Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Oikea joulu (21.12.2017)

Joulukuun toisesta lauantaista tuli minulle varsinainen joulujuhlapäivä, sillä silloin pidin puheen kahdessa lastenkokouksessa ja vielä illalla miesten englanninluokan joulujuhlassa. Puhuin lapsille kedon paimenista, jotka eivät voineet olla mukana millään juhlilla, eivätpä juuri jumalanpalveluksissakaan, koska heidän piti aina pitää lampaista huolta.

Varmaan paimenet riitelivät työtä tehdessään ihan samalla tavalla kuin mekin olemme kotona ja koulussa riidelleet, selitin. Muut ihmiset ehkä ajattelivat, etteivät paimenet uskoneet Jumalaan ollenkaan. Itsekin paimenet saattoivat olla sitä mieltä, etteivät he pääsisi taivaaseen – sinnehän pääsevät vain ne, jotka ovat olleet hyviä ja kilttejä ja käyttäneet paljon aikaa Jumalan palvelemiseen. Eikö niin?

Ja kuitenkin enkeli ilmestyi juuri paimenille, ei "kunnollisille uskovaisille", ilmoittamaan Vapahtajan syntymisestä. Jeesus syntyi juuri pahojen ihmisten tähden voidakseen avata meille taivaan oven. Hän tahtoisi tulla jokaisen meidänkin ystäväksemme tänä jouluna. Niin paljon hän meistä välittää, että kantoi ristille riitojemme rangaistuksen.

Lapset kuuntelivat puheeni hiljaa ja hisahtamatta molemmissa juhlissa, vaikka monet heistä olivat ensikertalaisia ja pieniäkin löytyi joukosta useita.

Lasten joulujuhliin kuuluu aina erottamattomana osana kynttilähartaus. Jokaiselle lapselle annetaan aito kynttilä käteen, ja sitten lauletaan piirissä Kiyoshi, kono yoru – Jouluyö juhlayö. Monet buddhalaisetkin tuntevat tämän laulun sävelen. Hetki on aina suorastaan sykähdyttävä. Tällä kertaa lauloi muuan pikkutyttö Jouluyö juhlayötä niin kirkkaalla äänellä ja koko sydämestään, että sitä oli suorastaan sykähdyttävää kuunnella. Hänkin kuuli sinä päivänä Jeesuksesta elämänsä ensimmäistä kertaa.

Kirkon joulukokouksessa lapset saavat kokea oikean joulun. Ja me pyhäkoulunopettajat rukoilemme, että he muistaisivat kokemansa kaikkina elämänsä jouluina tästä lähtien. Että tuo muisto oikeasta joulusta vetäisi heidät joskus vielä kirkkoon.

Voi, miten iloitsenkaan taas tänä armon vuonna 1992 jouluenkelin virasta: suuren ilon kuuluttamisesta kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Minä saan kokea oikean joulun iloa runsain määrin täällä pakanamaassa – paljon enemmän kuin Suomessa ikään. Japanissa minun on näet pakko paneutua joulun sanomaan lukuisten joulujuhlapuheiden tähden.

Niin, oikea joulu on se joulu, jossa on mukana Jumalan Sana. Se Sana, joka tuli lihaksi kerran Betlehemissä ja asui sitten meidän ihmisten keskellä 30 vuotta. Älä sinäkään, hyvä lukijani, unohda juhlastasi tätä sen tärkeintä elementtiä.


Edelliset