Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Mooseksen elämä, osa 1: Kaksi rohkeaa kätilöä (3.7.2018)

Seuraavat kymmenen juttua käsittelevät Mooseksen elämää, josta olen julkaissut kirjan vuonna 2017. Kirjaa voi tilata osoitteesta tilauspalvelu@perussanoma.fi.

Egyptiin muutettuaan heprealaiset saivat asua parisataa vuotta kaikessa rauhassa Gosenin maakunnassa karjaansa hoitaen. Sitten Egyptiin tuli farao, joka ei Joosefista mitään tiennyt. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että eräs noista hepralaisista oli pelastanut hänen kansansa nälkäkatastrofilta.

Uusi farao ei katsonut hyvällä silmällä muukalaisten nopeaa lisääntymistä. Entä jos syttyisi sota, jossa nuo "aavikon tallaajat" asettuisivat vihollisen puolelle? Sitä paitsi maata viljelevät egyptiläiset karsastivat kaikkia paimentolaisia (1. Moos. 43:32). He esimerkiksi vieroksuivat sitä tapaa, miten heprealaiset uhrasivat eläimiä Jumalalleen.

Siispä farao päätti ruveta ryhtyä puhdistamaan maataan noista muukalaisista pakkotyön avulla. Ensin heidän piti ruveta maksamaan työveroa ja tekemään taksvärkkipäiviä, joita sitten vähitellen lisättiin. Näin vapaista karjapaimenista tuli faraon orjia. He pakottivat lopulta israelilaiset orjikseen ja katkeroittivat heidän elämänsä ankaralla työllä, laastin- ja tiilenteolla ja raskaalla maatyöllä, kaikenlaisella pakkotyöllä. (2. Moos. 1:13-14).

Uuden faraon suunnitelma etnisestä puhdistuksesta pakkotyön avulla epäonnistui kuitenkin täydellisesti. Asia kääntyi päinvastaiseksi: heprealaiset lisääntyivät sitä enemmän, mitä enemmän heitä orjuutettiin. Faraon ei auttanut muu kuin muuttaa suunnitelmaansa. Nyt hän laskeskeli, että orjakansa kuolisi sukupuuttoon yhden sukupolven aikana, jos kaikki sen poikalapset vain otettaisiin hengiltä.

Niinpä kuningas kutsutti eteensä heprealaiset kätilöt ja käski heidän tappaa poikavauvat heti syntymän jälkeen. Näinhän se etnisissä puhdistuksissa usein tapahtuu: naiset jätetään eloon. Heistä tehdään kotiorjia ja jalkavaimoja, mutta miesten on kuoltava.

Egyptin kuningas puhui heprealaisten kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Pua, ja sanoi: "Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa heti lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, tappakaa se, mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon." Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet niin kuin Egyptin kuningas oli käskenyt, vaan jättivät poikalapsetkin eloon. (2. Moos. 1:15-17.)

Koska kansaa oli niin paljon, täytyi kätilöitäkin olla enemmän kuin kaksi. Sifra ja Pua toimivat varmaan jonkinlaisina "ylikätilöinä" ja kouluttajina. Nyt he kieltäytyivät täyttämästä faraon käskyä, vaikka tiesivät vaarantavansa sekä oman että perheensä elämän. Heidän rohkeutensa tarttui heidän alaisiinsakin.

Kätilöiden käytöstä kutsuttaisiin meidän päivinämme kansalaistottelemattomuudeksi. Mikä teki noista naisista niin rohkeita? Ei mikään muu kuin Jumalan sana. Sifra ja Pua tunsivat sen lain, jonka Herra oli jo Nooan päivinä antanut ihmiskunnalle: "Vaadin tilille jokaisen ihmisen, joka vuodattaa lähimmäisensä veren. Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen. " (1. Moos. 9:5-6.) Jokaisen ihmisen elämän arvo perustuu siihen, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä koskee myös vastasyntynyttä tai syntymätöntä lasta.

Sifra ja Pua ymmärsivät, että Jumalaa pitää totella silloin, kun hänen lakinsa ja maan laki ovat ristiriidassa. Jumalan laki merkitsi näille naisille enemmän kuin maan laki. Oli tärkeämpää olla Jumalan kuin faaraon suosiossa. Niinpä Sifra ja Pua sitten valehtelivat hallitsijalle kirkkain silmin, etteivät vahvat heprealaisnaiset tarvinneet synnytyksessä kätilöiden apua, toisin kuin hennommat egyptiläiset.

On mielenkiintoista huomata, ettei Raamattu mainitse nimeltä faraota, vaikka tämä oli sen ajan mahtavimpia miehiä. Sen sijaan se mainitsee nimeltä kaksi aivan tavallista kätilöä, jotka uskalsivat toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaisesti. Heidän nimensä piti säilyä Jumalan kansan muistissa aina maailmanhistorian loppuun saakka.

Sifran ja Puan rohkea toiminta toi mukanaan siunauksen koko kansalle. Jumala antoi kätilöiden menestyä, ja kansa lisääntyi ja voimistui suuresti. Koska kätilöt tottelivat Jumalaa, säilyivät perheet suurina. (1. Moos. 1:20-21.) Miten tärkeää olisi, että meidänkin maassamme perheet pysyisivät suurina. Siksi aborttilaki on ollut Suomelle yhtä tuhoisa kuin faraon julma laki Egyptissä eläneille heprealaisille. Ja Herra kyllä siunaa nytkin niitä terveydenhuollon ammattilaisia, jotka kieltäytyvä osallistumasta tähän kansanmurhaan.

Edelliset