Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Yhteistyön ongelmat (25.9.2016)

Jeremian kirjan 23. luku pakottaa meidät sen kysymyksen eteen, voiko enemmistö erehtyä uskonasioissa. Onko mahdollista, että yksi teologi-pappi-profeetta olisi oikeassa ja kaikki muut teologit-papit-profeetat väärässä? Voiko kirkolliskokouksen enemmistö erehtyä? Niin, ja miten paljon kirkon on kuunneltava suuren yleisön (= median ja gallupien) ääntä?

Kuvittelepa, että väärät profeetat olisivat ehdottaneet Jeremialle yhteistyötä: "Meillä on hieman erilainen tulkinta muutamista teologisista kysymyksistä, mutta samaa Jumalaahan me joka tapauksessa palvelemme. Sinä opetat, kuten oikeaksi näet, ja me opetamme, kuten oikeaksi näemme. Eivät nämä pienet tulkintaerot saisi kuitenkaan estää meitä puhaltamasta yhteen hiileen."

Tai näin: "Jumalan sanaahan voidaan loppujen lopuksi tulkita niin monella eri tavalla. Kaikki on tulkintaa. Me molemmat voimme löytää Pyhistä Kirjoituksista tukea näkemyksillemme. Älkäämme käyttäkö aikaamme ja energiaamme pikkuseikoista kiistelemiseen. Uhratkaamme temppelissä yhteysuhri, niin kaikki näkevät meidän hyväksyvän toinen toisemme vakaumuksen."

Entä jos Jeremia olisi suostunut tällaiseen ehdotukseen ja ojentanut hoviprofeetoille kätensä yhteyden merkiksi? Entä jos hän olisi mennyt alttarille uhraamaan yhteysuhria heidän kanssaan? Sen jälkeen hänen elämänsä olisi todennäköisesti helpottunut ratkaisevalla tavalla. Vaino olisi päättynyt, hän olisi saanut "pappisvihkimyksen" ja säännölliset tulot. Mahdollisesti hänet olisi jopa hyväksytty kuninkaan viralliseksi hoviprofeetaksikin. (Epävirallinenhan hän oli ollut kaiken aikaa.) Jeremia olisi saanut oman huoneen temppelialueelta ja mahdollisuuden julistaa tuhansille. Miten monet olisivatkaan saaneet hänen suustaan kuulla selvää Jumalan Sanaa! Sehän olisi voinut olla vaikkapa suuren herätyksen alku!

Mutta mitä olisi tapahtunut silloin, kun Babylonian sotajoukko olisi tullut piirittämään Jerusalemia kolmannen kerran? Kun ihmisille olisi lopultakin selvinnyt, että hoviprofeettojen "toivonjulistus" oli johtanut maan ja kansan tuhoon? Mitä Jeremia olisi vastannut sille, jotka olisi huutanut hänelle elämänsä ja kaupunkinsa raunioilta: "Miksi sinä esiinnyit yhdessä noiden valehtelijoiden kanssa . ja minä kun luulin, että edes sinuun olisi voinut luottaa!"

Ja miten Jeremia olisi voinut puolustautua viimeisellä tuomiolla, kun valheprofeettojen eksyttämät ihmiset olisivat joutuneet kuulemaan Herran suusta tämän hirveän käskyn: "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen." (Matt. 25:41).

Jos viimeinenkin oikea profeetta olisi suostunut yhteistyöhön valheprofeettojen kanssa, ei mitään olisi jäänyt jäljelle seuraavan sukupolven uskon perustukseksi. Raamatullinen usko olisi hävinnyt Juudastakin, kuten se Israelista oli jo hävinnyt.

Meidän aikanamme suvaitaan kirkossa monenlaisia "profeettoja" erilaisten "tulkintojen" varjolla? Meillä saa nykyään opettaa, ettei Jumala ole kaikkivaltias eikä helvettiä ole olemassa. Armon voi kaikin mokomin määritellä niin, ettei sen saamiseen tarvita kastetta, ehtoollista, uskoa, eipä edes Jeesustakaan. Karitsan verta ja sovitusoppia voi kaikessa rauhassa nimittää "kammottavaksi verenhimoksi". Kolmiyhteyden kieltäminen on vain "yksi mielenkiintoinen tulkinta", joka pitää saada esittää kirkkopäivillä kaiken kirkkokansan kuultavaksi. Ja piispaksi pääsee, vaikkei edes uskoisi Jeesuksen neitseestäsyntymiseen eikä hänen ruumiilliseen ylösnousemukseensa.

Mutta sanopa julkisesti, ettet hyväksy edellä mainittua opetusta etkä aio toimia yhteistyössä sitä julistavien tahojen kanssa, niin jopa löytyy suvaitsevaisuudelle raja. Siinä saattaa käydä niin, että kansankirkko osoittaa avarista seinistään ja korkeasta katostaan huolimatta sinulle ovea.

Ja kuitenkin - jos Jeremia oli julistuksessaan oikeassa, niin silloin väärät profeetat olivat väärässä. Jos Jeremia johdatti kuulijoitaan taivaaseen, niin väärät profeetat johdattivat heitä helvettiin. Kuuntelemmeko me Raamattuun uskovat kristityt aikamme väärien profeettojen ääntä ja teemmekö yhteistyötä heidän kanssaan, se on meidän lapsillemme elämän ja kuoleman kysymys. Jeesus ennusti, että vastustajat tempaavat Jumalan valtakunnan itselleen ennen kuin loppu tulee (Matt. 11:12). Ja näinkin hän sanoi: "Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä" (Luuk. 18:8b).

Niin, mitä meidän pitäisi tehdä, että lastemme ja lastenlastemme varttuessa aikuisiksi Suomessa olisi vielä kirkko, joka ohjaisi heitä lavealta, kadotukseen johtavalta tieltä kaidalle taivaan tielle?

(Kirjasta Itkevä pronssimuuri)

Edelliset