Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Otteita päiväkirjasta 2: L'Abri (30.10.2019)

17.7.1980. Kuuma keskikesän päivä. Laulukaskaat sirittävät lehtipuissa Okayama kaupungin leveiden katujen varrella. Astun umpimähkään sisälle kahvilaan. Kahvihammasta kolottaa...

Kaikki japanilaiset kahvilat ovat pieniä, siistejä ja kauniisti sisustettuja, mutta tämä paikka on jotenkin vielä tavallista sievempi, keskieurooppalaistyylinen. Ja tilausta tiedusteleva nuori rouva on niin valoisa ja hymyilevä, että hyvää tekee. Katson kaksi kertaa hänen peräänsä. Mikä ihme tuossa naisessa on niin erityistä. Moshi ka shitara... Ei kai vain...?

Mutta hyvänen aika — seinällähän lukee "L'Abri" selvällä eurooppalaisella kirjoituksella. L'Abri — sehän kuuluisan apologeetan Francis Schaefferin instituutti Sveitsissä! Onko kahvilan nimi sattuma vai tarkoituksellinen valinta? Japanilaiset kyllä lainailevat nimiä ja symboleja muista kielistä niiden merkitystä kyselemättä. Mutta sittenkin — tuon rouvan olemus...?

Juon kahvini ja menen maksamaan laskua. "Tiedättekö, että Sveitsissä on L'Abri -niminen paikka?" kysäisen. "Tiedän toki, sen tähden olen tämän nimen valinnutkin." Siis sittenkin kristitty! Ensimmäistä kertaa näiden neljän Japanin vuoteni aikana minä törmään sattumalta kristittyyn ihmiseen. Lämmin tunne ailahtaa sydänalassani. Ja minä, joka en usko muuhun pyhitykseen kuin syvenevään synnin ja armon tuntoon, joudun myöntämään itselleni, että tämän nuoren rouvan olemus säteilee hiljaista rauhaa ja valoa.

"Minä pidän kovasti Schaeffer-sensein kirjoista", sanon laskua maksaessani. "Niin minäkin", vastaa rouva innokkaasti. "Tosin ne ovat vaikeatajuisia, mutta silti kovin mielenkiintoisia." Rouva ojentaa hymyillen kätensä ja puristaa kättäni lujasti. (Sitäkään ei ole monesti tapahtunut tässä kumarrusten maassa.)

Kahvilan asiakkaat katsovat hämmästyneinä meidän suuntaamme: miten on mahdollista, että myyjästä ja asiakkaasta tuli ystävät ensi silmäyksellä — ja toinen heistä on vielä ulkomaalainen! Mutta niin vain tuli. "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus."

"Montako vuotta olette ollut kristitty?" kysyn. "Viisi vuotta vasta", vastaa uusi ystäväni. "Meidän kirkon lähetyssaarnaajat ovat ruotsalaisia. Mistäs maasta te olette?" Vastaan olevani Suomesta, Ruotsin naapurista ja lähetän terveisiä naapurimaan läheteille. Varmaan kuuluvat Örebro Missioniin, joka on jollakin tavalla kytköksissä Roseniuksen työhön.

Kun astun kuumalle kadulle, tuntuu kuin olisin saanut käydä oikeassa L'Abrissa kristittyjen yhteyttä kokemassa. Kymmenentuhatta kilometriä on minunkin pitänyt matkustaa, että oppisin todella ymmärtämään, miten arvokas asia on Jumalan rauhaa säteilevä kahvilanomistaja.


Edelliset