Viikon juttu
Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.
Paimenet (28.12.2019)
Paimenet olivat juutalaisessa yhteiskunnassa halveksittu kansanosa – eiväthän he voineet edes pitää sapattia. Tämän ammatin edustajat eivät niin sanotusti nauttineet kansalaisluottamusta; heitä ei esimerkiksi päästetty todistajiksi oikeuteen. Ei puhettakaan, että paimenia olisi pidetty "oikeina uskovaisina". Eivät he varmaan itsekään pitäneet itseään sellaisina.
Ja nyt enkeli kuitenkin ilmestyi juuri paimenten eteen eikä kahdentoista kilometrin päähän Jerusalemiin, jossa asui tuohon aikaan paljon "oikeita uskovaisia". "Älkää pelätkö!" rauhoitteli enkeli ensi sanoikseen kovasti säikähtäneitä miehiä. Itse asiassa heidän ei tarvitsisi pelätä enää koskaan. Kaikki todelliset pelon aiheet olivat maailmasta hävinneet sillä hetkellä, kun Vapahtaja tänne syntyi. Ketään muuta ja mitään muuta ei enää tarvinnut pelätä kuin Jumalaa.
Paimenet saivat kuulla, että Vapahtajan syntymä koski jokaista ihmistä maan päällä – kaikkea kansaa. Hän ei ollut tullut tähän maailmaan vain niitä varten, jotka pystyvät elämään oikein, tai niitä varten, joilla ei ole menneisyydessään mitään katumista. Ei, Vapahtaja oli syntynyt juuri heille, paimenille, ja heidänlaisilleen syntisille ja epäonnistuneille ihmisille. Samoin hän on syntynyt myös sinulle ja rakkaillesi – kuuluttehan tekin kaikkeen kansaan.
Tämä oli se suuri ilo, jonka enkeli paimenille ilmoitti.
Ehkä paimenet olivat joskus rukoilleet Jumalalta merkkiä: "Näytä meille, että olet olemassa, anna meille merkki, josta näemme sinun välittävän meistäkin." Nyt he saivat aivan uskomattoman merkin. Enkeli ilmoitti sen seikan, mistä he tunnistaisivat Herran Kristuksen. Millainen pitäisi tavallisen maalaisjärjen mukaan olla sen merkin, josta vastasyntynyt Vapahtaja voitaisiin tunnistaa? Miten olisi vaikka sädekehä pään päällä? Tai kruunu päässä ja valtikka kädessä?
Paimenille ei paljastettu osoitetta, ei vanhempien nimeä, eipä edes vauvan nimeä. Merkkinä oli pelkästään se, että Vapahtaja, Kristus, Herra makaisi – toisin kuin kaikki muut Betlehemin vauvat – seimessä, eläinten syöttökaukalossa. Syntiseksi ja arvottomaksi itsensä tunteville paimenille kelpasi nimenomaan tällainen halpa merkki. Seimessä makaavaa Vapahtajaa he uskalsivat mennä katsomaan; kuninkaan linnan ovea he eivät ikinä olisi rohjenneet mennä koputtamaan.
Nyt ymmärrämme senkin, miksi Jumala ei lähettänyt enkeliä ilmoittamaan Jeesuksen syntymää Jerusalemin "oikeille uskovaisille". Jumala näet tiesi, etteivät he olisi ikimaailmassa hyväksyneet sitä halpaa merkkiä, mistä Vapahtaja piti tunnistettaman. "Oikeat uskovaiset" eivät näet useinkaan tahdo uskoa heikkoon Jumalaan, vaan vahvaan.
Sinäkin olet varmaan pyytänyt joskus Jumalalta merkkiä. Se tapahtui ehkä silloin, kun tarvitsit ihan erityisellä tavalla Jumalan apua tai kun et tiennyt, mitä tietä sinun olisi kuljettava. Tässä sinulla on edessäsi rakkauden merkki: seimi. Se osoittaa, miten paljosta Jeesus oli valmis luopumaan voidakseen tulla sinun Vapahtajaksesi.
Enkeli ei käskenyt paimenten mennä Betlehemiin, sen he päättivät ihan itse. Lauma sai jäädä, tulkoon sitten vaikka millainen peto sen kimppuun – nyt oli tärkeämmästä asiasta kysymys. Pyhä perhe löytyi kaikkien muiden Betlehemissä tungeksivien veronmaksajien joukosta keskellä yötä merkin perustella: tämä lapsi makasi seimessä, ei ihmisasunnossa. Ilmeisesti paimenet etsivät navettaa, josta vilkutti jonkinlaisen tuikun valo.
Betlehemin tallissa paimenet sitten näkivät omin silmin Jumalan teon. He näkivät lapsen, samana yönä syntyneen, vielä ryppyisen ja punaisen, köyhän ja heikon. Joku muu olisi kääntynyt ovelta pois, mutta eivät nämä paimenet. He näet näkivät lapsessa myös vastasyntyneen Vapahtajan.
Jeesus-lapsen kohtaaminen muutti paimenten elämän. He eivät saaneet kansalaisluottamustaan takaisin ihmisiltä, mutta he saivat pelastuksen lupauksen Jumalalta. Koskaan he eivät unohtaneet, että jossakin päin Juudan maata eli Vapahtaja, joka oli syntynyt juuri heitä varten. On hyvin todennäköistä, etteivät paimenet tavanneet Jeesusta koskaan enää. Ihmisten keski-ikä ei ollut pitkä tuohon aikaan, ja Jeesuksesta tuli kuuluisa vasta 30 vuoden kuluttua.
Mutta paimenille riitti tuo yksi kohtaaminen. Sen muisto auttoi heitä kaikissa elämän tuskissa. Ja vielä kuoleman tullessa he muistivat: "On olemassa Vapahtaja. Minun ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään!" Sitä paitsi paimenet olivat saaneet tehtäväkseen kuuluttaa enkelin kertomaa suurta iloa toisille ihmisille.
Paimenet siis levittivät tietoa siitä, mitä enkeli oli heille sanonut seimessä makaavasta lapsesta. Vain harvat uskoivat heitä – ja nekin, jotka uskoivat, eivät enää löytäneet Jeesusta ja hänen vanhempiaan veronmaksajien täyttämästä Betlehemistä. Jumalan Poika hävisi suureen tuntemattomuuteen kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Hänestä ei tullut mitään "julkkista" vielä tässä vaiheessa.
(Ilmestynyt Uusi Tie -lehdessä)
Edelliset
- Joosef (21.12.2019)
- Evankeliumi Jeesuksen sukuluettelossa 2/2 (14.12.2019)
- Evankeliumi Jeesuksen sukuluettelossa 1/2 (7.12.2019)
- Otteita päiväkirjasta 4: Kulttuurishokki joulun aikaan (20.11.2019)
- Lisää...