Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



7. käsky: Älä varasta (8.2.2018)

Moni meistä ylpeilee sillä, ettei koskaan ole varastanut mitään. Luther on toista mieltä: "Varastaminen on todella yleinen ja laajalle levinnyt pahe... Jos pitäisi hirttää kaikki ne, jotka ovat varkaita, vaikka eivät itseään sellaisina pidä, maailma kyllä nopeasti autioituisi ja kohta olisi pulaa sekä pyöveleistä että hirsipuista."

Monenlaisia varkaita. Varkaita ovat ensinnäkin ne, jotka käyttävät omaisuuttaan, niin kuin se ei olisikaan lainaa Herralta. Raamatussa puhutaan paljon köyhien auttamisesta. Profeetat saarnaavat siitä, Jeesus ja Paavali samoin. Itse asiassa Paavali keräsi kaikilla lähetysmatkoillaan avustuksia köyhille ja nälänhädän uhreille, houkutteli ja maanitteli vastakääntyneitä kristittyjä jakamaan omastaan. Hän vetosi toisten seurakuntien intoon ja siihen, että Jumala kyllä maksaa kaiken korkojen kanssa takaisin. Minkä verran sinä annat omastasi köyhien auttamiseen?

Toiseksi varkautta on verojen ja muiden laillisten maksujen maksamatta jättäminen. Jeesus sanoo: Anna keisarille se, mikä keisarin on" (Mt. 22:21*). Ja Paavali jatkaa: "Kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli" (Room. 13:7). Eri asia sitten on, onko verotus maassamme oikeudenmukaista ja mitä se tekee kansan työmoraalille. Tällaisiin asioihin pitää kuitenkin koettaa vaikuttaa laillisin keinoin, ei harmaata taloutta harjoittamalla.

Kristitty ei käytä pimeää työvoimaa eikä piraattiohjelmia. Hän ei ole leväperäinen työssään, ei varasta työnantajaltaan työaikaa pinnaamalla, myöhästelemällä, netissä surfailemalla, facebookia päivittämällä tai kännykkäänsä rupattelemalla. Hän ei vie työpaikan tavaroita kotiinsa eikä pistä omia puheluitaan firman piikkiin.

Kristitty tekee kauppansa rehellisesti eikä ota talostaan tai autostaan enemmän hintaa kuin tietää kohtuulliseksi. "Varastaminen on näet juuri sitä, että toinen ottaa toisen omaa vääryydellä haltuunsa. Sitä on lyhyesti sanoen kaikenlaisissa liiketoimissa lähimmäisen kustannuksella saavutettu etu." Näin Luther.

Iankaikkinen investointi. Raamattu ei siis säästä meidän rikkaiden tunteita. (Ja me suomalaisethan olemme toistaiseksi vielä kaikki rikkaita, jos palkkapussiamme tai vaikkapa vain työttömyyskorvaustamme verrataan maailman keskipalkkaan.) Valkoisen miehen taakka on raskas kantaa. Orjakauppa, kolonialismi, taistelu öljykentistä ja raaka-aineiden haaliminen mahdollisimman halvalla – mitä muuta se on ollut kuin varkautta?

Jos yliopistoissa käytettäisiin edes kymmenesosa harmaista aivosoluista sen miettimiseen, miten länsimaat voisivat korjata tekemänsä vääryydet, niin tässä maailmassa olisi paljon vähemmän nälkäisiä kuin heitä nyt on. Rangaistus tulee, ja on tullut jo. Menetämme hyvinvointiyhteiskuntamme. Euro on heikoilla. Suomen taloudellinen tila on vakava. Euroopalla ei ole tulevaisuutta, koska se on suuri vanhainkoti. Tulevaisuus kuuluu niille maille, joissa on lapsia.

Maa ja taivas katoavat, mutta Jumalan sana ei koskaan katoa. Kun olemme edistämässä sen leviämistä sekä omaan maahamme että maailman ääriin asti, silloin teemme iankaikkisen investoinnin. Sen "osakesalkun" arvoa eivät kaiken maailman nebukadnessarit, antikristukset, terrori-iskut tai pörssiromahdukset pysty pienentämään.

Jeesus luopui kaikesta muiden tähden ja kärsi silti varkaan kohtalon: "Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan" (Mt. 26:55). Vapahtaja luettiin varkaiden joukkoon siksi, että hän voisi tehdä autuaan vaihtokaupan meidän mammonan palvojien kanssa. Hän otti meidän epärehellisyytemme omaksi syykseen, että Jumala voisi viimeisellä tuomiolla lukea meidän hyväksemme hänen rehellisyytensä. Siinä on jokaisen meidän ainoa toivomme.

(Tämä kirjoitus on ilmestynyt Länsi-Suomen herännäislehdessä vuonna 2015)


Edelliset