Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Salomo 4/9: Herran kirkkaus täyttää temppelin (9.9.2019)

Kun arkku oli asetettu uuden temppelin kaikkeinpyhimpään, puuttui Herra asioiden kulkuun ja täytti koko rakennuksen samalla kirkkaalla pilvellä, joka oli näkynyt ilmestysmajassa ja Siinain vuorella erämaavaelluksen aikana. Tämä on ensimmäinen maininta Herran kirkkauden ilmestymisestä 480 vuoteen.

Papit eivät voineet mennä sisälle temppelisaliin joko siksi, että siellä oli liian pimeää tai siksi, että siellä oli silmiä häikäisevän kirkasta. Juhlavieraat ymmärsivät viestin: Herra oli todellakin asettunut asumaan hänelle rakennettuun pyhäkköön.

Tämän jälkeen temppelistä puhutaan Raamatussa yhä uudelleen Jumalan kirkkauden paikkana. Psalminkirjoittajat kirjoittavat siitä, Jesaja näki sen omin silmin saadessaan kutsun profeetaksi. Kahden ja puolen vuosisadan kuluttua profeetta Hesekiel näki kuitenkin tyrmistyksekseen, miten Herran kirkkaus poistui epäjumalien täyttämästä temppelistä.

Serubbaabelin temppelissä ei kirkkautta ollut; eihän siellä ollut arkkuakaan. (Sitä kutsuttiin "toiseksi temppeliksi" tai laajentajansa mukaan myös "Herodeksen temppeliksi".) Mutta Hesekiel oli myös nähnyt kirkkauden paluun uuteen temppeliin. Siitä lähtien profeetat odottivat ja ennustivat ajasta, jolloin Messias palaisi temppeliinsä kirkkaus mukanaan.

Jouluyönä Herran kirkkaus loisti muutaman kilometrin päässä temppelistä paimenten kedolla. Se välitti saman viestin kuin aina: "Herra on täällä." Mutta kun Herra sitten saapui temppeliinsä, eivät hänen kirkkauttaan tunnistaneet muut kuin kaksi vanhusta: Hanna ja Simeon. 40-päivän ikäisen vauvan ympärillä ei loistanut mikään erityinen valo. Messiaan kirkkaus oli salattua kirkkautta hänen maanpäällisen vaelluksensa ajan.

Opetuslapset näkivät Kristuksen kirkkaudesta välähdyksen silloin, toisen tällöin, Kaanaan häistä lähtien. Joka kerran tuolla välähdyksellä oli sama sanoma: temppeli on täällä, kaikkeinpyhin on täällä. Jeesuksen kirkkaus tuli kuitenkin näkyviin armona ja totuutena, kuten Johannes todistaa: "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1:14.) Vain kirkastusvuorella Jeesus loisti Jumalan kirkkautta silmin nähtävällä tavalla.

Kirkas pilvi näkyi Jeesuksen yllä kolme kertaa: kasteen hetkellä, kirkastusvuorella ja taivaaseen astumisen yhteydessä. Mutta kuten kaikkeinpyhimmässä oli ollut pimeää, niin oli myös Golgatalla pimeää. Herra, joka oli sanonut haluavana asua pimeyden keskellä, myös kuoli pimeyden keskellä. Golgatalla Jumalan kirkkautta ei nähnyt kukaan muu kuin viereisellä ristillä riippuva ryöväri – niin salattu oli silloin kaikkeinpyhimmän paikka.

Vasta myöhemmin opetuslapset tajusivat, mikä ihana armon ja totuuden kirkkaus Golgatan ristiltä oli loistanut.

Lainaus pian ilmestyvästä kirjasta "Valtakunta etsii taistelijoita – Salomo".


Edelliset