Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Ovatko lapset yhä Herran lahja? 9.10.2020

(Tämä juttu on otettu kirjastani Ihmisen käyttöohjeet, sen kolmannesta painoksesta, joka ilmestyy vuonna 2021.)

"Lapseton Suomi marssii kohti häviämistään", otsikoi maan suurin päivälehti pääkirjoituksensa jokin aika sitten. Äidin osaa ei arvosteta enää. Vanhemmuutta ei pidetä ihmiselämän täyttymyksenä. Lapsiperheiden määrä on vähentynyt. Suomen tavallisin perhe ei ole enää lapsiperhe, vaan lapseton aviopari.

Tilastot osoittavat, että halukkuus tulla isäksi tai äidiksi on laskenut tasaisesti koko 2010-luvun. Vuoden 2018 perhebarometrin mukaan jopa 12 % suomalaisista ei halua lapsia. Vain kolmannes vähän yli kolmikymppisistä miehistä haluaa lapsen.

Kokonaishedelmällisyysluku tarkoittaa sitä lukua, jossa vauvojen määrä on suhteutettu synnytysikäisten naisten määrään. Jokaisen naisen pitäisi saada 2,1 lasta, että väkiluku pysyisi ennallaan. Vielä 10 vuotta sitten kokonaishedelmällisyysluku oli Suomessa 1,8, mutta vuonna 2019 enää vain 1,3. Tämä luku on paljon alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa tai EU:ssa. Itse asiassa se kuuluu maailman alhaisimpien joukkoon.

Miksi suomalaiset saavat yhä vähemmän lapsia, vaikka naisen asema paranee ja väestön hyvinvointi kasvaa? Huono suhde samaa sukupuolta olevaan vanhempaan on varmaan yksi syy. Aikuinen lapsi ei halua toistaa vanhempansa virheitä eikä varmuuden vuoksi hanki lapsia ollenkaan. Toinen syy on elämäntyyli, johon lapset eivät sovi. Väestöliiton haastattelemilla nuorilla on usein suorastaan inhorealistinen käsitys perhe-elämästä. Se on pelkkää vaipanvaihtoa, lapsen parkua, kaupassa käyntiä ja siivoamista. No way!

Lisäksi meidän kulttuurissamme kuvataan perhettä nykyään useimmiten vain perhehelvettinä. Kirjat ja elokuvat kertovat yhä uudelleen tarinaa siitä, miten patriarkaatti jyllää ja naista sorretaan. Milloin olet nähnyt viimeksi uutuuselokuvan tai lukenut kirjan onnellisesta perheestä? Onko sitten ihme, etteivät nuoret halua mennä naimisiin ja saada lapsia. Lapsen mukanaan tuomat hyvät asiat jäävät mediassa todella vähälle huomiolle.

Kolmas syy lapsettomuuteen on monogaamisen, elinikäisen avioliiton romahdus. Alle kolmekymppiset elävät vapaata sinkkuelämää, mihin kuuluu olennaisena osana bilettäminen ja partnerin vaihto. Jos lapsentekoa harkitaankin, se siirretään hamaan tulevaisuuteen, jotta voitaisiin matkustella ja käyttää rahaa harrastuksiin. Näinä sinkkuvuosina moni saa vielä riesakseen sukupuolitaudin, joka voi aiheuttaa hedelmättömyyttä.

Yli kolmikymppisten liitot ovat usein vain muutaman vuoden kestäviä avoliittoja. Kunnes kolmevitonen sinkkunainen sitten havahtuu huomaamaan, että lapsensaanti-ikä valuu tiimalasista hurjaa vauhtia. Sitoutuneen puolison löytäminen on kuitenkin siinä vaiheessa haasteellista. Miehet valitsevat itselleen nuorempia partnereita tai tyydyttävät seksintarpeensa tinder-suhteilla. Ja biologinen kello tikittää miesten ja naisten kohdalla eri tahtiin.

Myös ilmastokeskustelu vaikuttaa syntyvyyteen. Media pitää miltei ilmastorikoksena, jos joku synnyttää tähän maailmaan kolme tai neljä lasta. Ilmastoteko on päinvastoin se, ettei lapsia saada tai ainakin "viimeinen heistä jätetään tekemättä".

Lapsikadosta johtuen työikäisten määrä suhteessa eläkeikäisiin laskee nopeasti. Yhä pienempi osa väestöstä joutuu elättämään yhä suuremman osan. Jossain vaiheessa hyvinvointivaltion taloudellinen pohja romahtaa. Niin, sellainen kansakunta, joka ei pidä lapsia Jumalan lahjana, on tuhoon tuomittu. On totta, mitä päivälehti kirjoitti: Lapseton Suomi marssii kohti häviämistään.



Edelliset