Viikon juttu
Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.
Mooseksen elämä, osa 10: Ensimmäinen johtajuuskriisi (19.9.2018)
Mooses joutui kokemaan heti uransa alussa, millaista on olla äärimmäisen epäsuosittu johtaja. Hän oli keskellä kutsumuskriisiä melkein heti kutsumuksen saatuaan. Hänestä ei tullutkaan johdettaviensa keskuudessa suosittua, vaan vihattu mies. Riemu vapahtajan tulosta oli vaihtunut tyytymättömyyteen ja suoranaiseen vihaan. Orjuus oli ollut edes jollakin tavalla siedettävää, ennen kuin Mooses ja Aaron tulivat sitä hämmentämään. Nyt se oli sietämätöntä.
Miksi Mooseksen ja Aaronin pitikin mennä ärsyttämään mahtavaa faraota, kyselivät israelilaiset. Heprealaiset työnjohtajat puolestaan kirosivat heitä ja toivottivat heille Jumalan tuomiota: "Nähköön Herra teidän tekonne ja tuomitkoon teidät, koska olette saattaneet meidät faraon ja hänen väkensä vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla he tappavat meidät." (2. Moos. 5:21)
Mooses oli ottanut tehtävänsä vastaan epävarmana ja vastustellen – ja sitten kävikin vielä paljon pahemmin, kuin hän ikinä oli osannut edes kuvitella. Faraon hyökkäykseen hän oli varautunut, mutta ei oman kansansa vastustukseen. Pahinta on aina, kun omat koirat purevat.
Mitä vastaleivottu johtaja nyt siis tekisi? Löisikö hän hanskat naulaan? Toteaisiko kyynisesti, että johan minä sen sanoin? Huutaisiko suorat sanat päin heprealaisten työnohjaajien – ja Herran – kasvoja? Pakkaisiko laukkunsa ja palaisi Midianiin perheensä luo?
Jukka Norvannon kommentti: "En tiedä, oletko joutunut koskaan vastaavaan tilanteeseen. Olet tehnyt niin kuin on ollut oikein ja kuitenkin olet saanut muiden vihat päällesi! Sellaisessa tilanteessa on suuri kiusaus ryhtyä kantamaan marttyyrin kruunua ja esittämään väärin ymmärrettyä ihmistä, joka tarvitsee hyvitystä. Paljon vaikeampaa on ottaa vastaan ihmisten viha ja tuoda paha olo yksin Jumalan tiettäväksi. (...) Jos Jumala tahtoo nöyryyttää omaansa sälyttämällä tämän päälle muiden viat, niin eikö hänellä ole siihenkin oikeus?" Ja Pirkko Valkama: "Mooseksen näkökulmasta kaikki oli mennyt pieleen. Jumalan näkökulmasta kaikki oli tapahtunut suunnitelman mukaisesti."
Mooses ei vastannut syytöksiin samalla mitalla, vaan säilytti tyyneytensä kansan edessä. Hän odotti sitä hetkeä, jolloin voisi viedä valituksensa Herran kasvojen eteen kahden kesken. Jumalalle hän sitten huusikin ahdistuksensa ja miksi-kysymyksensä yhtään sensuroimatta: "Herra, miksi tuotat onnettomuutta tälle kansalle? Minkä tähden lähetit minut? Siitä saakka kun minä sinun käskystäsi menin puhumaan faraolle, hän on kohdellut tätä kansaa aina vain huonommin, etkä sinä ole tehnyt mitään kansasi pelastamiseksi." (2. Moos. 5:22-23)
Niin, miten Mooses olisikaan jaksanut hoitaa raskasta tehtäväänsä seuraavia 40 vuotta, jollei hän olisi saanut purkaa frustraatioitaan ja epäilyksiään Jumalalleen? Mutta koska hän tiesi, keneltä onnettomuudet tulivat, hän myös tiesi, kenelle niistä pitää puhua. Riitti kun valitti asiasta Herralle ja jätti sen hänen hoidettavakseen. Mooses nimittäin tajusi, että kriisitilanteen takana oli Herra, ei farao. Herra itse oli tuottanut kansalleen tämän onnettomuuden. Mutta miksi hän oli sen tehnyt, sitä ei vastaleivottu kansanjohtaja vielä tiennyt.
Kun Herra salaa kasvonsa, kysytään Jumalan lapselta ennen kaikkea sitä uskoa, joka riippuu kiinni Raamatun lupauksissa mitään näkemättä ja kokematta. Mooseksen usko tuli ilmi siinä, että hän aina "palasi Herran tykö" (2. Moos. 5:22*). Usko on nimittäin sitä, että ihminen menee Jumalan luo niin hyvinä kuin pahoinakin hetkinä. Usko on luottamista siihen, ettei Jumala tee virheitä. Ei Mooseksenkaan auttanut muu kuin uskoa, että Herralla on rakkauden suunnitelma, jonka mukaan hän toimii. Hän kyllä antaa onnettomuuksien iskeä, mutta niillä on jokin salattu tarkoituksensa.
Hyvä lukijani, oletko sinäkin joutunut joskus huutamaan Jumalallesi: "Sinä et ole tehnyt mitään minun ja rakkaitteni pelastamiseksi. Et ole pelastanut meitä onnettomuuksilta, sairauksilta, ihmissuhdetragedioilta. Tilanne on muuttunut vain pahemmaksi sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran jätin asiani sinun käsiisi."
Älä luovuta, hyvä lukijani. Kerro tilanteesi Herralle taas kerran, vaikkapa sitten huutamalla. Tartu kaikesta huolimatta kaksin käsin hänen lupauksiinsa, jotka löydät armonvälineistä. Silloin sinunkaan ei tarvitse iskeä hanskoja naulaan, tuntuipa tilanteesi miten toivottomalta hyvänsä.
Edelliset