Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Kaija Toivanen: Isosiskoni Mailis (8.12.2018)

(Tämä juttu on julkaistu Elämä-lehden Samasta perheestä -palstalla. Ensi viikolla Mailiksen osuus.)

Lapsena olimme parivaljakko "Mailis ja Kaija", meistä puhuttiinkin yleensä yhdessä ja tällä termillä. Mailis oli isosisko ja minä omaksuin pikkusiskon aseman, vaikka pienempiä sisaruksia siunaantuikin vielä kuusi kappaletta. Mailiksen aktiivinen ja vastuuntuntoinen luonne ja asemani sisarussarjassa teki minusta jossain mielessä "näkymättömän lapsen". Vaikka minä olin mummun tyttö ja asuin mummun luona pellon toisella laidalla, vietimme kuitenkin Mailiksen kanssa lapsuutemme yhdessä: leikimme, pelasimme sisarusten, serkkujen ja naapurin lasten kanssa erilaisia pelejä, kesällä kävimme uimassa ja isompana teimme yhdessä kodin töitä.

Lapsuudenperheessäni meitä pidettiin aika erilaisina; minä olin "tullut isään" ja Mailis oli "tullut äitiin". Mailis oli asemansa ja myös luonteensa mukaisesti johtaja ja organisaattori, minä pikemminkin vetäytyvä peesailija. Mailis oli optimistinen, minä näin asiat nurjassa valossa. Minä olin järjestelmällinen tarkan työn tekijä, Mailis puolestaan paljon suurpiirteisempi. Erona meillä oli ehkä myös se, että Mailis oli jo lapsena ja nuorena kirjoittaja, minä ennemminkin lukija. Minä olin myös jossain mielessä perheen "musta lammas" kiukkuisen ja tulistuvan luonteeni vuoksi.

Myöhemmin elämässä olen havainnut, että yhteinen tausta on muovannut meidät monessa suhteessa yllättävän samanlaisiksi. Ehkä Mailis kuitenkin on edelleen ulospäin suuntautuvampi ja optimistisempi kuin minä. Hän myös tarttuu toimeen, kun minä puolestani jään vatvomaan asioita.

Mailiksen "isosiskouteen" liittyi hyvien puolien lisäksi myös ärsyttäviä piirteitä. Toisinaan hän määräili liikaa ja järjesteli asioita liian omavaltaisesti. Pohjimmiltaan tästä syntyivät monet ristiriidat, jotka näyttivät aiheutuvan mitättömistä pikkuasioista. Riitelimme railakkaasti, mutta pitkään emme vihaa pitäneet.

Huumorintajumme oli hyvin samanlainen ja huumoria viljelimme paljon. Huvittelimme esimerkiksi keksimällä mielikuvituksellisia ongelmia ja niihin ratkaisuja, yhden tällaisen muistan: Mitä tehtäisiin, jos valoja ei voisi sammuttaa?

Olen aina ihaillut Mailiksen ahkeruutta – tosin arvelen, että kuusi laudaturia olisi aikoinaan vähemmälläkin lukemisella irronnut. Ihailtava piirre on myös hänen antautuneisuutensa työlleen ja uskollisuutensa kutsumustaan kohtaan. Mailiksen raamattupiirityötä arvostan aivan erityisesti. On ollut – ja on edelleenkin – mukavaa "koekäyttää" hänen raamattupiirikysymyksiään. Lisäksi Mailiksen esirukoukset perheeni puolesta merkitsevät minulle todella paljon.

Mailiksen kautta olen saanut tutustua maailmaan paljon laajemmin kuin minulle muuten olisi ollut mahdollista. On ollut suuri rikkaus elämässä saada kuulla ja lukea Mailiksen matkoista ja seikkailuista ja hänen tapaamistaan ihmisistä – jopa tutustua joihinkin heistä. Joillekin matkoille olen päässyt myös matkakumppaniksi, mikä on ollut todella positiivinen kokemus ja suuri ilo.

Lapsuuden perhe on edelleenkin suuri yhdistävä tekijä meidän välillämme. Toinen side on yhteinen kristillinen maailmankatsomus. Uskonasioissa meillä voi olla joistain kehällisistä asioista erilaisia näkemyksiä, mutta tärkeistä, keskeisistä kysymyksistä olemme yksimielisiä. Olemme myös oppineet suhtautumaan toisiimme kunnioittavasti, puolin ja toisin jätämme kiistakysymykset omaan arvoonsa ja keskitymme siihen, mikä meille on positiivisesti yhteistä.

On aina vaikea arvioida, kuinka hyvin jonkun ihmisen tuntee. Toisaalta ajattelen tuntevani Mailiksen todella hyvin. Sisaruksethan ovat ne, joiden kanssa ihminen yleensä pisimpään elää. Meillä Mailiksen kanssa yhteistä taivalta on kertynyt 68 vuotta, ja siinä ajassa jo oppii tuntemaan toisen vuorovaikutuskuviot, ihmisten kanssa olemisen heikot ja vahvat puolet. Toisaalta toisen ihmisen sisin on kuitenkin aina vain hänen omansa, sitä mitä siellä on, ei kukaan toinen voi tavoittaa.

Mailiksen – kuten kenen tahansa hyvin tutun ihmisen – kuvaileminen vain kolmella sanalla tuntuu aika ylivoimaiselta tehtävältä, rikkaan ja monipuolisen persoonan typistämiseltä. Mutta ehkä näin pakon pakon edessä valitsen Mailista kuvaamaan nämä kolme piirrettä: vastuuntuntoisuus, periksiantamattomuus ja seurallisuus.


Edelliset