Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Pääsiäisaamuna ei kukaan usko ylösnousemukseen (6.4.2021)

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois (Joh. 20:1).

Tähänastista Jeesuksen elämänkertaa voisi pitää pyhän miehen elämänkertana — miehen joka osasi rakastaa, antaa anteeksi, uhrautua, jopa tehdä ihmeitä ja tunnustekoja. Mutta pääsiäisaamuna aukeaa Johannekselle ja hänen lukijoilleen ihan toinen maailma. Toinen aikakausi alkaa. Aikakausi, jolloin kuolema on voitettu.

Johannes ei kerro muiden naisten kuin Magdalan Marian liikkeistä pääsiäisaamuna eikä mainitse enkelien ilmestymistä. Tämä kaikkihan oli jo kristittyjen tiedossa Johanneksen kirjoittaessa evankeliumiaan. Hän kertoo vain ylösnousemuksen päätodistajasta, Magdalan Mariasta, joka tuli haudalle ensimmäisenä.

Oli pääsiäisaamu, noin kello kuusi, kun Maria saapuu Jeesuksen haudalle. Hän on liikkeelle lähteneistä naisista nuorin eikä ehkä jaksa odottaa hitaampia. Kauhukseen Maria näkee, ettei haudan suulla ole kiveä. Kuka sen on vierittänyt pois ja missä tarkoituksessa? Asiasta voi vetää vain yhden johtopäätöksen: hauta on ryöstetty, ruumis on varastettu. Yllätys näkyy kreikan verbeistä: Maria tuli — näki — juoksi — sanoi.

Johanneksen kannalta katsottuna tapahtumien kulku on tällainen: aikaisin sapatin jälkeisenä aamuna hänen kortteerinsa ovelle ilmestyy Magdalan Maria, joka saa läähättäen sanotuksi: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu." Maria puhuu monikkomuodossa, mistä käy ilmi, että naisia oli ollut haudalla muitakin kuin hän.

Pietari ja Johannes asuivat ilmeisesti samassa kortteerissa. (Maria, Jeesuksen äiti, oli varmaan siellä myös.) Uutisen kuultuaan miehet syöksyivät ulos ovesta ja haudalle johtavalle tielle. Johanneksen päähän mahtui vain yksi asia: rabbi ei olisi ansainnut enää ruumiin häpäisyä! Se on yksinkertaisesti liikaa. Kun tiedämme, miten kunnioittavasti juutalaiset suhtautuvat hautausmaihinsa ja vainajiinsa, voimme vain aavistaa opetuslasten kauhistuksen.

Opetuslapset juoksevat oman ennätyksensä. Järjestys on tarkkaan kuvattu: ensin juostaan yhdessä, mutta kohta Johannes siirtyy johtoon. Jos hauta on se sama, jota on 300-luvulla lähtien pidetty Jeesuksen hautana, sen ovi aukeaa itään päin. Hämäränhetki oli ohi, aamuaurinko paistaa hautaluolaan. Johannes kumartuu ja kurkistaa sisälle. Siellä ovat käärinliinat, mutta missä on Jeesus?

Johannes ei kuitenkaan mene sisälle. Miksi? Pelottaako häntä? Pietari siis astuu ensimmäisenä hautaan. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. (20:6-7.)

Haudan kalkkikiviseinään on hakattu alkovi, jossa on eräänlainen penkki tai vuode ruumista varten. Kreikan kielestä käy ilmi, että käärinliinat ovat juuri siinä, kivipenkillä. Pääliina on "kääritty" kokoon, ei siis taiteltu. Se on juuri siinä samassa asennossa, mihin se käärittiin Jeesuksen ympärille. Miten kukaan varas on voinut viedä ruumiin käärinliinojen sisältä repimättä niitä auki? Kysymys ei voi olla haudanryöstöstä. Ei, kuollut ruumis on hävinnyt pellavaliinojen sisältä kuin olisi ollut ilmaa.

Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi (20:8). Johannes oli uskonut jo Jeesukseen jo saadessaan häneltä kutsun ja hänen uskonsa oli vahvistunut tunnusmerkin kohdalla. Mutta nyt hän uskoi ylösnousemukseen. Pietari ei uskonut ihan vielä, ja Johanneskin piti ajatuksensa omana tietonaan.

Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista (20:9). Se mikä Johanneksen uskosta vielä puuttui, oli Vanhan testamentin ennustusten yhdistäminen tyhjään hautaan.

Raamattu ei kerro, mihin käärinliinat joutuivat. Varmaan opetuslapset kävivät hakemassa ne haudasta seuraavana aamuna. Jos ne olisivat joutuneet Jeesuksen vihollisten käsiin, he olisivat hävittäneet tällaisen todistusaineiston heti paikalla.

Ehkä nuo käärinliinat löytyvät tänä päivänä Torinon kaupungista Italiasta. Kukapa tietää...



Edelliset