuten miehenkin) suurin viehätysvoima piilee hänen luonteessaan ja persoonallisuudessaan, mikä paljastuu vasta pitemmän tuttavuuden jälkeen. Viettelijätär on Raamatussa naisen pohjanoteeraus, eikä voi koskaan saada osakseen kunnollisen miehen kunnioitusta ja rakkautta (Snl.5 ja 7). Rääväsuinen ja humalassa koikkelehtiva naisparka herättää vain halveksuntaa tai enintään sääliä vastakkaisessa sukupuolessa.
Rakastuminen ja rakastaminen
Kiinalaiset sanovat, että rakastuminen kestää tuhat päivää. Rakastunut nainen katselee miestä ja mies naista samalla tavalla kuin Jumala kerran katseli vastaluotua maailmaansa: Katso, se oli sangen hyvä (1.Ms.1:31*). Mitään virhettä ei rakastetussa vielä siinä vaiheessa näy.Tuhannen päivän kuluessa lumouksesta tulee kuitenkin vääjäämättä arkipäivää. Silloin on ruvettava opettelemaan rakastamista, joka ”kaikki kestää, uskoo, toivoo ja kärsii” ja joka tahtoo antaa toiselle anteeksi hänen vikansa 70x7 kertaa. Rakastumisen on muututtava rakastamiseksi, jos kahden ihmisen mieli pysyä yhdessä hyvinä ja pahoina päivinä, kunnes kuolema heidät erottaa. Joka tahtoo aina vain kokea rakastumisen huumaa, saa ajaa virvatulta takaa koko ikänsä.
”Onnettomuus sinun kanssasi on parempaa kuin onni jonkun toisen kanssa.” Näin sanoo se, joka todella rakastaa toista ihmistä. Selkokielellä se tarkoittaa: pysyn luonasi hyvinä ja pahoina päivinä. Silloinkin, jos hermosi pettävät tai halvaannut kaulasta alaspäin ja joudut rullatuoliin. Olen luvannut sinulle elinikäistä uskollisuutta ja sen lupauksen aion myös pitää. Avioliittolupaukseni kestää myös siinä tilanteessa, jos satun joskus kohtaamaan miehen/ naisen, joka vaikuttaa kauniimmalta, fiksummalta tai jännittävämmältä kuin sinä olet.
Avoliitto
Avoliitosta sanon tässä vain sen verran, että Raamatun mukaan seksuaalielämän aloittamiseen pitää liittyä selvä avioliittolupaus myös yhteisön edessä. Häät ovat julkinen tapahtuma, jota Raamatun aikaan juhlittiinkin päivätolkulla. Mennessään naimisiin mies sitoutuu naiseen ja nainen mieheen koko elämänsä ajaksi myös yhteiskunnan edessä. Kaikille tulee selväksi, kenelle ko. nainen siitä lähtien kuuluu ja päinvastoin.
Avoliittolainenhan pitää takaovea auki juuri siitä syystä, että pääsisi tarpeen vaatiessa helpommin livahtamaan suhteestaan ulos. Hän pakoilee vastuutaan ja pitää partneriaan koekäytössä: jos olet huono, niin vaihdanpa sinut parempaan, kuten vaihdan silloin tällöin autonikin. Ja avoliitto on kyllä maailman huonoin tapa kokeilla kahden ihmisen yhteensopivuutta, koska se ei tarjoa ehdotonta rakkautta, vaan ehdollista. Vain ehdottoman rakkauden ilmapiirissä löytyy yhteinen sävel. Samoin avoliitto on huono tapa koettaa houkutella toinen osapuoli naimisiin. Miksi ostaa lehmä, kun maitoa jaellaan kerran ilmaiseksikin?
Muistatteko elokuvan Minun Afrikkani? Muistatteko, mitä Karen sanoi Denysille, joka ei suostunut menemään hänen kanssaan naimisiin: ”I have learned a thing that you haven’t: There are some things worth having, but they come with a price – and I want to be one of them.” (On olemassa tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta niistä on aina maksettava hintansa – ja minä tahdon olla yksi niistä!) Voiko sen paremmin sanoa!
Taistelu seksuaalielämän syntejä vastaan
Emme pääse siitä mihinkään, että meihin jokaiseen on luomisen hetkellä asetettu toisen ihmisen ikävä. Mitä tehdä, kun tuota kaipuuta ei voi (vielä?) toteuttaa käytännössä? Taistelussa seksuaalielämän syntejä vastaan tarvitaan apua. Seuraavat konkreettiset neuvot on käytännössä hyväksi havaittu. (Tähän aiheeseen palataan vielä viimeisen käskyn yhteydessä.)
Seksuaalisuutensa tunnustaminen, läheisyyden ja hellyyden tarpeen myöntäminen ja hyväksyminen ovat ensimmäinen askel tässä taistelussa.
Sitoudu Raamatun arvomaailmaan. Sinun on ratkaistava, kummanko arvoja aiot seurata: median vai Raamatun. Jos olet elänyt hurjaa elämää, niin ei ole vielä liian myöhäistä muuttaa tyyliä. Voit sitoutua Raamatun seksuaalimoraalin aivan riippumatta siitä, luuletko onnistuvasi toteuttamaan sitä käytännössä vai et.
Lähde pakoon. Kiusauksia emme pääse kokonaan pakoon, mutta meidän on tehtävä voitavamme niitä välttääksemme. Emme saa mennä paikkoihin, missä tiedämme niiden meitä vaanivan. Meidän ei pidä katsoa/ lukea sellaista materiaalia, joka saa meidät lankeamaan. Meidän ei pidä järjestää itseämme tilanteeseen, jossa itsehillintämme joutuu kovalle koetukselle.
Tunnusta syntisi. Mene puhumaan asioistasi jonkun vanhemman ja viisaamman kanssa. Sano syntisi ääneen sen oikealla nimellä.
Käytä armonvälineitä ja pysy ja uskovien yhteydessä. Jumalan sanan lukeminen ja kuuleminen, raamattupiiri, ehtoollinen ja seurakuntayhteys ovat voimallisia aseita taistelussa seksuaalielämän syntejä vastaan.
Sublimointi. Onkohan uskova nuoriso enää laisinkaan selvillä siitä, mitä sana ”sublimointi” tarkoittaa? Se tarkoittaa, että selibaatissa elävä mies tai nainen järjestää seksuaalienergialleen jotain järkevää käyttöä. Uskokaa minua - elämästä voi tulla uskomattoman rikas silläkin tavalla. Kuten kerran, monta vuotta sitten runooni kirjoitin:
Et antanut minulle
rakkauden ruusutarhaa
mutta annoithan
pieniä päivänkakkaroita
polunvarret täyteen.
Olen ollut niistä päivänkakkaroista uskomattoman onnellinen uskomattoman monta kertaa!
Tappiot. Siihen pitää kuitenkin varautua, että tappioita tulee. Nimenomaan seksiasioissa on hirvittävän vaikea elää niin kuin on päättänyt. Ei pidä luulla, että seksuaalisista pakkomielteistä ja tavoista pääsisi irti vuodessa tai kahdessakaan. Jumalan käskyjä ei kuitenkaan saa mennä muuttelemaan sen mukaan, pystyykö itse niitä käytännössä noudattamaan vai ei. Sen sijaan on valittava toinen tie, synnin tunnustamisen tie. Siinä tiessä on yksi voittamattoman hyvä puoli: se vie meidät yhä uudelleen Jeesuksen luo, hänen ristinsä juurelle. Emme pysty unohtamaan Vapahtajaamme, koska meillä on hänelle joka päivä tärkeää asiaa.
Kiusausten keskellä on hyvä muistaa Jeesuksen ohje: ”Riittää kullekin päivälle oma vaivansa” (Mt.6:34*). Ei kannata ajatella sen pidemmälle kuin tämän päivän matkan verran: tänään minä taistelen syntiä ja sen orjuutta vastaan. Huominen pitäköön huolen itsestään.
Nainen ja seksuaalinen vallankumous
Naisasialiike tahtoi tuhota miehen määräysvallan ja särkeä typerät ”nukkekodit”. Osittain se onkin ajanut tärkeitä asioita kuten äänioikeutta ja yhdenvertaisuutta sukupuolten välille. Samaten se on vastustanut naisruumiin väärinkäyttöä mainonnassa yms. Mutta mikä meni vikaan, kun naiseus kuitenkin ajautui yhä pahempaan kriisiin? Se että naisasialiikkeen kannoilla kulkenut seksuaalinen vallankumous teki naiselle kauhean karhunpalveluksen. Se vei häneltä hänen suurimman onnensa: yhden miehen kumppanuuden ja rakkauden sekä ehjän kodin, jonka seinien sisällä hän voisi turvallisesti löytää vaimon, äidin ja isoäidin onnen ja tuskan.
Moni nainen elää seksuaalisesti ”vapaata” sinkkuelämää kolmikymppiseksi asti ja ylikin. Sitten hänelle tulee kiire löytää pysyvä parisuhde. Ongelma on vain se, etteivät miehet suostu sitoutumaan yhteen naiseen, koska seksiä on muutenkin tarpeeksi tarjolla. Niin, miksi ostaa lehmä, jos maitoa jaellaan ilmaiseksikin? Ja miksi mies valitsisikaan keski-ikäistä naista, kun nuorempiakin on kerran tarjolla? Moni fiksu nainen haksahtaa heittiöön biologisen kellon tikittäessä vääjäämättömästi lapsentekoiän päättymistä.
Naisten parissa yleistyvä miesviha ja problemaattinen suhtautuminen omaan ruumiiseen ovat nekin suurelta osin seksuaalisen vallankumouksen hedelmää. Onko mikään ihme, että anoreksia ja bulimia lisääntyvät räjähdysmäisesti, kun naisruumis on joutunut alennusmyyntiin? Koska nainen on ”heikompi astia”, niin hän kestää vielä miestäkin huonommin irtosuhteita. Jos huonosti käy, hänestä lopulta tulee kovis, epänainen, epämadonna.
Epänainen ei tahdo lisää sydänhaavoja alkaa siksi ”käyttää miestä hyväkseen”. Hän kohtelee miestä seksuaaliobjektina, harrastaa yhden yön suhteita ja potkaisee partnerinsa pihalle seuraavana aamuna. Hellyyttä hän etsii enintään enää vain toiselta naiselta ja siksi myös lesbosuhteet lisääntymistään lisääntyvät. Millainen äiti miesvihaajasta tulee – jos hänestä yleensä äitiä tuleekaan - sen voi vain arvata.
Mitenköhän suuri osa aikamme masennuksesta lienee muuten irrallisten ja lyhytaikaisten sukupuolisuhteiden syytä?
Pornon orjuus
Suomi on pornoutunut kymmenessä vuodessa, väittää Helsingin Sanomien Nyt liite no. 50/2002. Pornovideoiden levittäminen tuli Suomessa lailliseksi vuoden 2001 alussa. Sen jälkeen maassamme on rekisteröity 40000 porno-ohjelmaa. Maailmassa on jo nyt enemmän pornografisia filmejä kuin kaikkia muita elokuvia yhteensä. Tässä bisneksessä pyörii suuri raha ja kysyntä on valtavaa.
Suomen elokuvatarkastamon erikoistutkija kertoo samassa lehdessä katsoneensa työnsä tiimoilta parituhatta pornofilmiä. Mies tunnustaa nähneensä joitakin niin iljettäviä eläinporno- ja raiskauskohtauksia, ettei ole koskaan pystynyt niitä unohtamaan. Seksistä on tulossa exreme-laji, kun nuoret pojat pakottavat tyttöystäviään alistumaan pornofilmeistä opittuihin temppuihin. Näin väittää raiskauskriisikeskuksen toiminnanjohtaja samaisessa artikkelissa. Tähän asti Nyt-liite.
Hyvä lukijani, eikö sinua pelota, että nuo edellä mainitut iljettävät filmit ovat pian keskenkasvuisten lastesi tai lapsenlastesi ulottuvilla? On vain ajan kysymys, milloin nuoremme törmäävät elokuviin, jotka saavat jopa parkkiintuneen elokuvatarkastajan sielunelämän sekaisin. Pornoa ei tarvitse enää käydä häpeillen hakemassa seksikaupasta, pari klikkausta oman huoneen hiljaisuudessa tai kaverin kämpällä riittää. Pornofilmit kulkevat poikajoukoissa kädestä käteen ja keskiyöllä niitä voi katsella omasta televisiostaan miten paljon hyvänsä.
Mutta pornon kuluttaja ei yleensä ole katselemiensa kuvien herra, vaan niiden orja. Pornofilmin katselu ei pääty hyvään, vaan pahaan oloon ja suureen tyhjyyden tunteeseen. Kokemus sitä paitsi osoittaa, että pornosta tulee riippuvaiseksi samalla tavalla kuin viinasta ja huumeista. Useinhan sen katselemiseen liittyy myös pakonomainen itsetyydytys. Ja yhä suurempi määrä kaikenikäisiä miehiä jää kiinni tähän ahdistavaan loukkuun.
Japan Harvest -lehti, joka on tarkoitettu lähetystyöntekijöille, väitti pari vuotta sitten pornon olevan suuri ongelma myös kristillisissä piireissä. Moni mies (myös lähetyssaarnaaja, jos lehteen on uskomista) käy epätoivoista kamppailua pornon orjuutta vastaan. Ongelma on kuitenkin kuoliaaksi vaiettu, sillä kirkko sen enempää kuin kristilliset järjestötkään eivät siihen juurikaan kajoa. Samalla kristittyjen asenteissa on viime vuosina tapahtunut muutos pornoa hyväksyvämpään suuntaan. Saatetaan ajatella, että sen avulla ihminen voi purkaa seksuaalisia paineitaan vahingoittamatta ketään toista. Kristitytkin avioparit voivat katselevat pornoa yhdessä saadakseen avioelämäänsä uutta potkua!
Pornon katseleminen ei kuitenkaan ole vaaratonta. Se antaa naisesta ja seksuaalielämästä vääristyneen kuvan. Naisen ruumiista tehdään (usein silikonin avulla) mahdollisimman seksikäs, pelkkä seksiobjekti. Nainen esitetään alati seksiä havittelevana huorana. Pahinta on se, että pornoteollisuus markkinoi myyttiä raiskauksesta: että mukamas nainenkin pohjimmiltaan sitä haluaisi. Miten tällaisten kuvien katseleminen voisi olla jättämättä jälkeään miehen naiskuvaan ja hänen kykyynsä elää yhden ainoan naisen kanssa? Ei, porno on tuhoisaa miehen psyykelle, ajatusmaailmalle, itsekunnioitukselle, parisuhteelle, uskonelämälle, kyvylle tehdä työtä ja rakastaa. Pornokuvat nousevat tajuntaan yhä uudelleen mitä erilaisimmissa tilanteissa ja vääjäämättä säätelevät myös katselijansa käyttäytymistä.
Maailmassa ei voi olla mitään, mikä halventaisi naista enemmän kuin pornoteollisuus. Jokainen joka sitä tuottaa, myy, ostaa tai katselee, on osasyyllinen naisen halventamiseen. Pornon katselu vie jotain pois kuvan naiselta (nimittäin hänen ihmisarvonsa), mutta myös katselijan aviopuolisolta, jo olemassa olevalta tai kerran tulevalta (se esimerkiksi tekee hänestä vertailukohteen). Kun Jeesus varoitti katsomasta naista himoiten, hän tarkoitti sillä myös niitä naisia, jotka pornokuvissa esiintyvät.
”Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin” (Mt.5:27-29).
Myös ”pornotähti” on Jumalan kuvaksi luotu ihminen. Jotkut näistä tähtösistä väittävät nykyään kirkkain silmin tekevänsä ”työtään” vapaaehtoisesti ja olevansa siitä ylpeitä. Valitettavasti sellaiset puheet osoittavat vain sitä, miten syvästi heidän ihmisyyttään on jo haavoitettu.
Pornosta johtaakin sitten suora suuntaus prostituutioon. Kuvien kuluttaja alkaa pikkuhiljaa tarvita elävässä elämässäkin naista, joka ei protestoi, tehtiinpä hänelle mitä tahansa.
En tiedä, onko Suomen kristillisistä piireistä löydettävissä keskusteluryhmiä pornosta riippuvaisille. Pyörittyäni vuosikymmenet opiskelijaikäisen nuorison parissa väittäisin, että tarve ainakin on suuri. Miten olisi Anonyymit Pornonkuluttajat?
Kuka lapsia suojelee?
Pornon katsojan sydän ei koskaan tyydyty, vaan tarvitsee aina erilaisia ja yhä suurempia ärsykkeitä toivotun efektin aikaansaamiseksi. Suomeksi sanottuna: yhä vahvempia kuvia, yhä epänormaalimpaa seksiä. Ja tästähän johtaakin suora suuntaus kaikenlaisten seksuaalielämän vääristymien kuvaamiseen.
Kun tälle tielle on lähdetty, ei loppua ole näkyvissä: homo- ja varsinkin lesbosuhteiden kuvaaminen on jo hyväksytty, sadismi, masokismi ja eläimiin sekaantuminen hipovat sallitun rajoja. Lapsiseksi ja insesti odottavat listalla vuoroaan. Vertaapa lukijani sitä, mitä TV:ssä pidettiin sopimattomana vielä parikymmentä vuotta sitten, siihen mitä sieltä nykyisin näytetään. Ja kysy itseltäsi: Mitä lapseni ja lapsenlapseni katselevat kuvaruudusta kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos pornotulvaa ei saada pysähtymään?
Luin jostain, että internetistä löytyy tätä nykyä jo miljoona lapsipornosivua. Mistä nämä lapset on saatu kuvattaviksi? Mitä heille tapahtuu tulevaisuudessa? Jeesus ennustikin, että lopun aikana rakkaus kylmenee, koska Jumalan laki hylätään (Mt.24:12). Mitä muuta voimme odottaa tapahtuvan nuorillemme, joiden pää ahdetaan täyteen kovaa pornoa? Oikea rakkaus häviää vääjäämättä, ja jäljelle jää vain nautinnon perässä juokseva, seksin orjuuttama sukupolvi.
Avioero ja uudelleen avioituminen
Olemme jo puhuneet siitä, että elinikäinen avioliitto on ainoa Raamatun sallima seksuaalielämän raami. Mutta väliinputoajia on paljon. On niitä, jotka eivät ole (vielä) löytäneet sitä oikeaa. On niitä, jotka eivät rakasta puolisoaan ja niitä, jotka heidän aviopuolisonsa on hylännyt. Ja sitten on niitäkin, joiden seksuaalisuus on jollakin tavalla poikkeavaa. Itse asiassa jokaisen ihmisen elämään tulee tilanteita, joissa hänen on kiellettävä seksuaaliset halunsa, joskus jopa rakkautensa. Miten heidän (vai pitäisikö sanoa meidän) tulisi silloin seksuaalisuutemme kanssa elää?
Kuten jo aikaisemmin sanoin, Raamatun antamat vaihtoehdot ovat vähissä: joko kuulut niihin jotka ovat naimisissa ja joilla on seksuaalielämää, tai niihin, jotka eivät ole naimisissa ja joilla ei sitä ole. Kiusaukset tällä elämän alueella ovat kuitenkin hirvittävän, suorastaan epäinhimillisen kovia. Miksi en antaisi periksi ja alkaisi toteuttaa seksuaalisuuttani niillä keinoilla, joita on saatavilla, kyselemättä, ovatko ne oikein vai väärin? Niin, tämä saattaa ensin tuntua helpolta vaihtoehdolta, mutta siinä on vain yksi vika: se että synnistä tulee aina huonoja seurauksia. Jos seksiä harrastetaan muuten kuin elinikäisessä avioliitossa, joutuvat monet viattomat sivulliset vääjäämättä kärsimään. Eikä vähiten se ihminen itse, joka luvatonta seksiä harjoittaa.
Kokemus osoittaa, että monelle naiselle tulee neljänkympin ja miehelle viidenkympin kriisi. Siinä vaiheessa ihminen tajuaa kukkeimman nuoruutensa menneen ja kysyy itseltään surumielisenä: Tässäkö oli todellakin kaikki? Enkö minä saanutkaan kokea tämän kummempaa onnea? Ja kun paikalle sitten ilmestyy joku vähänkin fiksumpi toisen sukupuolen edustaja, on vaara uskottomuuteen suuri.
Kun Vapahtajalta kysyttiin, onko avioero sallittua, hän lainasi luomiskertomuksen sanoja ja Jumalan alkuperäisestä tahdosta:
”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät ole enää kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Mt. 19:4-6; vrt. 1. Ms. 1:24).
Jeesus kielsi vaimon hylkäämisen kaikissa muissa tapauksissa paitsi silloin, jos tämä on itse ensiksi hylännyt miehensä tekemällä aviorikoksen. Mutta lupasiko hän ns. syyttömän osapuolen solmia uuden avioliiton, siitä ollaan kristikunnassa kahta mieltä. Jeesus mainitsi asian kahdesti. Lainaan hänen sanansa tähän, ja koetan selventää niitä nimeämällä henkilöt Matiksi, Maijaksi, Villeksi ja Liisaksi.
”Minä sanon teille: se (esim. Matti), joka hylkää vaimonsa (esim. Maijan) muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen (esim. Liisan) kanssa, tekee aviorikoksen” (Mt.19:9).
”Jokainen (Matti), joka hylkää vaimonsa (Maijan) muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet (Maijan) aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se (esim. Ville), joka nai miehensä hylkäämän naisen (Maijan)” (Mt.5:32).
Esimerkkimme Matti on siis syyllinen ja Maija syytön osapuoli. Luepa tarkasti nämä rivit. Voitko löytää niistä yhtään mitään porsaanreikää, joka sallisi Maijan avioitua uudelleen, vaikka avioero ei olisikaan hänen syytään? Minä en löydä, eikä moni muukaan löytänyt kristikunnan kaksituhatvuotisen historian aikana ennen 1960-lukua.
Myöskään Paavali ei anna lupaa uudelleen avioitumiseen entisen puolison eläessä (Rm.7:2-3;1.Kor.7:8-16). Kirkon ei siis olisi koskaan pitänyt ryhtyä vihkimään eronneita; olisivathan uudelleen avioituvat aivan yhtä hyvin voineet mennä naimisiin tuomarinkin edessä. Eronneiden vihkiminen antaa suurelle yleisölle sen kuvan kuin Jumalakin hyväksyisi partnerin vaihdon.
Mutta meidän on uskallettava opettaa avioliitosta samoin kuin Jeesus opetti, jos mieli pysyä uskollisina hänen sanalleen. Eri asia sitten on, että käytännön elämässä ja sielunhoitotilanteissa on joskus sallittava pienempi paha, koska hyvää vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti enää ole olemassakaan. Mutta musta on silti mustaa eikä sitä saa ruveta selittämään valkoiseksi. Raamatun sanaa ei saa kumota. Pienemmän pahan valinneen on myönnettävä rehellisesti sekä Jumalan että ihmisten edessä, että hän toimi vastoin Raamatun käskyä ja tarvitsee sen tähden syntien anteeksiantamusta. Paimenen virassa ei uudelleen avioitunut voi Raamatun mukaan kuitenkaan enää toimia (1.Tim.3:2).
Kysyin eräältä uudelleen avioituneelta veljeltä, miten minun pitäisi neuvoa ihmistä, joka harkitsee uutta avioliittoa entisen puolison eläessä. Näin hän kehotti sanomaan: ”Älä tee sitä! Omatuntosi ei tule sitä tekoa ikinä hyväksymään. Mutta jos olet jo uuden liiton solminut, niin turvaudu silti Jumalan armoon Kristuksessa.”
Entä kun rakastuu väärään ihmiseen?
Ihastumisia eri sukupuolten välillä ei voine välttää. Onko sitten mahdollista pysäyttää rakastumisen hyökyaalto ja padota tunteiden tulva, jos kysymyksessä on naimisissa oleva mies tai nainen? Noihin tilanteisiin pätee se nyrkkisääntö, ettei saa antaa toisen huomata ihastustaan. Kiusausta on paettava kirjaimellisesti toiseen paikkaan. Useimmiten aika ja välimatka jäähdyttävät tunteen, joille ei anneta elintilaa. Valittaen on kuitenkin todettava, että vain harva näyttää meidän päivinämme noudattavan tätä yksinkertaista sääntöä. Liian monet jäävät kokeilemaan kepillä jäätä, kohtalokkain seurauksin.
Joskus tosin tapahtuu, että kielletty rakkaus on kestävää eikä suostu kuolemaan, vaikka aika ja välimatka kasvaisivat miten suuriksi hyvänsä. Mitä silloin pitäisi tehdä? Onko suurella rakkaudella aina olemassaolon oikeutensa?
C.S.Lewis on sanonut näin: "Saamme toivoa, että ruumiin ylösnousemuksessa herää uuteen elämään myös (...) maallisen elämämme kudos ja siihen kuuluvat ihmissuhteet. Näin voi kuitenkin tapahtua vain yhdellä ehdolla: sinne ei pääse mikään, mikä ei voi tulla taivaalliseksi. Liha ja veri, pelkkä luonto, ei voi periä tuota valtakuntaa. (...) Luonnolliset rakkaudet voivat toivoa ikuisuutta ainoastaan, jos ne ovat suostuneet siihen, että ne on otettu sisälle agapen ikuisuuteen, tai ainakin sallineet tämän prosessin alkaa täällä maan päällä (...) Tähän prosessiin kuuluu aina eräänlainen kuolema." (Neljä rakkautta)
Jos siis tahdot säilyttää rakkautesi ikuisesti, niin luovu siitä. Lopeta kaikki kontakti. Tämä on ainoa tapa säilyttää rakkautesi iankaikkisuuteen asti niin, ettei koi sitä syö eikä ruoste raiskaa täällä maan päällä. Oikea rakkaus tunnetaankin siitä, että se jaksaa odottaa täyttymystään uuteen luomakuntaan asti. Se ei tahdo kumota Jumalan käskyä, ei antaa ympäristölleen huonoa esimerkkiä eikä panna viattomia osapuolia (lapsia, aviopuolisoja) kärsimään. Väärään ihmiseen rakastuneen on luovuttava rakastetustaan ajaksi, että saisi hänet takaisin iäksi. Kadotetusta paratiisista on siirryttävä tulevan paratiisin odottamiseen. Viimeisenä päivänä rakkaus saadaan korkojen kanssa takaisin ja vieläpä itsensä Jeesuksen kädestä.
En väitä, että tämä olisi helppo ratkaisu. Ei, se on yhtä tuskallinen kuin Aabrahamin uhri aikoinaan. Sydämen särkyminen todella särkee sydämen. Mutta mitä muutakaan vaihtoehtoa kristityllä voisi olla? Ja miten monta sankaria ja runoilijaa maailma onkaan saanut niiden naisten ansiosta, joita jotkut suuret miehet eivät koskaan omakseen saaneet. Jotenkin näin asian ilmaisi Sören Kierkegaard ja hän lienee tiennyt, mistä puhui, olihan hän itsekin yksi heistä. Kierkegaard purki jostain käsittämättömästä syystä kihlauksensa Regine Olssenin kanssa ja pysytteli loppuikänsä yksin. Tästä traagisesta rakkaustarinasta tehdyssä näytelmässä Reginen suuhun on pantu sanat: ”Rakkaus voi riipaista ihmissydäntä niin syvältä, että on loppujen lopuksi täysin toisarvoista, päättyikö tarina onnellisesti vai onnettomasti.”
Niin, on olemassa rakkaustarinoita, jotka tulevat päättymään onnellisesti iankaikkisuudessa, vaikka ne täällä ajassa päättyivätkin traagisen, sydäntä särkevän onnettomasti.
Homoseksuaalisuus
Luomiskertomuksessa kuvataan, miten Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, avuksi toinen toiselleen, vastapäisyys-suhteeseen. Jo pelkästään miehen ja naisen fyysinen rakenne osoittaa selvästi, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia seksuaalielämän alueella. Raamattu ei sano mitään homoseksualismin synnystä, mutta se kieltää ehdottomasti seksisuhteet kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen väliltä. Se argumentti ei ole pätevä, ettei Paavali tiennyt homoseksuaalisuudesta ja sen synnystä yhtä paljon kuin me tiedämme. On kysymys siitä, tiesikö Jumala siitä tarpeeksi antaessaan Mooseksen ja Paavalin kirjoittaa jyrkät kieltonsa Raamattuun.
Jotkut ovat homoja oman valintansa perusteella, toiset siksi, että heidät on nuorena vietelty homoseksuaaliseen suhteeseen. Joillekin homoseksuaalinen suuntaus on syntynyt hyvin varhaisessa vaiheessa heidän itsensä siihen millään tavalla vaikuttamatta. Niinhän Jeesuskin sanoi:
”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden” (Mt.19:12).
Perisynti vaikuttaa meidän itse kunkin seksuaalisuuteen monella tapaa. Emme me kuitenkaan voi antaa kenellekään lupaa vääristyneiden taipumustensa toteuttamiseen vain sillä perusteella, ettei hän ole itse sattunut niitä valitsemaan.
Olen ollut niin kauan nuorison kanssa tekemisissä, että tiedän hyvin, miten suuri kärsimys nuorelle ihmiselle (ja varsinkin kristitylle) on epäillä olevansa seksuaalisesti poikkeava. Nykyään on vaarana, että homopiirit imaisevat seksuaalisesta identiteetistään epävarman nuoren mukaansa paljon ennen kuin hänen identiteettinsä on ”lukkoon lyöty”. Moni kypsyy tässä suhteessa aikuiseksi vasta pitkälti yli 20-vuotiaana. Ensimmäiset kokemukset ovat usein ratkaisevia. Jos nuori olisi jaksanut odottaa muutaman vuoden, olisi hän ehkä huomannutkin olevansa seksuaaliselta identiteetiltään normaali.
En hyväksy homofobiaa. Homot ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Heitä on kunnioitettava ja rakastettava ihan samoin kuin muitakin. Mutta heille on myös luettava seksuaalielämän alueella sama laki kuin muille. Me naimattomat ihmiset emme saa toteuttaa seksuaaliviettiämme, koska se on vastoin Jumalan tahtoa - sama sääntö pätee homoihin yhtä hyvin kuin heteroihinkin.
Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta (1.Kor.6:9-11).
Jumalan lain rikkominen ei tee ketään onnelliseksi pitkän päälle. Eikä siinä kaikki, vaan se myös vie rikkojansa iankaikkiseen kadotukseen. Kuka enää tarvitsee Jeesusta, jos kirkko julistaa yhden synnin toisensa jälkeen luvalliseksi? Mitä sanovat nämä kirkon pettämät ihmiset viimeisellä tuomiolla huomatessaan, ettei heille saarnattu parannusta silloin, kun he vielä olisivat voineet sen tehdä?
Jeesus tarjoaa armoaan ja apuaan jokaiselle, joka hänen puoleensa kääntyy. Hän antaa synnit anteeksi, mielekkään elämän (johon kuuluu myös tehtävä hänen valtakunnassaan) ja iankaikkisen autuuden sille, joka niitä häneltä pyytää – homolle yhtä hyvin kuin heterollekin.
Homoliittojen rinnastaminen avioliittoon on länsimaisen yhteiskunnan lopun alkua. Luonnollisesti jokaisen kristityn velvollisuus on vastustaa lakia, joka rikkoo Jumalan luomisjärjestyksen ja tekee synnistä sallitun. Jos kirkkomme alkaa siunata homosuhteita ja ottaa työntekijöikseen sellaisessa suhteessa eläviä, se tuskin enää ansaitsee kristillisen kirkon nimeä.
Ystävyys
Vielä yksi huokaus tämän asian tiimoilta: Mitä tapahtuukaan ystävyydelle nyt, kun kaikki ihmissuhteet vähitellen seksualisoidaan? Voiko kaksi miestä tai kaksi naista olla enää keskenään todella hyviä ja pitkäaikaisia ystäviä ilman että heidät leimattaisiin homoiksi tai lesboiksi? Pelkäänpä, ettei se kohta ole mahdollista. Jo nyt katsellaan epäluuloisesti kaikkia niitä, jotka asuvat saman katon alla, lähtevät yhdessä lomalle jne. Jopa koulujen pihamailla lapset ja nuoret saattavat kuulemma nimitellä toisiaan homoiksi. Läheiset ystävyyssuhteet ovat aina kuuluneet sekä poikien että (etenkin) tyttöjen murrosikään olennaisena osana. Onko nekin nyt homolain myötä saatettu epäilyttävään huutoon?
Daavidin ja Jonatanin ystävyyttä kuvataan Raamatussa suorastaan riipaisevalla tavalla. ”Jonatan rakasti Daavidia niin kuin omaa sieluansa” (1.Sam.18:3). Eikä kysymys todellakaan ollut mistään muusta kuin ystävyydestä. Homosuhteet oli Mooseksen laissa kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. On täysin mahdotonta ajatella, että Israelin kuningas olisi sellaisessa suhteessa elänyt, ja vieläpä avoimesti kaikkien tieten. Olisiko Daavid voinut kirjoittaa ystävänsä muistokirjoitukseen seuraavia sanoja, jos hänellä olisi ollut tämän suhteen jotain salattavaa tai hävettävää?
”Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan! Minulle sinun ystävyytesi oli naisen rakkautta ihanampi” (2.Sam.1:26).
Niin, kuka puolustaisi kuolleiden mainetta? Näyttää siltä kuin homopiirit omisivat jälkikäteen porukoihinsa jokaisen, jonka ei voida todistaa eläneen aktiivista sukupuolielämää. Moni historian henkilö saa otsaansa summittaisen homo-leiman, joka ei ehkä hänelle kuulukaan. HS:n kuukausiliite tiesi kertoa kesällä 2002, että Mannerheimiakin on väitetty homoksi, minkä epäilyksen lehti kuitenkin kumosi perättömänä.
Tuleeko homolaki tuhoamaan normaalin ystävyyden länsimaisesta kulttuuripiiristä? Jos niin käy, niin miten traagista se onkaan! Ja miten suuri menetys meille yksin eläville naisille ja miehille!
Skandaalit hengellisissä järjestöissä
Kirjoitettuani kirjan Nainen ja hänen miehensä olen saanut muutaman yhteydenoton naisilta, jotka kertovat kokeneensa samaa kuin Vanhan testamentin Batseba: Jumalan valtakunnan työntekijä, opettaja, saarnamies tai hengellisen järjestön vastuunkantaja käytti heitä seksuaalisesti hyväkseen. Siltä varalta, että näitä rivejä sattuu lukemaan joku, jolle on käynyt samalla tavalla, lisään tähän lukuun otteita muutama vuosi sitten kirjoittamastani kirja-arvostelusta. Kirja on nimeltään Ulver i lammeflokken, ja sen kirjoittaja on nimeltään Gro Skartveit, nuori norjalainen nainen.
Kaikki alkoi siitä, kun kirjan kirjoittaja Gro Skartveit (GS) kertoi syksyllä -96 Norjan lehdistölle yksityiskohtia myöten tarinan siitä, miten erään konservatiivisen järjestön saarnamies kävi hänen kimppuunsa sielunhoitotilanteessa tytön ollessa 20-vuotias. GS oli niin hämmästynyt ja "aseeton" kunnioittamansa saarnamiehen käytöksestä, ettei hänestä ollut taistelemaan tätä vastaan. Nyt GS on sitten julkaissut kirjan, jossa hän kertoo omansa ja neljän muun naisen tarinan.
Täytyy myöntää, että vain harva kirja on järkyttänyt minua niin kuin tämä. Se todistaa sellaisen kaksinaamaisuuden mahdollisuudesta kristillisissä piireissä, että minun on ollut vaikea uskoa sitä todeksi. Miehet, jotka saarnaavat Jumalan sanaa ja toimivat "herätyksen aseina", suunnittelevat samalla kylmäverisesti, mistä saisivat uuden nuoren tytön sänkyynsä.
Itse asiassa syy tällaisissa tapauksissa on 100%:sti miehen, vaikka fyysistä väkivaltaa ei olisi käytettykään, sanoo GS. Mies käyttää hyväkseen (esim. sielunhoitosuhteessa) omaa asemaansa ja nuoren tytön luottamusta, kokemattomuutta ja haavoittuvuutta. Yleensä päällekarkaaja on huomattavasti vanhempikin kuin uhrinsa.
Päällekarkaus tuhoaa erittäin paljon nuoren naisen elämästä. Syvä masennus ja alemmuudentunteet seurasivat vuosikymmenet kaikkia viittä naista, joista kirja kertoo. Monen piti hakeutua terapiaan. Parisuhteet eivät olleet helppoja.
Kristillisissä piireissä on tähän asti tehty se virhe, että näistä asioista on vaiettu, vaikka jotain huhuja olisi kuultukin. Ja jos päällekarkauksen uhriksi joutunut nainen on tullut sielunhoitoon tai sen järjestön johdon puheille, missä päällekarkaaja on ollut töissä, on asia tehty puoliksi hänen syykseen.
Jos näitä rivejä lukee joku nainen, joka on joutunut kristillisissä piireissä päällekarkauksen uhriksi, niin annan nyt kirjasta saamani neuvon: Mene puhumaan asiasta sen järjestön johdolle, jonka palkkalistoilla tuo mies oli/on. Asian hyssytteleminen antaa päällekarkaajalle vain mahdollisuuden toistaa tekonsa. Vaikka asia olisikin lain mukaan jo vanhentunut, se kannattaa silti ottaa esille - varoitukseksi niille, jotka ehkä tuntevat kiusausta tämäntapaisiin synteihin.
Ja vielä sananen sinulle, joka tätä luet ja olet kuullut epämääräisiä juttuja jostakusta Jumalan valtakunnan työntekijästä. Mene puhumaan ko. henkilön esimiehelle - ottakoon hän selville, ovatko nuo jutut totta vai valhetta. Jos et sitä tee, sinusta saattaa tulla kanssarikollinen. Et estänyt seuraavaa päällekarkausta tapahtumasta, vaikka olisit voinut. Jeesus ei hyssytellyt, kun oli kysymys synnistä. Kristillinen kirkko/ järjestö ei siihen kaadu, että totuus tulee julki. Siihen se saattaa kaatuakin, että valheesta ja vääryydestä ei tule mitään seurauksia.
Olisi kuitenkin liian yksinkertaista olettaa, että naiset ovat aina vain uhreja ja miehet päällekarkaajia. Nykyään naisen on vähän liian helppo kostaa miehelle vanhat kalavelkansa väittämällä joutuneensa tämän taholta seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Juuri siksi asia onkin tutkittava, ennen kuin se päästetään julkisuuteen. Ei, jo Vanhan testamentin tarina nuoresta Joosefista osoittaa, että hyökkäävä osapuoli voi olla myös nainen. Kuten monet miehet metsästävät nuoria tyttöjä, niin myös monet kypsään ikään ehtineet naiset iskevät silmänsä nuoriin poikiin. Joosefin tapauksessa uskottiin naista, ja heitettiin viaton mies vankilaan.
”Ihmiskuva, jossa nainen on vain väkivaltaan kykenemätön uhri ja mies vain paha, väkivaltaan syyllistyvä törkimys on virheellinen, kauhistuttava ja niin naisen kuin miestenkin ihmisarvoa alentava” (HS, lukijan mielipide otsikolla: Myös pojat voivat olla uhreja, 30.6.02).
Entä kun en saa/ voi koskaan toteuttaa seksuaalisuuttani?
Entä jos sinulle loppujen lopuksi käykin niin ”hullusti”, että joudut menemään hautaan koskemattomuutesi tallella? Ketä varten sinä silloin itseäsi säästit? Eikö sinulta siinä tapauksessa jäänyt kokematta varsinainen ihmisenä olemisen pääasia? Ei todellakaan! Jeesus ei ollut naimisissa, mutta kukaan ei voine vakavissaan väittää, etteikö hän olisi ollut todellinen mies. Elisabeth Elliot on sanonut viisaasti: ”Pidättyvyys ei vahingoita ketään, vaan päinvastoin vahvistaa naisen naisellisuutta ja miehen miehekkyyttä. Se ei pilaa eikä turmele kenenkään luonnetta, vaan jalostaa sitä” (The Path of Loneliness).
Jos menet koskemattomana hautaan, niin silloin sinulla on jotain muutakin tallella, nimittäin itsekunnioituksesi. Voit pitää pääsi pystyssä ja katsoa itseäsi peilistä suoraan silmiin. Arvosi naisena/ miehenä on tallella, koska tiedät, ettei sitä ole alennusmyynnissä myyty.
Jeesus ja kuudes käsky
Lukeeko näitä rivejä ehkä joku, jolla on varaa rukoilla samalla tavalla kuin vertauksen fariseus rukoili temppelissä: ”Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole sellainen kuin muut ihmiset… huorintekijät…” (Lk.18:11). Vai pitääkö sinun ehkä lyödä rintaasi publikaanin tavoin ja pyytää: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Minun pitää.
On tässä maailmassa kuitenkin ollut yksi mies, joka osasi suhtautua toiseen sukupuoleen oikein, nimittäin Jeesus itse. Vaikka Vapahtajalla oli koko ajan vakoilijoita ympärillään, eivät he koskaan löytäneet edes siteeksi aihetta yhteenkään naisjuttuun.
Olen puhunut Jeesuksen suhteesta ympärillään oleviin naisiin kirjassani Nainen ja hänen miehensä, joten en toista sitä enää tässä. Riittäköön, kun mainitsen, että Vapahtajaa haukuttiin ”syntisten ystäväksi” (Mt.11:19). Hän otti näet seuraansa naisia ja miehiä, jotka eivät olleet eläneet hänen opetustensa ja Raamatun moraalisten ihanteiden mukaisesti. Jeesus antoi ihmisarvon takaisin monelle langenneelle. Hänen ehdoton rakkautensa ja anteeksiantonsa vapautti heidät uuden elämän alkuun.
Samalla tavalla anteeksiantamuksen saa vieläkin omistaa jokainen, jonka edellä olevat sivut tuomitsivat huorintekijäksi. Jokainen esiaviollisissa suhteissa, irtosuhteissa tai homosuhteissa elänyt, avioliittonsa ja toisen avioliiton rikkonut, uusioliiton solminut, viettiensä voimalle hävinnyt mies ja nainen.
Jeesus käski lyödä käden poikki mieluummin kuin tehdä sillä syntiä. Sinun kättäsi ei kuitenkaan tarvitse katkaista, koska hänen pyhän ja puhtaan kätensä läpi lyötiin naulat. Jeesus käski heittää silmän menemään mieluummin kuin katsella sillä kaiken maailman saastaa. Sinun silmääsi ei kuitenkaan tarvitse puhkaista, koska Vapahtaja kuoli sisäisessä ja ulkonaisessa pimeydessä, Jumalan vihan alla. Siksi sinullekin on olemassa armo ja anteeksiantamus juuri niistä synneistä, joista omatuntosi on sinua näitä sivuja lukiessasi syyttänyt. Niin minullekin.