Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Viimeinen tuomio, osa 2/2 (4.12.2020)

Maailmanhistoria sisältää kaksi oikeudenkäyntiä, joissa koko maailma seisoo tuomittavana Jumalan edessä. Ensimmäinen on jo tapahtunut ja toinen tapahtuu viimeisenä päivänä. Molemmissa maailmankaikkeuden ratkaisevissa oikeudenkäynneissä on vain kaksi mahdollista lopputulosta: Jumalan paratiisiin pääseminen tai helvettiin joutuminen.

Sinäkin, hyvä kuulijani, olet jo kerran seisonut tuomiolla elävän Jumalan edessä, mutta silloin sinua edusti Sijaisesi. Jeesus seisoi nimittäin pitkäperjantaina kolmen maallisen ja yhden taivaallisen oikeusasteen tuomittavana: ensinnäkin juutalaisten korkeimman neuvoston, toiseksi "kuningas" Herodeksen ja kolmanneksi Pontius Pilatuksen. Mikä oli hänen rikoksensa ja syntinsä? Ei mikään. Pilatus julisti kolmeen kertaan, ettei hän löydä Jeesuksesta mitään syytä.

Jeesus ei ollut rikkonut yhtään kymmenestä käskystä. Päinvastoin — hänhän oli rakastanut jokaisena elämänsä hetkenä Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään: ruokkinut nälkäisiä, antanut elämän vettä janoisille, auttanut sairaita ja kärsiviä, herättänyt kuolleita, julistanut totuutta isokenkäisiä säikkymättä. Ja kuitenkin hänelle julistettiin kuolemantuomio kuin hän olisi ollut maailman pahin rikollinen.

Tapahtuiko Jeesuksen kohdalla siis oikeusmurha? Ei, sillä neljäs instanssi, Jumala taivaassa, oli julistanut hänet syylliseksi kaikkiin maailman synteihin. Niin juuri: myös niihin synteihin ja laiminlyönteihin, joihin sinä olet syyllistynyt. Se, ettet sinä ole auttanut nälkäisiä, janoisia, alastomia, kodittomia, sairaita ja vankeja, tehtiin 2000 vuotta sitten Jeesuksen syyksi. Niin kuin sekin, ettet ole muutenkaan elänyt, kuten kristityn tulisi elää.

Sinun syntiesi tähden Jeesus sai päähänsä piikkikruunun ja selkäänsä ristin, jonka painon alle hän uupui. Sinun syntiesi tähden hänen käsiensä ja jalkojensa läpi lyötiin naulat, ja sydän puhkaistiin keihäällä. Sinun syntisi ovat Jumalan edessä niin suuret, että jo ne yksistään olisivat riittäneet viemään Jeesuksen ristille, Jumalan vihan alle, helvettiin... Sillä helvettiin Vapahtaja pitkäperjantaina joutui. Helvettihän on juuri se tila, missä ihminen on tullut Jumalansa hylkäämäksi.

Kadotuksesta puhuminen ei ole suosiossa meidän aikanamme. Harva pappi mainitsee sen saarnoissaan. Monet teologit kiistävät sen olemassaolon kokonaan. He sanovat, että jotkut ihmiset häviävät olemattomiin viimeisen tuomion jälkeen, muuta pahaa heille ei tapahdu. Tällainen teologia joutuu kuitenkin kieltämään monta Jeesuksen selvää sanaa, sillä koko Raamatussa lienee tuskin ketään toista, joka olisi puhunut iankaikkisesta kadotuksesta yhtä usein kuin hän.

Autuas vaihtokauppa. Miten minulle siis käy sillä toisella eli viimeisellä tuomiolla, saattaa joku nyt kysyä. Minä kyllä uskon Jeesukseen, mutta tekoja minulla ei ole. Sinulle vastaan Johanneksen sanoilla: "Sitä, joka uskoo Jumalan Poikaan, ei tuomita" (Joh. 3:18). Miten niin ei tuomita? Siten, että hänet on jo kerran Golgatalla tuomittu Sijaisessa. Jumala tuomitsee meidät jokaisen — mutta vain kerran. Sitä joka on tuonut syntinsä Jeesuksen ristin juurelle tuomittavaksi, ei tuomita enää toista kertaa.

Eikä siinä kaikki, vaan syntinsä tuomitsevan "ansioluetteloon" kirjoitetaan myös kaikki ne hyvät teot, jotka Jeesus on tehnyt teki. Tämä on se autuas vaihtokauppa, josta Martti Luther puhui. Syntisen pahat teot siirretään Jeesuksen rikosrekisteriin, ja Jeesuksen ansiot siirretään syntisen pankkitilille.

Joka taas ei tunnusta syntejään synneiksi, eikä siis turvaudu Jeesuksen tuomioon, se tuomitaan viimeisellä tuomiolla tekojensa mukaan. Lopputulos ei voi olla kuin yhdenlainen: ikuinen ero Jumalasta.

Juuri autuas vaihtokauppa synnyttää kristityn sydämeen halun auttaa nälkäisiä, janoisia, kodittomia, alastomia, sairaita ja vankeja. Me pelastumme yksin uskosta, mutta oikea usko ei koskaan jää yksin. Hyvät teot seuraavat aina sen perässä.


Edelliset