Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Valitusvirret, osa 2: Nainen joka menetti kaiken (29.6.2017)

6. Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattomina vainoojan edessä.
7. Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, katsoivat viholliset sitä ja nauroivat sen turmiota.
8. Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sen tähden se on saastaksi tullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin.
9. Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa. Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee. (Val. 1:6-9)

Tytär Siion on jäänyt leskeksi ja istuu nyt yksinään itkemässä. Hänet on petetty, hänen lapsensa on vangittu, ystävät ovat hänet hylänneet. Nainen on elänyt huonosti ja tietää saaneensa oikeudenmukaisen rangaistuksen synneistään. Oma aviomies ei tytär Siionille riittänyt, vaan hän etsi itselleen rakastajia. Hekin ovat hänet nyt jättäneet. Naisparka on joutunut orjan asemaan.

Näin Jeremia kuvaa Valitusvirsissä omaa kaupunkiaan Jerusalemia, jonka babylonialaiset olivat tuhonneet. Raamattu käyttää usein kuvaa Jumalasta aviomiehenä ja hänen kansastaan morsiamena tai vaimona. Herra rakastaa kansaansa kuin mies vaimoaan – mutta vaimo on etsinyt itselleen rakastajia eli muita jumalia. Uskottomuuden synnistä on seurannut kauhea rangaistus.

Sinäkin voit testata, onko sinulla epäjumalia vai ei: jos jokin asia tai ihminen estää sinua uskomasta Jeesukseen ja seuraamasta häntä, niin se "jokin" on sinun epäjumalasi.

Edelliset