Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Daavidin huonetta ja sukua, osa 1/2 (18.12.2020)

Lupaus Daavidille. Eräänä päivänä kuningas Daavid otti temppelin rakentamisen puheeksi profeetta Natanin kanssa: "'Sinä näet, että minä asun setripuisessa palatsissa mutta Jumalan arkku asuu teltassa.' Natan sanoi kuninkaalle: 'Tee vain kaikki mitä on mielessäsi, sillä Herra on kanssasi.'" (2. Sam. 7:2-3.) Seuraavana yönä Herra ilmestyi profeetalle ja antoi hänelle sanoman kuninkaalle vietäväksi. Kävi ilmi, ettei Herran huoneen rakentaminen ollutkaan Daavidin tehtävä. Asia oli täsmälleen päinvastoin: Herra itse rakentaisi Daavidille ikuisen (kuningas)huoneen ja temppelin.

Näin Natan kuninkaalleen julisti: "Herra ilmoittaa sinulle, että hän on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi (kirjaimellisesti: siemenesi), joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi." (2. Sam. 7:11b-13.)

Tämä Natanin profetia sisältää itse asiassa koko Vanhan testamentin tärkeimmän Messias-ennustuksen. Sen kautta Herra lupasi solmia ikuisen liiton Daavidin pojan kanssa ja tehdä hänestä temppelinsä rakentajan. Pojan valtakunta, toisin kuin kaikki muut valtakunnat maan päällä, pysyisi ikuisesti pystyssä. Eikä siinä kaikki, vaan Daavidin poika olisi samalla myös Jumalan Poika: "Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani" (7:14). Ja kun tähän vielä lisätään se, että äskeisen lainauksen sana "korottaa" käännettiin Vanhan testamentin kreikankieliseen käännökseen sanalla "herättää eloon", on ennustus Messiaasta valmis.

Enemmän kuin Salomo. Natanin profetia ei siis puhu vain Salomosta (joka ei muuten tuohon aikaan ollut vielä syntynytkään), vaan myös ja ennen kaikkea Daavidin Pojasta noin 32. polvessa. Jeesus syntyi samassa kaupungissa kuin Daavid. Suuri ilo hänen syntymästään ilmoitettiin ensiksi paimenille, jotka kaitsivat lampaitaan samoilla kedoilla, joilla Daavid oli poikasena vaeltanut pienen laumansa perässä. Enkeli ilmoitti paimenille, että seimessä makaava lapsi oli "Daavidin huonetta ja sukua" — huomatkaa huone-sana!

Kuten sanottu, tämä Daavidin Poika oli myös Jumalan Poika. "Tämä on minun rakas Poikani!" (Matt. 3:17;17:5) — nämä sanathan Isä Jumala huusi taivaasta sekä Jeesuksen kasteen ja että hänen kirkastumisensa päivänä. Jeesus on Daavidin poika siinä mielessä, että hän sai tältä (salatun) kuninkuutensa ja puolet geeneistään. Toinen puoli Jeesuksen geeneistä tuli kuitenkin maailmankaikkeuden ulkopuolelta, kun hän sikisi Pyhästä Hengestä Marian kohdussa. "Jumalan Poikana" Jeesus on samaa olemusta kuin Jumala.

Koska Jeesus syntyi neitseestä, ei hän saanut Daavidin geenejä Joosefin (ja Salomon) kautta. Luther ja monet muut hänen kanssaan ovat pitäneet Mariaa Daavidin toisen pojan, Natanin, jälkeläisenä (Luuk. 3:31). Jos tämä pitää paikkansa, sai Jeesus Daavidin geenit äidiltään Natanin kautta, mutta oikeuden Daavidin valtaistuimeen isältään Salomon kautta (Matt. 1:1-16). (Tätä Natania ei pidä sekoittaa profeetta Nataniin.)

Jeesus oli "enemmän kuin Salomo" (Matt. 12:42). Salomo rakensi temppeliä seitsemän vuotta, kun taas Jeesus sai sen valmiiksi kolmessa päivässä (Joh. 2:19-21). Salomon temppeli oli syntien sovituksen ja Jumalan kohtaamisen paikan ennakkokuva, kun taas Jeesuksen ruumiin temppeli oli tuon ennakkokuvan täyttymys. Salomon temppeli hävitettiin kansan syntien tähden — ja niin hävitettiin myös Jeesuksen ruumis, mutta kolmantena päivänä se "korotettiin" ylös kuolleista. Nyt oikea Herran temppeli ja hänen ruumiinsa on löydettävissä kristillisestä seurakunnasta, jossa hän itse on läsnä Sanassaan ja sakramenteissaan maailman loppuun asti.

Tämä on niin ihmeellinen lupaus, ettei yksikään israelilainen pystynyt sitä täydelleen käsittämään vanhan liiton aikana. Minkä verran Daavid itse ymmärsi Natanin profetian ihmeellisiä ulottuvuuksia, sitä on vaikea sanoa. Joka tapauksessa hänen ilonsa ja kiitollisuutensa lupauksen johdosta oli suorastaan ylitsevuotava. Tuskinpa Daavid olisi koskaan uskaltanut mennä omasta aloitteestaan pyytämään Herralta noin valtavaa lupausta itselleen ja jälkeläisilleen. Tuosta päivästä lähtien aina kuolinvuoteelle asti kannatteli juuri tämä lupaus Daavidia ja hänen uskoaan. Siihen hän yhä uudelleen palasi, ja siitä hän sai lohdutusta tulevina pimeinä päivinä.

Sydän täynnä kiitollisuutta vastasi Daavid Jumalalleen näin: "Niin, Herra, minun Jumalani, sinä olet Jumala; sinun sanasi käyvät toteen, ja sinä olet antanut minulle tämän suuren lupauksen. Pyydän sinua siunaamaan palvelijasi suvun, niin että se saa ikuisesti palvella sinua. Sinä, Herra, minun Jumalani, olet antanut lupauksen. Sinä, Herra, olet siunannut palvelijasi sukua, ja niin sillä on aina oleva siunaus." (1. Sam. 7:28-29.)

Hyvä lukijani, entä jos itse kuulisit Herran omasta suusta lupauksen, että lapsesi ja lapsenlapsesi saavat palvella häntä polvesta polveen, aina siihen asti, kun hän tulee takaisin. Kun tätä kuvittelet, niin varmaan ymmärrät, miksi Daavid oli niin onnellinen.


Edelliset