Viikon juttu
Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.
Jeremia, osa 2/10: Kutsu kansojen profeetaksi (3.10.2018)
Mutta miten Jeremiasta oli alun perin tullut profeetta? Sitten että Herra oli kutsunut hänet tähän tehtävään jo alle kaksikymppisenä nuorukaisena. Nuoruuteensa vedoten Jeremia oli ensin yrittänyt kieltäytyä kunniasta. Miten hän, pojankloppi, voisi ryhtyä kansojen profeetaksi? Mitä hän osaisi julistaa? Mitä ihmisetkin siitä ajattelisivat? Mitä sanoisi pappi-isä, mitä veljet, mitä kaverit, jos hän ryhtyisi heille saarnaamaan? Nauraisivat varmaan päin silmiä.
Silloin Herra sanoi: "Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua." Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: "Minä annan sanani sinun suuhusi" (Jer. 1:7-9).
Herra siis vaiensi nuoren miehen vastaväitteet sanomalla, ettei tämän tarvinnutkaan osata puhua. Hän, Herra, kyllä antaisi profeetalleen valmiit sanat suuhun sitä mukaa kuin niitä tarvittaisiin. Muita vastaväitteitä Jeremialla ei sitten ollutkaan. Hän otti hiljaisena vastaan Jumalan kutsun ja jätti vastuun tehtävästään tämän käsiin.
Seuraavaksi Herra ilmoitti Jeremialle, mitä hänen pitäisi julistaa: "Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa." (Jer. 1:10.)
Jeremian piti toimia kuin miehen, joka ryhtyy rakentamaan uutta taloa vanhan paikalle tai istuttamaan uutta puutarhaa entisen päälle. Silloin on aloitettava purkamisesta ja repimisestä. Vanha talo on ensin hajotettava maan tasalle ja vanhat kasvit kiskottava juurineen maasta irti.
Jeremian julistus tulisi siis olemaan voittopuolisesti negatiivista (80% – 20%). Revi, särje, tuhoa, hävitä – neljä negatiivista verbiä ja vasta sitten kaksi positiivista. Tuomio ei kuitenkaan jäisi Herran viimeiseksi sanaksi, vaan myöhemmin Jeremia saisi myös rakentaa ja istuttaa jotain aivan uutta.
On turha yrittää saarnata ilosanomaa kansalle, joka ei tajua sitä tarvitsevansa. Ei, ihmisille on ensin osoitettava heidän syntinsä ja niiden tuomio. Jeremian pitäisi vain välittää Jumalan ilmoitus kansalleen juuri sellaisena kuin se oli hänelle ilmoitettu. Siihen hänen vastuunsa päättyisi. Ennustusten toteutuminen jäisi Herran vastuulle.
Eikö tämä päde myös meidän kansaamme ja meidän kirkkoomme armon vuonna 2018?
Varmemmaksi vakuudeksi nuori profeetta näki joko näyssä tai ikkunan takana mantelipuun oksan. Herra kysyi minulta: "Mitä näet, Jeremia?" Minä vastasin: "Näen mantelipuun oksan." "Oikein, se on mantelipuun oksa", sanoi Herra, "minä itse valvon, että sanani toteutuu" (1:11-12).
Yllä olevat jakeet perustuvat heprean kielen sanaleikkiin; sana "mantelipuu" muistuttaa näet verbiä "valvoa". Manteli kukkii Israelissa ensimmäisenä puuna talven jälkeen. (Vähän niin kuin pajunkissat suomalaisessa maaliskuussa.) Joka vuosi mantelinkukat julistavat, että kylmä aika alkaa olla ohi, ja kevät koittaa pian. Jeremia tarvitsi tätä näkyä vielä monta kertaa tulevina vaikeina vuosina. Kokonaisen 40 kevään ajan mantelipuun valkoiset kukat saarnasivat näet hänelle samaa sanomaa: Herra kyllä pitäisi huolen sanansa toteutumisesta.
Toisen kerran Herra kysyi minulta: "Mitä näet?" Minä vastasin: "Näen kiehuvan padan pohjoisen suunnalla." Herra sanoi minulle: " Minä kutsun tänne kaikki pohjoisten valtakuntien kansat. Kun ne tulevat, niiden kuninkaat asettavat istuimensa Jerusalemin porttien eteen joka puolelle kaupungin muuria, samoin kaikkien muiden Juudan kaupunkien ympärille. Minä julistan Juudan asukkaille tuomion kaikesta heidän pahuudestaan: he ovat hylänneet minut, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan" (1:13-16).
Herra paljasti nyt, mistä ilmansuunnasta tuomio tulisi hänen epäjumalia palvovan kansansa ylle. Pohjoisella tarkoitettiin tuohon aikaan sekä Assyriaa että Babyloniaa. Vaikka nämä kaksi valtakuntaa sijaitsivatkin kartalta katsottuna Juudasta itään, niiden sotajoukot hyökkäsivät aina pohjoista jouduttuaan ensin kiertämään hiekkaerämaan. Siltä suunnalta tulisi siis kerran myös Herran itsensä kutsuma sotajoukko piirittämään Jerusalemia.
Neljäkymmentä vuotta Jeremia siis tiesi tuhon tulevan ja julisti sitä kansalleen – kuten näytti – aivan turhaan. Kuinka kaukana Herran lähettämä tuomio on meidän kansastamme, joka on hylännyt hänet ja hänen sanansa?
(Tämä viikon juttu perustuu kirjaani Itkevä pronssimuuri – profeetta Jeremian elämänkerta.)
Edelliset
- Jeremia, osa 1/10: Miksi vettä ei sada, kysyi profeetta Jeremia (26.9.2018)
- Mooseksen elämä, osa 10: Ensimmäinen johtajuuskriisi (19.9.2018)
- Mooseksen elämä, osa 9: Herra vie kansansa yhä raskaampaan orjuuteen (10.9.2018)
- Mooseksen elämä, osa 8: Ensimmäinen kohtaaminen faraon kanssa (24.8.2018)
- Mooseksen elämä, osa 7: Paimenen opissa (16.8.2018)
- Mooseksen elämä, osa 6: Midianin maassa (9.8.2018)
- Lisää...