Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



1. käsky: Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia (27.11.2017)

Ensimmäinen käsky julistaa, että Raamatun Jumala haluaa olla ainoa uskosi ja luottamuksesi kohde. Hän ei suostu jakamaan sydäntäsi epäjumalien kanssa. Jos uskot Herraan omana Jumalanasi, niin myös odotat kaikkea hyvää yksin häneltä ja olet valmis ottamaan hänen kädestään onnen yhtä hyvin kuin onnettomuudenkin. Kiusauksissa ja kärsimyksissä sinä et turvaudu poppakonsteihin, et vaihtoehtoparantajiin, et myöskään toiselta varastettuun rahaan tai rakkauteen. Sen sijaan riiput kiinni Jumalan sanassa ja jäät odottamaan hänen apuaan.

Jumalaan luottaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja helppoa. Adamin ja Eevan syntiinlankeemus toi näet mukanaan periytyvän synnin. Jokainen uusi ihminen syntyy maailmaan ensimmäisen käskyn rikkojana: ilman Jumalan tuntemista, ilman luottamusta häneen ja täynnä pahaa himoa, Tunnustuskirjoja lainatakseni. Koettaessaan saada yhteyden Jumalaan omin avuin ihminen onnistuu vain luomaan itselleen epäjumalia omia tarpeitaan vastaaviksi ja omiksi kuvikseen. Muista uskonnoista ei löydy jälkeäkään oikeasta Jumalasta.

Jumala on mustasukkainen luomistaan ihmisistä samalla tavalla kuin aviomies on mustasukkainen vaimostaan. Mustasukkaisuus on osa rakkautta. Sitä naista, jota rakastetaan, ei tahdota jakaa muiden miesten kanssa. Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"? (Jaak. 4:4-5).

Se Jumalan ominaisuus, joka saa hänet vihaamaan syntiä ja rankaisemaan sen, on nimeltään pyhyys. Kuvitellaanpa hetken verran, että olisi olemassa jumala, joka olisi kyllä täynnä rakkautta, mutta ei pyhyyttä. Hän taputtaisi päälaelle jokaista pahantekijää ja sanoisi Eino Leinoa lainaten: "Ei paha oo kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." Synnistä ei seuraisi mitään rangaistusta ennen kuolemaa eikä sen jälkeen. Eikö sellainen jumala sopisikin aivan mainiosti nykyihmisen pirtaan?

Mutta jatketaanpa vielä tätä ajatusleikkiä. Miten kävisi silloin raiskaajien ja pedofiilien? Tai Hitlerin ja Stalinin? Niin, ja muistutapa lukijani nyt mieleesi se kaikkein pahin asia, mikä sinulle tai läheisillesi on koskaan tehty. Miltä sinusta tuntuisi, jos Jumala ohittaisi tuon pahan teon käden huitaisulla – ei se mitään, annetaan anteeksi. Tervetuloa taivaaseen vain! Tahtoisitko uskoa sellaiseen jumalaan, rakastaa, palvella ja kiittää häntä ja viettää hänen kanssaan iankaikkisuutesi taivaassa? Et varmasti tahtoisi! Sinähän vihaisit ja halveksisit "jumalaa", joka ei pysty erottamaan hyvää pahasta, ei puolustamaan heikon oikeuksia eikä tuomitsemaan sortajia.

Pyhyyteen kuuluu erottamattomana osana pahan tuomitseminen ja rankaiseminen. Useimmille suomalaisille tullee kuitenkin sanasta "jumala" mieleen kiltti ja hampaaton vanha setä, joka istuu pilven reunalla eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Jumala on Taivaan Isä, joka siunaa koko maailmaa – siinä kaikki. Ongelma on vain se, ettei tuollainen "jumala" vastaa yhteenkään ihmiselämän ongelmaan. Kuka häntä viitsisi rakastaa tai palvella?

Mutta Raamatun Jumalapa onkin elävä ja pyhä Jumala, ja siksi tuomion täytyy tulla. Synnistä täytyy seurata rangaistus sekä ajassa (jopa tuleville polville!, ks. 2. Moos. 20) että iankaikkisuudessa. Vanhan testamentin profeetat julistivat epäjumalia palvovalle kansalleen yhä uudestaan maan, kulttuurin, temppelin ja luonnon tuhoa. Eikä kukaan koko Raamatussa puhunut helvetistä yhtä paljon kuin Jeesus. Miksi meidän aikamme profeetat ja saarnamiehet sitten vaikenevat visusti kaikesta, mikä vivahtaakin tuomion suuntaan?

Mutta ensimmäiseen käskyyn sisältyy myös evankeliumi: meillä on Jumala, joka puhuu meille ja tahtoo olla meidän Jumalamme. Myös syntisen ihmisen Jumala. Myös sinun Jumalasi!

(Tämä kirjoitus on ilmestynyt Länsi-Suomen herännäislehdessä vuonna 2014)


Edelliset