Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Valitusvirret, osa 13: Jumalan tuomiot toteutuvat (23.9.2017)

1. Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta; kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!
2. Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi - kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen!
3. Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa.
4. Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää; ei ole, kuka sitä heille taittaisi.
5. Jotka herkkuja söivät, ne nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuran päällä kanneltiin, ne tunkioita syleilevät.
6. Tyttären, minun kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi; Sodoma hävitettiin yhtäkkiä kätten siellä riehumatta. (...)
9. Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät, kuin lävitse pistetyt, pellon viljaa vailla.
10. Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiansa: ne tulivat heille ruuaksi tyttären, minun kansani, sortuessa. (Val. 4:1-10.)

Yhä Jeremia muistelee piirityksen aikana näkemiään kauhukuvia. Ehkä niiden muistiin merkitseminen oli hänelle jonkinlaista terapiaa. Profeetta kuvaa eri ihmisryhmien tilannetta piiritetyssä kaupungissa. Samalla hän tahtoo osoittaa, miten tarkasti Jumalan sana piti paikkansa. Jeremia oli ennustanut yksityiskohtia myöten (5. Mooseksen kirjan sanoilla) kaiken sen kauheuden, mikä Jumalan käskyjen hylkäämisestä seuraisi, ihmissyöntiä myöten.

Entä jos Juudassa ei olisikaan ollut ketään profeettaa noina ratkaisevina vuosina? Silloin kansa ei olisi nähnyt babylonialaisten aiheuttamassa hävityksessä Jumalan tuomioita, vaan vain sattumankauppaa. Ihmiset eivät olisi vieläkään ymmärtäneet kääntyä Herran puoleen ja pyytää syntejään anteeksi.

Meidän aikamme tarvitsisi kipeästi Jeremian kaltaisen profeetan, joka uskaltaisi julistaa Jumalan tuomioita synnin seurauksia sekä kansallemme että kirkollemme.

Edelliset