Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Valitusvirret, osa 6: Kaksi itkevää profeettaa (4.8.2017)

8. Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättänsä hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit; ne yhdessä nääntyvät.
9. Sen portit ovat vajonneet maahan, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa; lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.
10. Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin; maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet.
11. Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.
12. He sanovat äideillensä: "Missä on leipää ja viiniä?" kun he nääntyvät niin kuin kaatuneet kaupungin kaduilla, heittävät henkensä äitiensä syliin.
13. Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri niin kuin meri on sinun sortumisesi; kuka voi sinut parantaa?
14. Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia. (Val. 2:8-14)

Jeremia itkee. Koko hänen olemuksensa nyyhkyttää, sisikuntaa myöten. Jeremia ei iloitse siitä, että hänen tuomion ennustuksensa toteutuivat. Näin itki myös Jeesus. Hänkin itki Jerusalemin tulevaa onnettomuutta (Luuk. 19:41). Jeremia on Jeesuksen ennakkokuva itkevänä profeettana.

Jumala on siitä ihmeellinen (etten sanoisi kummallinen) Jumala, että hän hävittää ja hakkaa vihan hehkussa — ja samalla itkee hävitettävien kohtaloa. Jumala rankaisee, mutta asettuu itse rangaistuksensa maalitauluksi. Sillä tavalla meidän pitää lukea VT:n vaikeita kohtia.

Jumalan sanan julistajien pitäisi meidänkin aikanamme ottaa oppia Jeremiasta: julistaa synti synniksi, mutta samalla itkeä niitä onnettomuuksia, jotka synnistä meidän kansallemme seuraavat. Jerusalemin profeetat sen sijaan julistivat valhetta ollakseen ihmisille mieliksi.

Itketkö sinä sitä tuhoa, joka kansaamme odottaa, ellei se tee parannusta?

Edelliset