Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



9. ja 10. käsky: Älä himoitse (2.3.2018)

Kuvittelepa hetken verran, että valkokankaalle heijastettaisiin ne mielikuvat, joita sinä tavallisesti päässäsi pyörittelet. Miltä sinusta tuntuisi katsella sitä filmiesitystä esimerkiksi sukulaistesi kanssa?

Viimeinen käsky suuntaakin paljastavan valokeilansa meidän ajatuksiimme, mielikuvitukseemme, haluihimme, tunteisiimme ja motiiveihimme. Siihen mitä me päivän mittaan kuvittelemme ja mistä yöllä unta näemme.

Himo-sana tarkoittaa Raamatussa sekä pahaa himoa että neutraalia voimakasta halua. Myös luonnollinen harras halu muuttuu synnilliseksi, kun se suunnataan väärään kohteeseen. On syntiä toivoa ja tavoitella hyvääkin asiaa, jos se on toisen omaa. Himo on sitä, että me tahtoisimme tehdä, saada tai kokea jotain, joka kuuluu toiselle ihmiselle tai on muuten Jumalan käskyjen vastaista.

Ruoka esimerkiksi on Jumalan lahja. Sen himo saa kuitenkin ihmisen ajattelemaan jatkuvasti jääkaapin sisältöä ja etsimään kaiken aikaa seuraavaa suupalaa. Kuinka moni meistä syö joka päivä liikaa lääkärin kielloista välittämättä? Samalla tavalla juomasta, seksistä, rahasta, maineesta ja monesta muusta sinänsä positiivisesta asiasta voi tulla meille himon kohde.

Raamattu sanoo, että jokaisella ihmisellä on ikioma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee (Jaak. 1:14). Maailmasta ei löydy yhtään ainoata ihmistä, jonka tahto ei joskus häviäisi taistelussa himojen voimaa vastaan. Tämän myöntää Lutherkin: "Himot kestävät hautaan asti ja sota niitä vastaan jatkuu meissä kuolemaamme saakka. Sillä kukaan ei ole ollut niin pyhä, ettei hän olisi tuntenut itsessään pahoja haluja, erittäinkin milloin on ollut olemassa jokin niihin kiihottava syy."

Ystäväni, uskallatko sinä katsoa silmiin totuutta itsestäsi? Uskallatko sanoa sen himon nimen, joka sinua tänään vetää ja houkuttelee? Ehkä luulet vapaudeksi sitä, että voit toteuttaa himojasi käytännössä. Tosiasiassa olet kuitenkin vapaa vain silloin, kun pystyt himosi hillitsemään.

Tekosyntiin ei koskaan langeta yhtäkkiä ja yllättäen. Lankeemusta edeltää aina himon "raskausaika". Silloin syntiä puolustellaan sydämessä ja Jumalan käskyä koetetaan tulkita pois Raamatusta. Kun tilaisuus sitten tarjoutuu, niin himoaan hellinyt ihminen toteuttaa mielikuvansa käytännössä (Jaak. 1:13-).

Normaalissa halussa ja syntisessä himossa on se ratkaiseva ero, ettei himo koskaan saa kyllikseen. Kun sitä tyydytetään, se vaatii aina vain lisää. Ja kun normaalit keinot eivät enää riitä, himo alkaa etsiä epänormaaleja ärsykkeitä. Luuletteko, että pedofiilit olivat alkuaan pedofiilejä? Ei, he ovat ihmisiä, jotka antoivat seksuaaliselle himolleen periksi. Pornon katselu johti yhä uudenlaisten kuvien, yhä uudenlaisten partnerien etsimiseen. Sitten ei enää ollut väliä sillä, monenko naisen, monenko miehen, monenko lapsen elämä tuhottiin.

Himo vie meiltä meidän elämämme. Se pakottaa meidät ajamaan takaa virvatulta. Se orjuuttaa meidät, se varastaa meiltä ajatuksen vapauden. Se saa meidät toimimaan tavalla, jota häpeämme ja joudumme salailemaan toisilta.

Armonvälineet, sielunhoitaja ja uskovien yhteys ovat ratkaiseva apu taistelussa himojen orjuutta vastaan. Jolle ne eivät kelpaa, se joutuu antamaan periksi tai etsimään jotain ihme-metodia koko ikänsä. 70-luvulla väitettiin joissakin kristillisissä piireissä, että kielillä puhuminen vapauttaisi himojen orjuudesta. Myöhemmin karkotettiin demoneja uskovista. Metodin etsintä jatkuu, ja himojensa kanssa kamppailevalle ihmiselle annetaan leivän asemesta kivi käteen.

Ei, kaikille himojensa kanssa kamppaileville on olemassa vain yksi ainoa tie, jos mieli säilyttää uskonsa: se että yhä uudelleen tunnustamme himomme synniksi ja kannamme lankeemuksemme ristin juurelle.

Jeesus on ainoa ihminen maailmassa, jonka sydämestä ei löytynyt yhtään ainutta himoa. Yhtään kertaa hän ei kuvitellut mielessään, miltä kielletyn hedelmän syöminen maistuisi. Silti hänen kärsittäväkseen annettiin ristillä "alastomuuden häpeä" (Ilm. 3:18). Sillä tavalla hän ansaitsi armon kaikille meille himojemme orjille.

(Tämä kirjoitus on ilmestynyt Länsi-Suomen herännäislehdessä vuonna 2015)

Edelliset