Viikon juttu
Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.
Jeesuksen viimeinen viikko Markuksen mukaan, osa 1/4 (25.3.2020)
Sataluvun alkupuolella kirjoittaneen Papiaksen mukaan Markus sai ainekset evankeliumiinsa apostoli Pietarilta. Tarkastelemme nyt Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeistä viikkoa (Mark. 11-16) ikään kuin opetuslapsi Pietarin silmälasien läpi.
Kuningas ratsastaa kaupunkiinsa. Kirkastusvuorelta alkoi Jeesuksen pitkä tie kohti ristiä. Jälkeenpäin Pietari ihmetteli monta kertaa, miten Opettaja osasikaan käyttäytyä niin tyynesti, vaikka tiesi, millaista kauheaa kohtaloa kohti hän oli kulkemassa. Jerusalemin porteilla koettiin tuo ihmeellinen riemusaatto, kun Jeesus ratsasti sinne kansan hurratessa. Pietarikin oli mukana levittämässä viittaansa lainatun aasin selkään.
Jeesus toivotettiin nyt siis Hoosianna-huudoilla tervetulleeksi siihen kaupunkiin, jonka hänen esi-isänsä Daavid oli valloittanut tuhat vuotta aikaisemmin. Tuona päivänä tunnusti suuri pyhiinvaeltajien joukko hänet siksi, miksi Pietari oli tunnustanut hänet jo aikaisemmin: Daavid pojaksi, Israelin lailliseksi kruununperijäksi, juutalaisten kuninkaaksi, Messiaaksi.
Silloin toteutui kirjaimellisesti se profeetta Sakarjan ennustus, että Messias-kuningas saapuisi kaupunkiinsa aasilla ratsastaen. Ei siis hevosella. Valitessaan tuon vaatimattoman ajopelin Jeesus osoitti koko maailmalle, ettei hän ollut tulossa tavoittelemaan valtaa, voimaa ja kunniaa. Ei, hänen päämääränsä olivat ihan toiset.
Mutta ylipapit ja muut silmäätekevät olivat raivoissaan tuosta riemukulkueesta. Viimeinen piste i:n päällä oli se, että Jeesus ajoi uhrieläinten myyjät ulos temppelistä oikein ruoskan kanssa. Hän myös nimitti pyhää paikkaa ryövärien luolaksi, profeetta Jeremiaa lainaten. Sanalla sanoen: Nasaretilainen toimi kuin omistaisi koko paikan. Se oli ylipappien mielestä jo liikaa. Niinpä he päättivätkin aloittaa suurisuuntaisen hyökkäyksen Jeesuksen persoonaa ja toimintaa vastaan.
Seuraavan viikon aikana Jeesuksen viholliset yrittivät saada hänet sanomaan edes yhden varomattoman sanan, josta hänet voitaisiin vetää tilille. Millä vallalla sinä näitä teet? Mikä on suurin käsky laissa? Pitääkö keisarille maksaa veroa vai ei? Mutta jälleen kerran Pietari sai nähdä, miten Opettaja voitti kaikki väittelyt suvereenisti kuusi nolla ja nolasi vastustajansa kaiken kansan edessä.
Tuon viikon aikana Jeesus ennusti Jerusalemin toisen hävityksen ja maailman lopun. Hän varoitti vainoista ja vääristä profeetoista ja kehotti kuulijoitaan pysymään valveilla "Ihmisen Pojan" tuloon asti. Pietari ei ymmärtänyt puoliakaan Jeesuksen puheista. Eikö Messiaan päinvastoin olisi pitänyt nousta Daavidin valtaistuimelle ja hallita kansaansa, kunnes se saavuttaisi rauhan ja onnen? Mitä nämä puheet hänen poismenostaan ja tulevista ahdistuksista oikein tarkoittivat?
Jeesus näet opetti, että oli olemassa merkkejä, jotka edeltäisivät hänen paluutaan. Opetuslasten vaino olisi niistä ensimmäinen: Teidät viedään oikeuteen ja teitä piestään synagogissa, hän sanoi. (Mark. 13:9.) Meidän aikanamme tämä vaino ei tapahdu synagogassa, vaan somessa ja mediassa, joskus jopa oikeusistuimissa ja kirkossa.
Toinen lopun ajan merkki on pyhässä paikassa seisova turmion iljetys. Me 2020-luvun kristityt alamme aavistella, mikä tuo kummallinen turmion iljetys voisi olla: kirkon alttarilla siunataan jotakin, minkä Jumala on kieltänyt ja mikä on hänelle kauhistus.
Ruotsin edesmennyt piispa Bo Giertz kirjoittaa Markuksen kommentaarissaan näin: Mitä vanhemmaksi maailma tulee, sitä vaikeammaksi tulevat sen kriisit. Pahuus ei suinkaan vähenny maailmasta, vaan lisääntyy saadessaan yhä tehokkaampia keinoja käyttöönsä. Maailma ei ole menossa rauhaa ja lisääntyvää hyvinvointia, vaan katastrofeja kohti. Niiden täytyy tulla, sanoi Jeesus.
Silti emme saa heittää kirvestä kaivoon, jatkaa Bo Giertz. Jumalalla on yhä historian kulku hallinnassaan, ja hän ohjaa sitä loppuun asti. Synnytystuskien alkaessa kriisit yhä pahenevat ja niitä tulee yhä tiheämpään tahtiin. Senhän näemme tapahtuvan koko ajan ympärillämme: pakolaisongelma, huumeiden käyttö, laman uhka, syntyvyyden romahdus vain muutamia mainitakseni. Ja viimeksi vielä pandemia. Mutta sana "synnytystuska" viittaa siihen, että jotain uutta on tulossa. Syntyy uusi luomakunta.
Kaikkien mullistusten ja katastrofien keskellä on kuitenkin jotakin, joka ei muutu: Raamattu, Jumalan sana. "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." Näin vakuutti Jeesus lopun ajan puheessaan. (Mark. 13:31.) Siksi me emme saa antaa tuumaakaan periksi, kun sitä sanaa vastaan hyökätään.
Edelliset
- Naisen alamaisuus, osa 3/3 (11.3.2020)
- Naisen alamaisuus, osa 2/3 (4.3.2020)
- Naisen alamaisuus, osa 1/3 (26.2.2020)
- Mies joka kieltäytyi vannomasta uskollisuuden valaa Hitlerille (19.2.2020)
- Mikä on elämän tarkoitus? (10.2.2020)
- Sotamuistoja (1.2.2020)
- Kysymyksiä MJ:lle Japanista lähtiessä vuonna 2013 (25.1.2020)
- Taivas maan päällä? (18.1.2020)
- Miksi tarvitaan päivittäistä hartauskirjaa? (11.1.2020)
- Lisää...