Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Evankeliumi Jeesuksen sukuluettelossa 1/2 (7.12.2019)

Tällä kertaa sivuutamme Jeesuksen sukuluettelon miehet ja kysymme itseltämme: miksi Matteus valitsi luetteloonsa kaikista Vapahtajan esiäideistä nämä neljä: Tamarin, Rahabin, Ruutin ja Batseban? Kolme pakanaa ja yhden toiselta mieheltä anastetun vaimon?

Tamar oli kanaanilaistyttö, jolle patriarkka Juuda naitti poikansa Onanin. Koska tämä kuoli lapsetonna, jäi nuori leski odottamaan miehensä veljen tuloa täysi-ikäiseksi. Miksi Tamar ei avioitunut uudelleen jonkun kanaanilaisen kanssa? Mikä häntä tässä israelilaisperheessä kiehtoi? Ei kai mikään muu kuin heidän Jumalansa?

Pikkuveli tuli miehen ikään, mutta isä-Juuda naittikin hänet jollekulle toiselle. Silloin Tamar turvautui salajuoneen: pukeutui portoksi ja houkutteli appensa seksisuhteeseen kanssaan. Kun Juuda kuuli, että hänen miniänsä odottaa lasta, käski hän polttaa tämän kuoliaaksi. Vasta silloin miniä paljasti, kuka oli tulevan lapsen isä: Juuda itse.

Näin kieron tempun kautta Tamar pääsi Jumalan kansan jäseneksi ja Jumalan Pojan esiäidiksi. Kun Jaakobin suku läksi Egyptiin, meni Tamar mukana. Ja tällaisen naisen Matteus nostaa siis esille evankeliumissaan! Miksikö? Siksi että hän tahtoi osoittaa, millaisia ihmisiä Jeesus tuli vapahtamaan.

Ja sitten oli Rahab, Jerikon portto, joka pelasti Israelin vakoojien hengen oman henkensä uhalla. Miesten virta oli kulkenut Rahabin makuuhuoneen läpi. Tuollainen elämä ei voi olla jättämättä jälkeään naisen sieluun ja ruumiiseen. Kaikki uskonnot eivät opeta seksuaalielämästä samaa kuin Raamattu: että vain yhdestä naisesta ja yhdestä miehestä tulee yksi liha. Kanaanilaisissa uskonnoissa temppeliprostituutio oli yleistä. Mahdollisesti Rahabkin oli yksi noista prostituoiduista.

Jossain vaiheessa Rahab oli kuitenkin menettänyt uskonsa Baaliin. Kun hän sitten kuuli huhuja Israelin Jumalasta, hän tajusi vaistomaisesti: tämä se on! Tämä Jumala suojelee moraalia, ei turmele sitä. Huhu käännytti hänet Herraan uskovaksi jo ennen kuin hän oli nähnyt yhtään israelilaista. Rahab oli aivan varma siitä, että Herra voittaisi kaikki vihollisensa. Siksi hän pelasti vakoojat.

Kun Jerikon muurit olivat kaatuneet, ilmestyivät tutut vakoojat Rahabin ovelle ja taluttivat hänet kaupungin ulkopuolelle. Nuori nainen katseli palmujen välistä, miten hänen entinen elämänsä nousi savuna ilmaan: ystävät ja naapurit, koti ja kontu, Baalin temppeli, kaikki, kaikki...

Mutta Rahab oli saanut elämäänsä uuden alun. Hänestä tuli Herran kansan jäsen ja hän avioitui myöhemmin Juudan sukukunnan päämiehen Salmonin kanssa. Varmaan Rahab tajusi, että jollei hän olisi ollut portto ja majatalonpitäjä, olisi hän suhtautunut vakoojiin yhtä vihamielisesti kuin muut jerikolaiset. Hänen inhottava elämäntapansa oli siis työntämällä työntänyt häntä armollisen Jumalan syliin. Siksi Rahab ei voinut olla menneisyydestään katkera, vaan kiitollinen. Hyvä lukijani, samalla perusteella voit sinäkin olla menneisyydestäsi kiitollinen, olipa se millainen hyvänsä.

(Ilmestynyt lehdessä Pyhäkön lamppu)


Edelliset