Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Laupias samarialainen holokaustin keskellä (6.8.2020)

Montako laupiasta samarialaista kristillisestä Euroopasta löytyi viime maailmansodan juutalaisvainojen aikana? Siitä on tehty tutkimus: heitä löytyi noin satatuhatta. Vain satatuhatta ihmistä Euroopan miljoonien kristittyjen joukossa oli valmis riskeeraamaan oman nahkansa pelastaakseen edes yhden kaasukammioon raahattavan juutalaisparan.

Luin tästä aiheesta kirjan The Righteous Gentile in the Holocaust, joka on painettu Yhdysvalloissa vuonna 1994. Se kertoo välähdyksiä noista Euroopan sadasta tuhannesta laupiaasta samarialaisesta. Miten he uskalsivat riskeerata henkensä ja perheensä hengen? Mikä heitä oikein motivoi?

Yksi esimerkki: eräs viiden lapsen äiti joutui natsien miehittämässä Hollannissa ottamaan yhtäkkiä kotiinsa nelivuotiaan juutalaistytön, joka oli löytynyt jostain komerosta. Sukulaisia tuolla lapsella ei enää ollut. Muu perhe oli viety keskitysleirille.

Näin tuo nainen kuvasi kirjan kirjoittajalle sitä tilannetta, kun hänen miehensä tuli töistä kotiin ja näki juutalaistytön. "Mieheni oli peloissaan. 'Chrissie, Chrissie, mitä olet tehnyt?' hän kysyi. 'Me kutsumme itseämme kristityiksi', minä vastasin. 'Emme voi pistää tätä tyttöä kadulle. Jos teemme sen, hänet viedään kaasukammioon tapettavaksi.' Mieheni oli yhä epäröivä. 'Meidän on pidettävä huolta omista lapsistamme', hän sanoi. 'Jos jäämme kiinni, heille käy huonosti!'

'Etkö muista tarinaa laupiaasta samarialaisesta?' kysyin minä puolestani. 'Martin, tahdotko olla papin ja leviitan kaltainen, jotka vain katsoivat muualle ja kulkivat ohi? Etkö mieluummin tahtoisi olla sellainen kuin tuo samarialainen, joka päätti auttaa, maksoi mitä maksoi?' " Ja niin tuo pariskunta piti tytön, eikä vain häntä, vaan monta muutakin lasta seuraavien vuosien aikana.

Hyvä lukijani: kuka on sinun lähimmäisesi? Ei riitä, että vastaat: perheeni ja ystäväni. Tien ohessa makaava alaston ja pahoinpidelty mies ei nimittäin ollut ohikulkevan samarialaisen sukulainen eikä ystävä – pikemminkin päinvastoin. Hän kuului juutalaisiin, samarialaisten viholliskansaan. Monta kertaa hän oli varmaan saanut kokea pilkkaa ja syrjimistä juutalaisten taholta. Ja silti hän auttoi tien poskessa makaavaa viholliskansan jäsentä.

Lähimmäisenrakkaus vaatii uhria. Se maksaa rahaa ja vie aikaa. Meidän päivinämme se voi tarkoittaa rokkinsa ryvettämistä ja someraivon kohteeksi joutumista vainotun sisaren tai veljen tähden. Niin, hyvä lukijani, kaikki maailman vainotut kristityt ovat sinun lähimmäisiäsi. Myös maapallon toisella puolella ilman evankeliumia elävä ihminen on lähimmäisesi. Aiotko sinä elää elämäsi ikään kuin heitä ei olisikaan? Aiotko käyttää kaikki rahasi omiin tarpeisiisi? Aiotko viettää tyhjääkin tyhjemmän elämän ajattelematta mitään muuta kuin omaa ja perheesi hyvinvointia?

Katso ympärillesi ja kysy itseltäsi: ovatko ne ihmiset onnellisia, jotka haalivat itselleen tavaraa ja kokemuksia? Vai ovatko päinvastoin onnellisia ne laupiaat samarialaiset, jotka riskeeraavat oman elintasonsa ja jopa oman elämänsäkin toisten hyväksi. Se säilyy, mitä annat pois. Sen menetät, minkä tahdot itselläsi pitää.

Jeesus ei laskenut kustannuksia lähtiessään taivaasta sinua pelastamaan. Hän toimi kuin laupias samarialainen sinua kohtaan, ei vain riskeerannut elämäänsä vaan suorastaan luopui siitä voidakseen pelastaa sinut. Eikö siinä ole kylliksi motivaatiota sinun toimia laupiaana samarialaisena toisille ihmisille?


Edelliset