Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Kauhea lapsuus? (25.4.2017)

Olen juuri palannut kolmen viikon ilosanomamatkalta Nepalista. Tutustuin siellä opiskelijapoikaan nimeltä Biswod (nimi muutettu), joka kertoi minulle uskomattoman elämäntarinansa.

Biswod on seitsemästä lapsesta toiseksi nuorin. Kun hän oli kaksivuotias, hänen opettaja-isänsä kuoli. Yhdellä iskulla leskiäidistä ja hänen lapsistaan tuli yhteiskunnan hylkiöitä, joiden kanssa kukaan ei halunnut olla tekemisissä. Jostain syystä monessa kulttuurissa hyljeksitään leskiä. Hindulaisuudessahan ajatellaan niin, että ihminen on ansainnut kohtalonsa pahoilla teoillaan. "Kukaan muu koko kylässä ei rakastanut minua paitsi äitini", Biswod kertoo.

Kerran pari kuussa Biswod joutui käymään kerjuulla. Hän kierteli ympäri vuoristokyliä ja kävi armeijan parakissakin pyytämässä perunoita, vihanneksia, riisiä tai mitä keltäkin heltisi. Sillä tavalla elää kituutettiin lesken perheessä päivästä toiseen.

Biswodin äiti koetti kouluttaa lapsensa, mutta sitä varten olisi tarvittu koulupukuja. Niitä vailla olevia lapsia syrjittiin. Opettaja saattoi komentaa heidät kesken koulupäivän kotiinsa. Kerran hän jopa potki pikku Biswodia ja retuutti häntä niin, että paita repesi.

Biswod oli kuitenkin äärimmäisen opinhaluinen ja hyväpäinen. Hänen kylässään kokoontui sanskritin iltakoulu, jossa opetettiin hindulaisten pyhiä Veda-kirjoja. Pieni poika kuunteli opetusta ikkunan takana ja oppi 10 pitkää Veda-runoa ulkoa. Sillä perusteella hänet otettiin kouluun oppilaaksi. Vähitellen Biswod sai opettaa sanskritia vanhemmille miehille, ja ansaitsi sillä muutaman pennosen.

Tuohon aikaan Nepalissa raivosi sisällissota hallituksen joukkojen ja maoistien välillä. Kerran Biswod joutui koulusta palatessaan keskelle tulitaistelua. Toisen kerran hänen kodissaan räjähti pommi. Kyläläiset pitivät kaikkea tätä osoituksensa siitä, että lesken perhe on kirottu.

Sitten vuoristokylään muutti opettaja Intiasta saakka. Tämä mies sattui olemaan kristitty, ja hän alkoi pitää syrjitystä lapsesta huolta. Eikä aikaakaan, kun Biswodkin kiinnostui kristinuskosta. (Hän oli silloin 12-vuotias.) Kun äiti pääsi asiasta selville, hän nosti hirveän metelin ja uhkasi tehdä itsemurhan. Jeesuksesta Biswod ei kuitenkaan tahtonut enää luopua.

Asia meni niin pitkälle, että Biswodin täytyi lähteä pois kotoaan. Hän läksi tyhjätaskuna Kathmanduun, näki nälkää, löysi kirkon ja sai kasteen. Pastori suositteli hyväpäiselle pojalle raamattukoulua, ja sinne tämä seuraavaksi menikin.

Raamattukoulu kesti kolme vuotta, joiden aikana Biswod suoritti omin päin myös lukion kurssit. Nälkäkuuri jatkui. Nykyään Biswod opiskelee lakia suomalaisten ystävien tuella ja on koko 140-päisen kurssinsa parhaita opiskelijoita. Hänen unelmanaan on tulla kristityksi lakimieheksi, joita Nepali kipeästi tarvitsee.

"Jumala itse tahtoi, että lapsuuteni olisi juuri sellainen kuin se oli", totesi Biswod minulle rauhallisesti. "Jos olisin ollut rikas ja kaikkien rakastama, mihin olisin Jeesusta tarvinnut? Vaikeuksien keskellä löysin elävän Jumalan. Sen rinnalla kaikki kokemani kärsimykset ovat pikkujuttu."

Hyvä lukijani, voitko sinä sanoa kokemistasi kärsimyksistä samalla tavalla kuin tämä nuori nepalilainen kristitty?

(Julkaistu aikaisemmin seurakuntalainen.fi-sivustolla.)

Edelliset