Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Vanhoja puheita 1/7: Elämän jano (1.5.2019)

Puhe Kuopion OPKO:ssa 1995

Elämän jano on rakkauden janoa. Se on sen janoamista, että löytäisimme jonkun, joka meidät varauksetta hyväksyisi. Sisimmässämme on rakkauden muotoinen musta aukko, jonka Jumala itse on luonut ja joka vaatimalla vaatii tulla täytetyksi.

Elämän jano on myös kokemuksen janoa: tahtoisimme kokea mahdollisimman paljon ihania asioita. Tuo jano eksyy kuitenkin helposti harhateille ja muuttuu himoksi, joka ei voi koskaan täyttää sisimpämme mustaa aukkoa.

Adamilla ja Eevalla ei ollut minkäänlaista janoa. Paratiisi oli runsasvetinen paikka, josta sai alkunsa suuri joki. Kun Eden sitten menetettiin, Jumala antoi meille ihmisille kymmenen käskyä, jotta elämänjanomme pysyisi niiden avulla oikeissa uomissaan. Käskyt osoittavat, millaista vettä ei kannata juoda — koska se on myrkyllistä.

Mutta Jumala vastasi janoomme myös lähettämällä tähän maailmaan oman Poikansa, itse Elämän, joka tarjoaa nyt jokaiselle janoiselle elävää vettä lahjaksi. Sellaista vettä Jeesus tarjosi myös samarialaiselle naiselle, joka oli tuhonnut elämänsä rakkautta janotessaan. Vapahtaja antoi hänelle ja tahtoisi antaa meillekin oman todellisen rakkautensa, joka ainoastaan voi täyttää mustan aukon sisimmässämme. Tämä ei kuitenkaan tapahdu yhtäkkiä. Ei, Jeesuksen antamaa elävää vettä on juotava pisara kerrallaan joka päivä Jumalan sanasta.

Elävän veden hinta oli kova. Sitä maksaessaan Jeesus joutui huutamaan ristiltä: "Minun on jano!" Tiedämme, että kadotus on janon paikka (Luuk. 16). Jeesuksen huuto ristiltä osoittaa, että hän joutui juuri tuohon paikkaan maksaessaan hintaa elävästä vedestä. Oikeastaan myös kastevesi on elävää vettä, sillä sekin tuo mukanaan iankaikkisen elämän kaikille niille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset.

Tähän on vielä lisättävä, että elämänsä kadottaminen on sen löytymistä. Uhrautuva, pois annettu rakkaus tyydyttää sivutuotteenaan elämän janomme. Elämä, josta kirjoitetaan elämänkertoja, ei ole tuskaton, vammaton, onnistunut elämä. Se on sellainen elämä, jossa vammasta tuli armolahja ja missä Jumalan voima tuli täydelliseksi heikkoudessa.

Kerran tulee päivä, jolloin Jumala antaa meille kadotetun paratiisin takaisin: uuden Jerusalemin, jossa virtaa taas elävän veden virta. Siellä meidän ei tule enää jano eikä nälkä. Siellä rakkaudentarpeemme saa täydellisen tyydytyksensä. Nyt me odotamme uskossa ja toivossa sitä päivää, kun Jeesus pyyhkii viimeisenkin kyynelen silmistämme.


Edelliset