Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Jeremia, osa 5/10: Jeremia itkee yksinäisyyttään (24.10.2018)

Minulle tuli tämä Herran sana: "Älä ota itsellesi vaimoa, älä hanki poikia äläkä tyttäriä tässä maassa!" (Jer. 16:1-2).

Nuori Jeremia kuulee Herran suusta kiellon, johon hän ei varmaankaan ole osannut varautua. Heprean ankarinta käskymuotoa käyttäen Herra kieltää häneltä avioliiton onnen. Kielto oli ennenkuulumaton Vanhan testamentin kulttuuripiirissä, jossa kaikki normaalit ihmiset menivät naimisiin. Suvun nimen säilyttäminen ja Jumalan kansan pääluvun lisääminen olivat siihen aikaan ihmiselämän tärkeimpiä päämääriä.

Mooseksen laissa ei ole annettu yhtään ohjetta sellaista elämänosaa varten, ettei joku menisikään naimisiin. Koko Vanhan testamentin henkilögalleriasta muistuu mieleen vain jokunen äärimmäisen harva poikkeus, jonka todetaan jääneen naimattomaksi; esimerkkinä mainittakoon Daavidin raiskattu tytär Tamar. Jeremian siviilisääty oli siis äärimmäisen outo asia hänen kansansa silmissä.

Mutta miksi Jeremian sitten piti jäädä yksin? Eikö vaimo olisi voinut olla valtava tuki profeetalle hänen yksinäisessä taistelussaan? Eikö juuri hänenlaisensa taistelija olisi tarvinnut rinnalleen ymmärtäväistä naista, jonka luokse hän olisi voinut aina palata nuolemaan haavojaan? Mutta ei, sitä lohtua ei Herra Jeremia-paralle suonut.

Mutta entäpä jos syntymäkaupungissa Anatotissa tai Jerusalemissa asui joku urhea tyttölapsi, jota Jeremia oli jo ehtinyt katsella sillä silmällä? Miten raastavaa hänen siinä tapauksessa oli luopua avioliiton ajatuksesta. Mutta toisaalta – kuka nainen olisi selvinnyt hermot tallella elämästä vainotun profeetan rinnalla? Ja entä lapset sitten, miten heille olisi käynyt? Oli niin tai näin, todennäköisesti avioliitosta kieltäytyminen oli Jeremialle vaikea pala – olisiko hän muuten mikään normaali mies ollutkaan?

Kun häitä ei vain kuulunut, alkoivat sukulaiset ja naapurit varmaan pudistella päätään. He ihmettelivät paitsi Jeremiaa myös hänen isäänsä ja vanhempia veljiään, jotka eivät huolehtineet nuoren miehen naittamisesta. Ehkä Jeremia joutui käymään perheensä kanssa monta tiukkasanaista keskustelua tästä aiheesta.

Onko Herralla sitten oikeus sotkeutua lapsensa yksityiselämään ja kieltää häneltä hänen onnensa, saattaa joku nyt kysyä. Kyllä, Herralla on kaikki oikeudet meidän elämäämme. Sitä paitsi julistajan siviilisääty ja rakkauselämä ovat aina osa hänen sanomaansa. Hoosea joutui Herran käskystä menemään naimisiin porton kanssa (Hoos. 1:2). Hesekieliltä Herra otti pois vaimon, hänen silmiensä ilon, eikä mies saanut edes surra häntä julkisesti (Hes. 24:15-19). Niin, Herralla on oikeus määrätä lapselleen myös epätavallinen elämänosa. Hän tietää parhaiten, missä siviilisäädyssä ja missä elämäntilanteessa kukin meistä voi häntä parhaiten palvella.

Herra lohdutti Jeremiaa sanomalla, että katastrofien tullessa ja vihollisjoukon hyökätessä tämä säästyisi perheettömänä monelta tuskalta. Profeetan ei tarvitsisi hätäillä lastensa eikä lastenlastensa puolesta piiritetyssä kaupungissa muutaman vuosikymmenen kuluttua. Paavalikin piti juuri sitä onnellisena olotilana, ettei kristitty lopun aikojen ahdistuksissa sido itseään aviopuolisoon, vaan palvelee Jumalaa ajallaan ja varoillaan. Mutta yksinäisyyden tuskia ei Herralta saatu tehtäväkään voi ihmissydämestä poistaa.

Ehkä Jeremian aikalaiset ajattelivat – kuten nytkin usein ajatellaan – että ihmisen on mahdotonta elää ilman seksiä. Nuori profeetta sai siis näyttää omalla esimerkillään heidän olevan väärässä. Niin, Jeremian naimattomuuden oli määrä toimia Juudan asukkaille eräänlaisena parannussaarnana. Kun sukulaiset, tuttavat ja naapurit tulisivat kyselemään häneltä sen syytä – tai ehdottamaan sopivaa morsiankandidaattia – profeetta saattaisi aina vastata lainaamalla Herran sanoja:

"Sillä minä, Herra, sanon sinulle, miten käy niiden poikien ja tyttärien, jotka tässä maassa syntyvät (...) He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi." (16:3-4.)

Jeremialla ei ollut sosiaalista elämää, koska hän eli eri tavalla kuin muut, ja tuomitsi aikalaistensa synnit nimeltä mainiten. Jumalan sana eristi hänet, teki hänestä yksinäisen ja epäsuositun. Koko nuoruus meni yksin istuessa; ihmisten seurasta Jeremia ei juurikaan saanut nauttia.

Mutta samassa luvussa, jossa avioliittokielto esiintyy, kerrotaan Jeremian tarttuneen tällaiseen psalmin sanaan: "Herra sinä olet minun voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä" (16:19, vrt. Ps. 59:17). Siinä syy, miksi mies kesti yksinäisyyden ja ikävän – jos hänellä oli joku urhea tyttö, jota ikävöidä – että Herra itse oli hänen voimanaan. Joka kerran, kun profeetta valitti tälle yksinäisyyttään, sai hän saman vastauksen: Ethän sinä ole yksin, Jeremia, minähän olen sinun kanssasi!

(Tämä viikon juttu on katkelma kirjastani Itkevä pronssimuuri.)


Edelliset