Viikon juttu
Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.
Pienet ja suuret murhat (12.11.2020)
(Tämä juttu on otettu kirjastani Ihmisen käyttöohjeet, sen kolmannesta painoksesta, joka ilmestyy vuonna 2021.)
Useimmat ihmiset ovat täysin varmoja siitä, ettei heitä viimeisellä tuomiolla voida syyttää ainakaan viidennen käskyn rikkomisesta. Mutta mitenkähän lienee? Kerronpa teille pienen aiheeseen liittyvän kertomuksen. Olipa kerran kolme miestä Mara, Pera ja Jusu, joilla itse kullakin oli vihamies. Mara suunnitteli murhaavansa vihamiehensä ja toteutti suunnitelmansa. Pera yritti samaa, mutta ampui ohi. Jusu ei uskaltanut edes yrittää, mutta olisi tappanut vihamiehensä sydämensä halusta, jos olisi tiennyt varmasti, ettei jää siitä kiinni.
Kysymys kuuluu: kuka näistä kolmesta oli suurin syntinen? Suomen laki tuomitsee heidät täysin eri tavalla: Mara saa tuomion murhasta, Pera murhan yrityksestä, mutta Jusua ei aseteta syytteeseen lainkaan. Jumalan edessä kaikki kolme sen sijaan ovat täsmälleen yhtä suuria syntisiä. Murha näet lähtee sydämestä, ja jokainen noista kolmesta oli jo ottanut vihamiehensä hengiltä sydämensä sopukoissa.
Jeesus käänsi vuorisaarnassaan viidennen käskyn luokitteluskaalan ylösalaisin. Hän langetti "pienistä murhista" kovemman rangaistuksen kuin "isoista": "Teille on annettu tämä isien käsky: 'Älä tapa. Se joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen." (Matt. 5:22.)
Moni viljelee ympärilleen sellaisia sanoja kuin "hullu" ja "hölmö". Ei siinä tule mieleen, että Jeesus piti tuollaista kielenkäyttöä helvetin tulen ansaitsevana syntinä. Niin, Vapahtajamme totta tosiaan määritteli toisen hulluksi nimittelyn kuolemansynniksi. Hän näet tiesi, että lähimmäisen omanarvontunnon tappaminen on yhtä vahingollista kuin että tappaisi hänen ruumiinsa.
Lapsetkin voivat olla julmia toinen toisilleen. Ketä haukutaan lihavaksi, ketä pätkäksi, ketä tyhmäksi. Kännykällä sitten otetaan epäedullisia kuvia, jotka ladataan nettiin kaikkien pilkattavaksi. Tai yksi joukosta eristetään, eikä kukaan puhu hänen kanssaan. Tutkimusten mukaan lähes joka kymmenes peruskoululainen on kokenut kiusaamista.
Kiusattujen lasten ja nuorten elämä on voinut olla täyttä helvettiä vuosikaudet. Heidän omanarvontuntonsa on murrettu. Ahdistuneisuushäiriön riski on kasvanut moninkertaiseksi. Muistot voivat pulpahtaa pintaan ja aiheuttaa vakavia seurauksia vielä vuosien kuluttuakin. Tätä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että kiusaaja on ansainnut helvetin tulen.
Japanissa kiusatuksi joutuminen on alaikäisten itsemurhan tavallisin syy. Myös kiusaajan itsemurhariski kasvaa. Hyvä lukijani, oletko sinä opettanut lapsillesi ja lapsenlapsillesi, että toisen ihmisen kiusaaminen on murhaan verrattava synti, ja että kiusatun puolustaminen on kristityn lapsen velvollisuus?
Oletko sinä, hyvä lukijani, pystynyt hillinnyt kielesi pahoista sanoista, ja olenko minä? Emmekö mekin ole viidennen käskyn rikkojia, vihaajia, kiusaajia, haukkujia, kostajia? Pahoja tekojamme emme saa enää tekemättömiksi, pahoja sanojamme emme saa enää sanomattomiksi, särkemiämme sydämiä emme saa enää ehjiksi.
Mutta sitten tuli Jeesus ja asettui vapaehtoisesti kauhean väkivallan ja sadismin kohteeksi — meidän sijaisenamme. Aivan riippumatta siitä, kadutko sinä syntejäsi vai et, oletko voittanut ne vai et, joka tapauksessa syntisi on sovitettu.
Eikö olekin ihmeellistä, että Jumalan murhasta tuli loppujen lopuksi ihmiskunnalle sen pelastuksen väline?
Edelliset
- Esivalta on Jumalan palvelija 5.11.2020
- Skandaalit hengellisissä järjestöissä 29.10.2020
- Partnerin vaihtajan yksinäinen vanhuus 16.10.2020
- Ovatko lapset yhä Herran lahja? 9.10.2020
- Mihin aika on kadonnut maailmasta? 2.10.2020
- Tarvitseeko Jumala nimensä puolustamista? 25.9.2020
- Uudissanoja (3.9.2020)
- Lisää...