Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Vaikea neljäs käsky (19.11.2020)

(Tämä juttu on otettu kirjastani Ihmisen käyttöohjeet, sen kolmannesta painoksesta, joka ilmestyy vuonna 2021.)

Meidän kaikkien olisi hyvä ajatella jossain vaiheessa läpi lapsuutemme traumat; täydellistä lapsuutta kun ei ole ollut kenelläkään. On aikuisuuden merkki, että opimme antamaan vanhemmillemme anteeksi heidän puutteensa ja muinaiset kasvatusvirheensä. Vanhempiemme kanssa voimme keskustella menneistä, mutta ehkä kuitenkin on parempi purkaa katkerimmat muistonsa jonkun ulkopuolisen korvien kuultavaksi.

Mitä meidän siis pitäisi tehdä, jollemme kerta kaikkiaan voi päästä eroon katkeruudesta isäämme tai äitiämme kohtaan? Tässä seuraa kuusi hyväksi havaittua neuvoa:

  1. Mieti, mikä on tehnyt vanhemmistasi sellaisia kuin he ovat. Kysele vanhoja asioita heiltä, mutta myös isovanhemmiltasi, tädeiltäsi ja sediltäsi. Kyllä vanhemmillasi oli varmasti omat syynsä siihen, miksi heistä tuli sellaisia kuin tuli. Luultavasti heidän lapsuutensa oli vähintään yhtä vaikea kuin sinunkin.
  2. Rukoile säännöllisesti, että voisit nähdä isässäsi ja äidissäsi yhä enemmän kunnioittamisen arvoisia asioita huolimatta heidän suurista virheistään.
  3. Keskustele asiasta jonkun asiantuntijan tai ainakin vanhemman ja viisaamman kristityn kanssa useampaan kertaan. Sano ääneen ne muistot, jotka tekevät kipeää. Sillä tavalla sinulla on mahdollisuus päästä niiden otteesta irti.
  4. Tunnusta katkeruutesi synniksi ja pyydä sitä Jeesukselta anteeksi joka kerran, kun se saa sinusta yliotteen.
  5. Älä vaadi vanhemmiltasi enemmän kuin itse vaadit itseltäsi isänä tai äitinä. On kohtuutonta odottaa, että hekään olisivat olleet muuta kuin oman aikansa lapsia.
  6. Usko, että kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksesi, myös vaikea lapsuus.

Entä sitten perheväkivallan, insestin ja alkoholin uhrit? Uusioperheiden lisääntyessä lisääntyvät myös nämä tragediat. Jeesus sanoi insestistä ja pedofiliasta näin: "Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18:6.) Kysymyksessä on niin kauhea synti, ettei Jeesus katso sen tekijän ansaitsevan edes kunniallisia hautajaisia! Huomaamme, että Vapahtaja on koko sydämestään uhrin puolella ja itkee yhdessä hänen kanssaan.

Ja silti pitkän tähtäimen päämäärä uhrinkin kohdalla on anteeksiantaminen ja sovinto. Useinhan insestiin syyllistynyt on itsekin insestin uhri, samoin kuin pahoinpitelijä on pahoinpitelyn uhri. Moni alkoholisti oli aikanaan pieni poika tai tyttö, joka pelkäsi kuollakseen oman isänsä tai äitinsä juopottelun seurauksia.

Mainittakoon tässä vielä, että sisäistä parantumista korostavat karismaatikot löytävät hälyttävän usein ihmisen ongelmien syyksi varhaislapsuudessa tapahtuneen insestin. Itse tiedän pari tapausta, jossa profetioita ja tiedon sanoja viljeltiin runsaasti — ja lopulta ne kuitenkin osoittautuivat vääriksi.

On todella traagista, jos syyttömältä vanhemmalta (yleensä isältä) viedään sekä maine että perhe leimaamalla hänet insestin harjoittajaksi. Mahdollisuus puolustautua juoruja ja syytöksiä vastaan on lähes olematon. En kumoa tällä sitä, etteikö insestiä todella tapahtuisi. Väitän vain, että vääriä syytöksiä lentelee ilmassa oikeiden ohella.

Ihminen on varsinaisesti kasvanut aikuiseksi ja on valmis kuolemaan vasta silloin, kun hän voi sanoa: Minun lapsuuteni oli se mikä oli — mutta kaikella mitä tapahtui, oli jokin hyvä tarkoitus. Kaikki pahakin tuli minulle Jumalan käsien kautta, ja hän tulee kääntämään kaiken minun parhaakseni, niin totta kuin uskon Jeesukseen. Hän tulee tekemään haavoistani armolahjoja, joita voin käyttää muiden auttamiseen. Minä tarvitsin nämä neuroosit!


Edelliset