Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Esivalta on Jumalan palvelija (5.11.2020)

(Tämä juttu on otettu kirjastani Ihmisen käyttöohjeet, sen kolmannesta painoksesta, joka ilmestyy vuonna 2021.)

Neljäs käsky pitää sisällään myös esivallan kunnioittamisen. "Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä vallankäyttäjät ovat saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa." (Room. 13:1-2.)

Esivalta on Jumalan palvelija. Sillä on oikeus kerätä veroja (Room. 13:6-7) ja velvollisuus "kantaa miekkaa" eli ylläpitää poliisilaitosta, oikeuslaitosta ja armeijaa. Siinä tehtävässään esivalta on Jumalan palvelija, vaikkeivät lain laatijat ja sen täytäntöön panijat edes uskoisi Jumalan olemassaoloon.

"Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot olla pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siitä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, niin pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen." (Room. 13:3-4.)

Raamatun mukaan esivaltaa on toteltava ja jopa kunnioitettava. Ei välttämättä sen saavutusten vuoksi, vaan siksi, että se on Jumalan antama apu ihmisyhteisölle. Jumala itse toimii esivallan kautta ihmisten parhaaksi. Huonokin esivalta on parempi kuin täysi anarkia — se ettei ole ollenkaan esivaltaa. Onko olemassa mitään, mistä postmodernistit olisivat Raamatun kanssa enemmän eri mieltä kuin tästä vaatimuksesta? He kun koettavat parhaansa mukaan kaataa koko "patriarkaatin".

Raamattu ei siis anna tukeaan vallankumoukselle. Kun Paavali kirjoitti yllä olevia rivejä, oli hänen esivaltanaan roomalainen miehitysvalta ja keisarinaan suuruudenhullu Nero. Samainen Nero myös vangitsi ja teloitutti hänet.

Mutta esivallan puolesta on myös rukoiltava — jopa suuruudenhullun Neron! Näin Paavali: "Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää." (1 Tim. 2:1-2.)

Esivallan kunnioittaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että voimassa olevia lakeja noudatetaan. Niitä voi kyllä muuttaa demokraattisin keinoin: äänestämällä, kirjoittamalla lehtiin, marssimalla kaduilla ja vaikuttamalla kansanedustajiin, mutta niin kauan kuin ne ovat voimassa, niitä on toteltava.

Ainoa poikkeus on sellainen tilanne, missä esivalta koettaa pakottaa alamaisiaan toimimaan vastoin Raamatun sanaa. Valtiolla ei ole mitään oikeutta ryhtyä määräämään kansalaistensa uskoa ja omaatuntoa. Keisarin ei ole lupa vaatia itselleen sitä, mikä Jumalan on. Hengellisen hallitusvallan eli regimentin asiat eivät kuulu maalliselle regimentille.

Näin sanoi Luther: "Mutta jos sattuisi niin kuin usein tapahtuu, että maallinen hallitus pakottaisi alamaista tekemään Jumalan käskyjä vastaan, niin silloin lakkaa kuuliaisuus ja tottelemisen velvollisuus on kumottu." Näin toimi esimerkiksi Norjan kirkko Saksan miehityksen aikana 1940-luvulla. Kirkon parhaat miehet istuivat Gestapon vankeina. Tällaista käytöstä kutsutaan siviilirohkeudeksi.

Saamme olla kiitollisia siitä, että meidän maastamme löytyy sentään muutama poliitikko ja kansanedustajia, jotka uskaltavat pysyä Raamatun kannalla, tuli mikä tuli.


Edelliset