Viikon juttu
Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.
Jeremia, osa 3/10: Ensimmäinen salaliitto (10.10.2018)
Näin sanoo Herra: "Anatotin miehet tavoittelevat henkeäsi ja sanovat: 'Älä kulje enää Herran profeettana, muuten me tapamme sinut.' (Jer. 11:21).
Noin viidentoista vuoden kuluttua kutsun saamisesta tapahtui ensimmäinen Jeremiaa vastaan suunnattu salaliitto. Herra ilmoitti profeetalle, että kotikylän miehet, entiset leikkitoverit ja koulukaverit, suunnittelivat hänen suunsa tukkimista väkivaltaisin keinoin. Oli tehty tapposuunnitelma, ei sen enempää eikä vähempää.
Jeremia purki Herralle sydäntään: "Herra, sinä itse ilmoitit minulle vihollisteni aikeet, ja nyt minä ne tiedän! Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi. En tiennyt, että he tekivät suunnitelmia minua vastaan ja puhuivat keskenään: 'Tuhotkaamme puu hedelmineen! Raivatkaamme hänet pois elävien maasta, niin ettei häntä enää muisteta!'" (11:18-19).
Jollei Herra olisi paljastanut Jeremialle anatotilaisten salajuonta, niin tämä olisi kävellyt suoraan ansaan. Anatot oli pappiskaupunki, joten salaliiton puuhamiesten täytyi olla pappeja ja leeviläisiä. Mikä saattoi olla näiden "uskovaisten" motiivi heidän hautoessaan kylmäverisesti kollegansa murhaamista? Ehkä he olivat yksinkertaisesti kateellisia. Mikä oikeus yhdellä profeetalla oli ryhtyä monopolisoimaan Herran sanaa?
Toinen syy murhasuunnitelmaan voi olla se, etteivät kollegat enää jaksaneet kuunnella sitä haukkumista, syyllistämistä ja pelottelua, mitä Jeremian saarnat heidän mielestään sisälsivät. Hänhän tuomitsi puheissaan koko kansan, ja myös hengellisen säädyn synnit!
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Ei Jeremia sen enempää kuin Jeesuskaan. Nasaretin reaktio suuren poikansa saarnaan oli täsmälleen sama kuin anatotilaisten omaansa (Luuk. 4:16-30). Jeremiasta tuli siis Jeesuksen ennakkokuva. Jeesuskin oli kuin lammas, joka teuraaksi vietiin (Jes. 53:7).
Mutta pahemmalta Jeremiasta tuntui varmaankin se, että myös oma perhe alkoi kääntyä häntä vastaan (siinäkin suhteessa hän oli Jeesuksen ennakkokuva). Herran oli varoitettava profeettaansa, ettei tämä uskoisi kaikkea, mitä sukulaiset hänelle sanoivat: "Jopa veljesi, oman sukusi jäsenet, pettävät sinua. Hekin vehkeilevät selkäsi takana, huutavat täyttä kurkkua sinua vastaan. Kun he puhuvat sinulle ystävällisesti, älä usko heitä." (12:6).
Herran varoitus sattui varmasti herkän profeetan sydämeen kuin puukonisku. On kauheaa, kun omat koirat purevat, ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa (Matt. 10:36). Kaikkein raskainta Jumalan valtakunnan työntekijälle on varmasti se, jos puoliso, lapset, vanhemmat tai sisarukset kääntyvät häntä vastaan.
Ystäväni, mitä sinä tekisit, jos sinulle sanottaisiin: "Älä kulje enää Herran profeettana, muuten me tapamme sinut"? Pelkäisitkö joka hetki ulkona liikkuessasi? Pyytäisitkö poliisilta suojelua? Asentaisitko oveesi lisää turvalukkoja? Luopuisitko tiukoista saarnoistasi muualla paitsi täysin samanmielisten keskuudessa?
Jeremian reaktio oli kiihkeä: hän vaati Jumalalta oikeutta. Miksi häntä kohdeltiin niin julmasti? Tehköön vain Herra anatotilaisille saman, mitä he olivat aikoneet hänelle tehdä (11:19 ja 12:3b). "Mutta sinä, Herra Sebaot, tutkit ihmisten sydämen ja ajatukset ja tuomitset oikein. Anna minun nähdä, että sinä kostat heille. Sinulle minä olen uskonut asiani" (11:20).
Kosto on jätettävä Herralle, mutta ei liene väärin toivoa, että vainoojat jonain päivänä näkisivät, kuka oli oikeassa, kuka väärässä. Jeremian katkera rukous selvensi ilmaa huomattavasti. Herra lupasikin pitää profeettansa puolia ja kostaa tämän vainoamisen.
Jokainen, joka tahtoo elää ja opettaa Jumalan sanan mukaan, joutuu enemmin tai myöhemmin aikalaistensa vainoamaksi (1. Tim. 3:12). Vaikkei tätä aina ääneen sanottaisikaan, niin ilmassa leijuu uhka: Älä kulje enää tuomion saarnaajana, tai menetät suosiosi, kuulijasi, työpaikkasi, asuntosi, yhteisösi tuen, eläkkeesi...
Kun Jumalan lasta näin uhkaillaan, on hänen muistutettava mieleensä Jumalan kaikkivaltius. Kun Herra avaa oven, ei kukaan voi sitä sulkea. Jos hän taas sulkee jonkin oven edestämme – vaikkapa sitten vainoojiemme kautta – ei kukaan voi sitä avata. Mutta silloinkin sulkijana toimii Herra, ei vihollisemme. Ja kerran tulee päivä, jolloin vainoojat joutuvat vastaamaan teoistaan hänen edessään.
Koska Jeremia tajusi, hän uskalsi jatkaa saarnatoimintaansa aivan samassa laajuudessa kuin ennen salaliittoakin.
(Tämä viikon juttu perustuu kirjaani Itkevä pronssimuuri – profeetta Jeremian elämänkerta.)
Edelliset
- Jeremia, osa 2/10: Kutsu kansojen profeetaksi (3.10.2018)
- Jeremia, osa 1/10: Miksi vettä ei sada, kysyi profeetta Jeremia (26.9.2018)
- Mooseksen elämä, osa 10: Ensimmäinen johtajuuskriisi (19.9.2018)
- Mooseksen elämä, osa 9: Herra vie kansansa yhä raskaampaan orjuuteen (10.9.2018)
- Mooseksen elämä, osa 8: Ensimmäinen kohtaaminen faraon kanssa (24.8.2018)
- Mooseksen elämä, osa 7: Paimenen opissa (16.8.2018)
- Mooseksen elämä, osa 6: Midianin maassa (9.8.2018)
- Lisää...