Päivän Luukas

232. 15:31-32

31. Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.

32. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'"

Isä vakuuttaa uudemman kerran, että koko hänen omaisuutensa on myös hänen esikoispoikansa omaisuutta. Nyt kysytään vain uskoa: luottaako poika isänsä sanaan, vai aikooko hän jatkaa perintönsä ansaitsemista raatamalla pellolla kuin orja. Vertaus loppuu kesken - emme pääse selville, mihin ratkaisuun vanhempi veli lopulta päätyy.

Luettuamme tämän vertauksen ymmärrämme varmaan, miksi pahat ihmiset uskovat Jeesukseen, mutta hyvät hylkäävät hänet. Hyville ei nimittäin armo kelpaa. Hyvät eivät huoli mitään ilmaiseksi, vaan haluavat hankkia perintönsä täyttämällä Jumalan käskyt viimeistä piirtoa myöten. Se ei tule kuitenkaan heille koskaan onnistumaan. He eivät näet koskaan saa puristetuksi itsestään sitä, mitä Jumala heiltä ennen kaikkea odottaa: rakkautta. Vain rakkaus on lain täyttymys (Room 13:10).

Jeesus tuli maan päälle tekemään meidän kanssamme autuasta vaihtokauppaa. Hän luopui perinnöstään ja tuli orjaksi voidakseen antaa perintönsä meille syntisille ihan ilmaiseksi. Meiltä Jeesus tahtoo saada vain syntimme, ei mitään muuta. Syntinsä tunteva - kuten tuhlaajapoika - tekee vaihtokaupan iloiten. Lain orja - kuten isoveli - ei siihen suostu, koska tahtoo pelastaa itsensä omalla työllään.

Kuvittelepa, millä mielellä nämä kaksi veljestä menivät seuraavana aamuna isänsä pellolle. Nuorempi oli onnellinen siitä, että sai palvella rakasta isäänsä, joka oli antanut hänelle hänen syntinsä anteeksi. Vanhempi oli katkera siitä, että häntä "kohdeltiin kuin orjaa". Kumpi heistä täytti Isänsä tahdon?

Kirjasta Mailis Janatuinen: Jää luoksemme – Sana Luukkaan evankeliumista vuoden joka päivälle. Perussanoma, 2000. (Nettiversion paasto- ja pääsiäisaika on sovitettu kuluvan vuoden kalenteria vastaavaksi.) © www.ilosanomapiiri.fi