Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Laki ja evankeliumi, osa 3: Mitä on laki? (30.5.2020)

Laki ilmaisee meille Jumalan pyhän tahdon. Se kohtaa meidät Raamatun käskyissä, kielloissa, varoituksissa ja uhkauksissa, jotka piirtävät silmiemme eteen oikean elämisen mallin. Myös Jeesusta katsomalla voimme nähdä, miten meidän olisi pitänyt elää suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen, itseemme ja ympäröivään maailmaan. Siksi Jeesuksen esimerkki onkin meille lakia, ei evankeliumia. Mutta ennen kaikkea laki kohtaa meidät kymmenessä käskyssä ja Vuorisaarnassa.

Ihmisillä on jonkinlainen tieto laista kaikissa maailman uskonnoissa ja kulttuureissa jo pelkästään kultaisen säännön perusteella. Jokainen tietää omassatunnossaan, että hänen pitäisi kohdella toisia, kuten hän tahtoisi itseään kohdeltavan. Ihminen pystyy kuitenkin valehtelemaan itselleen tehokkaasti ja vierittämään syyn pahuudestaan toisten ihmisten niskoille. Jumalan käskyt ikään kuin pitävät kuulijan edessä peiliä, josta tämän on pakko katsoa silmiin todellista itseään.

Laki vaatii meiltä täydellisyyttä, sillä mikään vähempi ei Jumalalle kelpaa. Se ei tuomitse meitä vain siitä, minkä teimme väärin, vaan myös siitä, minkä jätimme tekemättä "yhdellekin ainoalle vähimmistä veljistämme" (Matt. 25:45). Laki osoittaa meille meidän lukemattomat laiminlyöntimme, itsekkäät motiivimme ja syntiset mielikuvamme, joita päämme sisällä hellimme. Se vaatii meitä ajattelemaan toisen parasta, ei vain omaamme – olkoonpa tuo toinen sitten vaikka vihamiehemme. Mutta pahimmalta tuntuu se, kun laki paljastaa meille sydämemme hirvittävän kovuuden – sen että rakkautemme lopahtaa juuri silloin, kun toinen ihminen sitä kaikkein eniten tarvitsisi.

Mutta laki ei vain osoita syntejä, vaan se myös uhkaa rikkojaansa ajallisella ja iankaikkisella rangaistuksella. Helvetti ei enää pelota länsimaalaisia – mutta mitä he sanovat viimeisellä tuomiolla kirkolleen, joka ei heitä tuosta kauheasta paikasta varoittanut? Jos kadotus poistetaan kristinuskosta, häviää siitä vähitellen koko muukin laki – mutta samalla myös Jumalan oikeudenmukaisuus (eli vanhurskaus). Silloin jää jäljelle vain heikko pieni jumala, joka katselee pala kurkussa maailmassa vallitsevaa pahuutta, eikä tiedä, mitä hänen sille pitäisi tehdä.

Ei, jos Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen, hän ei voi muuta kuin vihata syntiä – ja samalla myös sen tekijää. Hän ei voi ottaa taivaaseen katumatonta syntistä, sillä tämähän nousisi sielläkin kapinaan häntä vastaan. Jumalan täytyy tuomita syntinen ikuiseen helvettiin – eikä tämä todellakaan ole mikään tyhjä uhkaus.

Laki on rakennettu maailmamme sisään eräänlaiseksi "karman laiksi": mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää – ja samaa niittävät vielä hänen lapsensakin. Joka on ilkeä, hänelle ollaan ilkeitä, eikä hän koskaan voi tulla onnelliseksi. Joka juopottelee, se pilaa oman maksansa ja lastensa mielenterveyden. Joka katselee pornoa, sen naiskuva muuttuu ja yhden kestävän suhteen solmiminen vaikeutuu. Irtoseksi ja abortit lisäävät masennusta nuorten naisten keskuudessa. Mutta "karman laki" pätee paitsi yksityiseen ihmiseen, myös kokonaiseen kansakuntaan: aborttilaki esimerkiksi on kansakunnan kuolemantuomio, ja rahanhimo taas pilaa sen ympäristön ja ilmaston.

Näitä lainalaisuuksia maailma on täynnä, eikä kukaan mahda niille mitään. Ihmiset eivät kuitenkaan suostu tunnustamaan tätä asiantilaa – ja juuri siksi heille pitkääkin julistaa lakia. Julistuksen on suorastaan ahdistettava kuulijoita, kunnes nämä tajuavat taivaan oven paukahtaneen edessään kiinni. Vasta silloin heidän korvansa ehkä avautuvat evankeliumin kuulemiseen.

Laki saa aikaan vihaa, ei rakkautta. Mutta jollei sitä julisteta, ei ole olemassa ihmisiä, jotka saisivat paljon anteeksi ja myös rakastaisivat paljon. Nämä ovat niitä, jotka uhraavat elämänsä Jeesukselle ja hänen vähimmille veljilleen. Eikö lain julistuksen laiminlyönti vain liekin syynä siihen, että ihmiset ovat yhä itsekkäämpiä ja lähetysjärjestöillä menee lännessä yhä huonommin?


Edelliset