Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.




Jeremia, osa 7/10: Savenvalajan sanoma (8.11.2018)

Eräänä päivänä Jeremian piti mennä savenvalajan työpajaan tarkkailemaan tämän työntekoa. Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi (18:2-4).

Ruukkujen valmistusprosessin tuntevat kaikki Lähi-idän asukkaat. Jokainen ruukuntekijän liike on harkittu ja hallittu, ja ruskeasta savimöhkäleestä syntyy pyörivän levyn päällä vähitellen mitä kaunein astia, joka sitten viedään uuniin poltettavaksi. Jos jokin menee vikaan, voi muotoutumisvaiheessa olevan saven helposti lytätä kasaan ja aloittaa alusta. Mahdollisuuksia uuteen designiin on rajattomasti.

Savenvalajan työpajassa Herra julisti Jeremialle saviruukun sanoman: "Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut." (18:6-10).

Herralla on suunnitelma jokaista kansaa – myös Suomea – varten, mutta se muuttuu sitä mukaa kuin kansan arvomaailma ja usko muuttuvat. Jeremia sai nyt kuulla, ettei Herran suunnitelmaa Juudankaan varalle ole lopullisesti lukkoon lyöty. Kaikki riippui sen Jumala-suhteesta. Hyvä suunnitelma voisi muuttua pahaksi ja paha hyväksi riippuen siitä, tekisikö Juuda parannuksen, vai kovettaisiko se sydämensä.

Asia on täsmälleen sama myös kristillisten kirkkojen kohdalla. Niin kauan kuin jokin kirkkokunta taipuu parannukseen, on se pehmeää savea. Herra voi muotoilla sen mieleisekseen ja käyttää sitä astiana oman valtakuntansa työssä. Mutta jos tuo kirkko ei enää tottele Herran sanaa, hän antaa sen tuhoutua.

Länsimaat ovat saaneet nauttia vuosisatojen ajan kristillisen kulttuurin siunauksista. On kuitenkin turha toivoa, että Raamatun arvomaailma: jokaisen ihmisen (myös naisen ja lapsen) arvo, kaikenlaisen työn arvostaminen, heikompien suojelu, oikeudenmukainen oikeuslaitos, ahkera työvoima, kunnian ja omantunnon kautta maksetut verot, rehelliset ja kansan parasta ajattelevat tuomarit, poliisit ja poliitikot, voitaisiin säilyttää vielä senkin jälkeen, kun Raamatusta on luovuttu. Ja millaista on sen kansan elämä, jonka valtaosalta nämä arvot puuttuvat, sitä voi käydä katsomassa monessakin maailman maassa.

Pakanoillakin on enemmän moraalista selkärankaa kuin ns. jälkikristityillä. Jumalan sanan hylänneelle kulttuurille käy ennen pitkää täsmälleen samalla tavalla kuin epäonnistuneelle ruukulle – se lyödään lyttyyn ja muutetaan seuraavan kulttuurin raaka-aineeksi.

Katseltuaan aikansa savenvalajan työtä Jeremia sai kuulla, mitä hänen piti kansalleen julistaa: "Sano nyt Juudan ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: 'Minulla on suunnitelma teitä vastaan, minä valmistan teille onnettomuutta. Kääntykää siis kaikki pahoilta teiltänne, tehkää hyvää ja eläkää oikein!' Mutta he vastaavat: 'Vielä mitä! Me elämme niin kuin itse haluamme! Jokainen meistä tekee oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan', (18:11-12.)

Nykyään sanotaan: "Sinulla on vain tämä yksi ainoa elämä. Kysy siis omalta sydämeltäsi, mitä sinä todella haluat. Ole uskollinen sen tunteille. Älä anna muiden määräillä moraaliasi! Karista uskonnolliset säädökset niskastasi, äläkä päästä ketään toista asettumaan onnesi tielle!" Tällä tavalla aikamme ihmiset paaduttavat sydämensä Jumalan sanan edessä.

Savenvalajan työpajassa Jeremia ymmärsi, että Herran olisi käytettävä pakkosiirtoa kansansa uudelleen muovaamiseen. Ja miten monta kertaa tuo "saviklöntti" onkaan sen jälkeen lytätty kokoon ja muovailtu uudeksi astiaksi: Juuda – jäännös – Messias – kristillinen kirkko – ja sen jäännös! Ennen Jeesuksen paluuta muuttuu kristikunta vielä luopiokirkoksi. Jäljelle jää vain vähäinen uskollisten joukko, joka ei suostu taivuttamaan polviaan Baalin / Antikristuksen edessä (Dan. 11:31-35*).

Jumalan kiitos, sitä kirkkoa eivät tuonelan portit koskaan voita.

(Tämä viikon juttu on katkelma kirjastani Itkevä pronssimuuri.)



Edelliset