Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Vanhoja puheita 6/7: Saatanaakin voimakkaampi (5.6.2019)

Higashi-Himeji 1997, Mark. 3:20-30

Fariseukset olivat sotajalalla Jeesusta vastaan. He tulivat varta vasten Jerusalemista Galileaan — 200 km! — levittämään juttua tämän yhteistyöstä paholaisen kanssa. He eivät puhuneet kasvokkain Jeesuksen kanssa, vaan vain hänen selkänsä takana. Kun Jeesus kuuli syytöksen, hän kommentoi sitä suunnilleen näin: "Jos olisin Saatanan liittolainen, niin miksi hajottaisin oman liittolaiseni kartanoa? Mutta se että minä pystyn ajamaan ulos riivaajia ja ryöstämään täten saalista vahvan Saatanan talosta, osoittaa, että olen häntä vahvempi."

Itse asiassa Saatanalla on oikeus jokaiseen ihmiseen, joka syntyy tähän maailmaan, koska jokainen meistä syntyy tänne perisynnin vallassa. Me synnymme Saatanan talon asukkaiksi. Emme mitenkään voi karata sieltä omin avuin. Ja jos kuolemme tuossa talossa, jäämme ikuisiksi ajoiksi sen omistajan valtaan. Siis kadotukseen.

Tilanne oli toinen Jeesuksen syntyessä tähän maailmaan. Hän ei ollut perisyntinen. Hän ei langennut Saatanan langettamiin kiusauksiin erämaassa, toisin kuin me muut. Hän oli siis täysin vapaa paholaisen vallasta. Mutta sitten tuli tuo "Saatanan hetki, pimeyden valta", jolloin paholainen pääsi sitomaan hänet kiinni ensin köysillä, sitten nauloilla.

Sinä päivänä Saatana luuli voittaneensa sodan. Pääsiäisaamuna kävi kuitenkin ilmi, että hän oli sen häivnnyt. Jeesus on pahan vallan voittaja. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hän on hankkinut meille paholaisen vangeille vapauden. Hän on avannut tyrmän oven sovittamalla meidän syntimme. Saatana ei voi syyttää meitä enää yhdestäkään synnistä. Siispä emme enää kuulu hänelle. Jeesus oli siis sitonut Saatanan tulemalla itse sidotuksi!

Nyt me siis saamme uskoa Jeesukseen, joka on Saatanaa väkevämpi. Siksi meidän ei tarvitse asioida kahden herran kanssa. Yksi riittää. Meidän ei tarvitse miettiä, kummalta taholta tämä ja tämä onnettomuus minulle tuli. Ei, me saamme ottaa kaikki onnettomuutemme Jumalan kädestä, ei paholaisen.

Oikea "hengellinen sodankäynti" tarkoittaa näitä neljää asiaa: 1) Pysynkö Jumalan sanassa vai luovunko siitä? Luenko sitä, kuulenko sitä, uskonko siihen? 2) Tunnustanko syntini vai puolustelenko niitä? Kannanko ne ristin juurelle (ehtoollispöytään) vai onko minulla mielestäni lupa jatkaa niiden harjoittamista? 3) Uskonko Jumalaan vielä silloinkin, kun menetän kaiken?

Ja vielä 4) taistelenko oikean opin puolesta, vai onko oppi minulle yhdentekevä asia. Annanko protestoimatta Saatanan tuoda kristilliseen kirkkoon toisen Kristuksen, toisen hengen, toisen evankeliumin. Kaikki enkelit eivät suinkaan ole valon enkeleitä eivätkä kaikki hengen manifestaatiot Pyhästä Hengestä lähtöisin.

Tästä täällä maailmassa soditaan, sen historian loppuun asti. Millä puolella rintamaa sinä siis sodit?


Edelliset