Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Japanin suurin evankelista (11.1.2017)

Miten monta kertaa minä lähetinkään Japanista lämpimän ajatuksen Johann Sebastian Bach -vainaalle! Hän nimittäin kuuluu niihin Herran pyhiin, jotka vielä kuoltuaankin puhuvat. Tarkemmin sanottuna laulavat. Jokaisen sävellyksensä loppuun Bach kirjoitti sanat Soli Deo Gloria, yksin Jumalalle kunnia – ja toden totta, kyllä Jumala on saanutkin niistä kunnian.

Mutta Johann Sebastian ei itse saanut sitä kunniaa, jonka hän olisi kirkkomusiikistaan ansainnut. Hänen sävellyksensä menivät nopeasti pois muodista. Matteus-passiotakin esitettiin vain kerran, minkä jälkeen se unohtui sadaksi vuodeksi. Mutta Bach oli sävellystyössään uskollinen saamalleen näylle, eikä kulkenut muotivirtausten mukana. Vähänpä hän tiesi pääsevänsä muutaman sadan vuoden kuluttua Japanin suurimman evankelistan asemaan.

Miten monta kertaa minä istuinkaan jossain Osakan mahtavassa konserttisalissa satojen japanilaisten keskellä Bachin passiota, oratoriota tai kantaattia kuuntelemassa. Jokainen konserttivieras seurasi laulujen sanoja ohjelmalehtisestään sekä saksaksi että japaniksi. Me muut lähetit emme ole koskaan pystyneet kokoamaan sellaisia kuulijamääriä omiin kokouksiimme.

Japanin yleisradio NHK soittaa Bachin musiikkia enemmän kuin suomalainen vastineensa. Vuosia sitten NHK jopa lähetti joka keskiviikkoaamu Bachin kantaatin seuraavan sunnuntain evankeliumitekstiin. Sitä ennen ohjelman juontaja luki Raamatustaan kyseessä olevan tekstin selvällä japanin kielellä. Miten monet buddhalaiset kuulivat silloin kertomuksia Jeesuksen elämästä, sen tietää Herra yksin.

Ja moniko japanilainen on sanonut minulle vuosien varrella haikealla tai suorastaan kateellisella äänellä: "Sinä sitä ymmärrät Bachin musiikkiakin ihan toisella tavalla, koska tunnet Raamattua!"

90-luvun alkupuoliskolla olin japanilaisen pastorin kanssa aloittamassa uutta seurakuntaa Takaoka-nimiseen kaupunkiin. Naapurustossa sattui asumaan melko korkea-arvoinen poliisivirkailija, joka oli suuri Bachin ihailija. Kun hänen vaimonsa kiinnostui kristinuskosta ja halusi ruveta käymään pienessä kappelissamme, mies epäröi ensin. Kun hän sitten kuuli, että itse Johann Sebastian oli aikanaan kuulunut samaan kirkkokuntaan kuin me, hän antoi vaimolleen luvan käydä kappelissamme. Eivät kai ne mitään pahaa voi siellä opettaa, jos kerran Bachkin oli luterilainen.

Tulos oli se, että ensin kääntyi vaimo kristityksi, sitten kääntyi poliisimies itsekin ja sen jälkeen vielä heidän tyttärensä. Nyt mies on ollut jo pitkään Takaokan seurakuntaneuvoston jäsen. Vasta taivaan portilla saa Johann Sebastian kohdata tämänkin perheen ja kuulla kiitoksen sanan siitä valtavasta lähetystyöstä, jota hän on Japanin saarilla tehnyt.

(Julkaistu aikaisemmin seurakuntalainen.fi-sivustolla.)


Edelliset