Päivän Luukas

270. 18:38-40a

38. Silloin hän huusi: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!"

39. Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: "Daavidin Poika, armahda minua!"

40. Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen.

Sokealla Bartimaioksella ei ole mitään muuta tapaa kiinnittää ohikulkevan Jeesuksen huomiota puoleensa kuin kuuluva äänensä. Siihen hän nyt siis turvautuu. Hän huutaa täysillä volyymeilla Jeesusta avukseen kutsuen häntä sellaisella nimellä, että kaikki hätkähtävät: "Daavidin Poika!"

Nyt asiasta tulee poliittinen. Roomalaiset hallitsevat Juudeassa eivätkä siedä puhetta muinaisista sen enempää kuin nykyisistäkään kuninkaista. Siksi ihmiset koettavat vaientaa huutavan miehen. Mutta Bartimaios ei olekaan niin vain vaiennettavissa. Päinvastoin hän korottaa äänensä ja kiljuu vielä kovempaa. Kun aikuinen mies huutaa kurkku suorana, niin lähellä seisovilta ovat korvat haljeta.

Joskus uskoa on sekin, että sinä vain huudat hätääsi Jeesukselle, sanoivatpa muut mitä tahansa. Huudat, etkä vaikene. Huudat niin kauan, että tiedät hänen kuulleen. Huudat, koska uskot, että Jeesus ja vain hän voi sinua hädässäsi auttaa. Huudat, koska tunnet itsesi sokeaksi etkä tiedä, mihin suuntaan sinun pitäisi kulkea. Huudat, koska et tiedä, mistä Jeesus on löydettävissä.

Jeesus ei koskaan kulje välinpitämättömänä apua huutavan ohi. Ei, hätähuudossa on sellainen ihmeellinen voima, että se yltää ihan varmasti Vapahtajan korviin. Sinunkin huutosi on kuultu. Jeesuksella on jo valmiina apu sinun avuttomuuteesi. Uskothan sinä sen?

Kirjasta Mailis Janatuinen: Jää luoksemme – Sana Luukkaan evankeliumista vuoden joka päivälle. Perussanoma, 2000. (Nettiversion paasto- ja pääsiäisaika on sovitettu kuluvan vuoden kalenteria vastaavaksi.) © www.ilosanomapiiri.fi