Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Leipää ystävälle (13.8.2020)

Jeesus sanoi: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.' Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.' " (Luuk. 11:5-13)

Tämän pienen vertauksen kautta Jeesus opettaa meille jotain tärkeää rukouksesta. On kuin hän tahtoisi sanoa, ettei rukoileminen ole aina niin yksinkertaista. Kuten vertauksen mies joutui kerjäämään leipää vastahakoiselta ystävältään, niin joudumme mekin usein kerjäämään apua Jumalalta, joka ei tunnu olevan lainkaan innokas vastaamaan pyyntöihimme.

Joskus meidän on rukoiltava jonkin tietyn kipeän asian puolesta vuosikymmeniä. Jossain vaiheessa meistä silloin alkaa tuntua kuin vertauksen miehestä: vaikka Jeesuksen pitäisi olla ystäväni, ei se kyllä yhtään siltä näytä. Miksi hän ei tule avaamaan minulle oveaan, vaikka miten kauan kolkuttaisin ja huutaisin hätääni sen takana?

Vertauksessa puhutaan miehestä, joka ei pyytänyt mitään itselleen. Hän pyysi leipää ystävälleen, jonka hyvinvoinnista hän oli vastuussa. Eikö tämä ole sinunkin tilanteesi, hyvä lukijani? Ystäväsi tai perheenjäsenesi tarvitsee apua, jota sinä et pysty hänelle antamaan. Et voi tehdä häntä terveeksi. Sinulla ei ole sydämessäsi sellaista rakkautta, jota hän tarvitsisi. Et voi ratkaista hänen ongelmiaan, vaikka miten tahtoisit.

Jeesus jatkaa: "Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Jeesus siis kehottaa sinua toimimaan kuten vertauksen mies. Jatka vain sitkeästi Taivaallisen Isäsi ovelle kolkuttamista, kunnes hän sen avaa. Isäsi kyllä antaa loppujen lopuksi sinulle sen, mitä rakkaitasi varten tarvitset. Hän ei ole vihollinen, joka sinun olisi lepytettävä, eikä kauppias, jolle sinun pitäisi maksaa tavaroista täysi hinta. Ei, on hän on ystäväsi, joka rakastaa sinua ja omiasi, ja tahtoo koko sydämestään teidän parastanne.

Jeesus jatkaa vielä vertaustaan näin: "Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa?" Kuvittele lasta, jolla on nälkä ja joka menee isänsä luo pyytämään leipää. Maailmassa ei ole yhtään isää, joka asettaisi lapsensa pieneen, ojennettuun kätöseen käärmeen tai skorpionin. Tekisikö Taivaallinen Isämme sitten sillä tavalla meille, rakkaille lapsilleen? Ei tietenkään! Hän antaa meille aina vain pelkkää hyvää.

Entä sitten kaikki ne "käärmeet ja skorpionit", jotka ovat meitä elämämme aikana pistäneet – kuka ne meidän käsiimme asetti? Muistelepa elämääsi taaksepäin: varmaan olet monta kertaa pyytänyt Jumalalta jotain, josta jälkeenpäin tajusit: "Pyysin käärmettä, en leipää. Hyvä, ettei Taivaallinen Isäni antanut minulle sitä, mitä silloin rukoilin."

Ja etkö voi sanoa monestakin elämäsi tragediasta jälkeenpäin: "Minä tarvitsin sitä surua. Olisinko pysynyt taivaan tiellä, jollei sitä ja sitä onnettomuutta olisi minulle tapahtunut?"

Mutta oman Poikansa ristille lyötyyn käteen Jumala joutui kerran asettamaan käärmeen ja skorpionin...


Edelliset