Viikon juttu
Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.
Sananen Sanan julistajalle (2.8.2016)
(Aamuhartaus teologipäivillä)
Jeremia sai nuorena kutsun Jumalan sanan julistajaksi, kansojen profeetaksi, repijäksi ja hajottajaksi. Me, jotka täällä istumme, olemme myös saaneet Jeesukselta kutsun hänen valtakuntansa työhön.
Jokainen kutsun saanut joutuu Herran kouluun. Hän joutuu ensinnäkin kokemaan vaikeuksia ihmissuhteissaan. Avioliitto voi olla vaikea, ja lapset suurissa ongelmissa. Työtoverit saattavat iskeä puukon selkään. Sitten tulevat kiusaukset ja lankeemukset - ja olen ollut näkevinäni, että ne tulevat ennen tärkeää tehtävää.
Joskus julistajan on tehtävä valinta oman onnensa ja Jumalan sanan väliltä. Joka valitsee oman onnensa, siltä katoaa uskottavuus - ja siihenhän Saatana on koko ajan pyrkinytkin. Miksi kuulijat uskoisivat saarnamiestä tai -naista, jonka elämä on räikeässä ristiriidassa Raamatun kanssa? Kompromissin tehneeltä katoaa vähitellen puheistaan elävä sana ja halu taistella Raamatun arvovallan puolesta.
Tosiasiassa me jokainen olemme langenneet taistelussa helmasyntejämme vastaan. Kysymys on vain siitä, mitä teemme lankeemuksemme jälkeen. Tunnustammeko me tekomme synniksi? Pyydämmekö anteeksi Jeesuksen sovituskuolemaan vedoten ja sitä rukoillen, että Herra meidät helmasynnistämme vapauttaisi? Vai muutammeko Raamatun tulkintaamme sellaiseksi, ettei meidän tarvitsekaan tehdä parannusta?
Jos lankeemukset tunnustetaan, ne kasvattavat saarnaajaa julistamaan evankeliumia oikein. Jeesuksen haavat tulevat tutuiksi ja pysyvät saarnojen sisältönä, kun julistaja-parka joutuu niihin vedoten pyytämään syntejään anteeksi yhä uudelleen. Jos saarnaaja taas puolustelee syntejään, hänestä tulee kohta pelkkä seremoniamestari.
Niin, kärsimykset ja synnit muokkaavat julistajan sydämen peltoa, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan siemen, joka hänenkin sydämeensä kylvetään. Raamatun mielekäs lukeminen omaksi rakennukseksi on elinikäisen kilvoittelun paikka, jossa ei koskaan tulla valmiiksi. Jeesus kuitenkin opitaan tuntemaan vain niin, että kuunnellaan hänen ääntään Raamatussa ja puhutaan hänelle rukouksessa. Joka päivä.
Kuulija kyllä sitten tajuaa, mitä Jeesus saarnamiehelle merkitsee. Hän tajuaa nimenomaan sen, onko sana kulkenut ensin julistajan sydämen läpi, vai onko se vain kirjoista saatua pään tietoa. Niin kuin senkin, miten kalliisti luottamus Jumalan sanaan on maksettu: onko siinä riiputtu kiinni vaikka viimeisillä voimilla tuskan, kiusausten ja lankeemusten keskellä.
Jeremia sai käskyn puhua kansalle KAIKEN sen, mitä Herra oli hänelle ilmoittanut. Samaa sanoi Jeesus lähetyskäskyssään. Jokaisessa kulttuurissa on jokin tabu-aihe, joka on äärettömän vaikea tuomita julkisessa puheessa. Japanissa se on sama synti kuin Jeremian aikaan: epäjumalanpalvelus. Nyky-Suomessa taas vaatii suunnatonta rohkeutta sanoa ääneen, että Raamatun mukaan ainoa tapa elää seksuaalielämää on elinikäinen avioliitto miehen ja naisen välillä. Kaikkien muiden on elettävä selibaatissa.
Kuulijat kuulivat Jeremiaan puheesta, että mies oli tosissaan. He eivät silti pitäneet hänen sanaansa Jumalan sanana, vaan vainosivat häntä. Mekin olemme menossa vaikeita aikoja kohti. Jeremia kesti painostusta ja vainoa 40 vuotta käytännöllisesti katsoen yksin. Sana kantoi häntä läpi pilkan, pieksämisten, vankeuden ja marttyyrikuoleman. Niin se tulee kantamaan meitäkin, jos me vain siinä kiinni riipumme.
Edelliset
- Voiko Raamattuun luottaa 2 (26.7.2016)
- Voiko Raamattuun luottaa 1 (18.7.2016)
- Kylväjä kylvää Sanan (11.7.2016)
- Sovitus ja sovinto (4.7.2016)
- Miksi Raamattua pitää lukea joka päivä? (27.6.2016)
- Viime hetkellä taivaan ovesta (19.6.2016)
- Uskon maratoni eli mitä sana "kilvoitus" tarkoittaa (11.6.2016)
- Mikä kuuluu Jumalalle, mikä valtiolle? (4.6.2016)
- Lisää...