Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Salomo 2/9: Herra testaa Salomoa (26.8.2019)

Heti uransa alussa Salomo uhrasi Gibeonin kukkulalla tuhat eläintä polttouhriksi. Hän halusi aloittaa Jumalalta saamansa työn veren armoon turvaten. Toimitus kesti niin kauan, että nuori kuningas joutui yöpymään uhrikukkulalla.

Sinä yönä Herra ilmestyi Salomolle unessa ja sanoi: "Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle." (1. Kun. 3:5.) Tällaisista lupauksista kerrotaan yleensä vain saduissa, mutta tällä kertaa oli kysymys Herran nuorelle kuninkaalle laatimasta testistä: mikä oli Salomon elämän varsinainen päämäärä? Olisiko se oma kunnia vai Jumalan kunnia? Etsisikö Salomo ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan vai omaa menestystään ja onneaan? Molemmat eivät voi tulla "ensin"; jompikumpi niistä on valittava.

Nuori Salomo läpäisi testin. Hän osasi kuin osasikin asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Näin hän rukoili: "Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt minusta kuninkaan isäni Daavidin jälkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tiedä minne mennä, mitä tehdä. Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa." (1. Kun. 3:7-9).

Salomon pyynnöstä käy ilmi, että hän tunsi kipeästi omat puutteensa. Vastuu Jumalan kansan menestyksestä lepäsi raskaana hänen nuorilla harteillaan; sitä hän ei voinut delegoida kenellekään muulle. Ennen kaikkea muuta Salomo halusi nyt tulla hyväksi hallitsijaksi ja oikeudenmukaiseksi tuomariksi, ja siihen hän tarvitsi ylhäältä tulevaa viisautta.

Näin siis kävi ilmi, ettei Salomo etsinyt omaa parastaan, vaan kansansa parasta. Oikeastaan hän pyysi Herralta henkien erottamisen armolahjaa voidakseen erottaa hyvän pahasta, valheen totuudesta, oman sydämensä äänen Jumalan äänestä. Salomo ei luottanut synnynnäiseen älyynsä, vaikka varmasti tajusi sitäkin omaavansa. Ei, hän halusi oppia tulkitsemaan Jumalan lakia oikein ja vanhurskaasti.

Herra oli Salomon valintaan enemmän kuin tyytyväinen. Näin hän tälle lupasi: "Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva."

"Mutta minä annan sinulle myös sellaista, mitä et pyytänyt: annan rikkautta ja kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa koko elinaikanasi ole sinulle vertaa. Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän. (1. Kun. 3:11-14.) Herra siis lupasi, ettei Salomosta tulisi vain viisain hallitsija maan päällä, vaan myös rikkain ja maineikkain.

Mutta sitten seurasi se jos-lause: pitkä ikä tulisi Salomon osaksi vain siinä tapauksessa, että hän pysyisi Jumalan sanalle uskollisena. Se jäisi vielä nähtäväksi, pysyisikö hän. Salomo oli nyt läpäissyt Herran testin loistavin arvosanoin. Ei kai se liene mahdollisuuksien rajoissa, että noin viisas ja hurskas mies voisi koskaan luopua Herran sanasta?

Hyvä lukijani, sinä varmaan tiedät vastauksen tähän kysymykseen.

Lainaus pian ilmestyvästä kirjasta "Valtakunta etsii taistelijoita – Salomo".


Edelliset