Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Uskon maratoni eli mitä sana "kilvoitus" tarkoittaa (11.6.2016)

Kuinka määrittelet sanan "kilvoitus"? Uudessa testamentissa se tarkoittaa juoksukilpailua, jonka palkinnoksi on luvattu iankaikkisen elämän laakeriseppele. "Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä…" (1. Tim. 6:12, ks. myös 4:7). Siitä ei kilpailla, kuka on paras, vaan siitä, kenen usko säilyy loppuun asti ja kuka pääsee perille maaliin. Juudan kirjeessä tätä sanaa käytetään myös siinä merkityksessä, että kristityt "taistelevat" harhaoppeja vastaan totuuden puolesta.

Miksi uskovan pitää kilvoitella, kun teoilla ei kuitenkaan pääse taivaaseen? Ei ole ollenkaan varmaa, että ne jotka uskon maratonin ovat aloittaneet, sen myös päättävät ja selviävät maalin asti. Moni jää taipaleelle ja voitonseppele jää häneltä saamatta. Onhan meillä myös voimakas vihollinen, Saatana, joka tahtoo kampittaa meidät nurin kesken matkaa.

Mitä kilvoittelu tarkoittaa käytännössä kristityn elämässä? Se on jokapäiväistä taistelua himojamme vastaan ja armonvälineiden käytön puolesta. Tunnustanko syntini, kun olen langennut vai puolustelenko niitä? Ja jotta tätä taistelua jaksaisin käydä, tarvitsen voiman lähteekseni Raamatun lupauksia, ehtoollista ja uskovien yhteyttä. Kilvoittelu on sitä, että tartun Raamattuun ja luen sitä, vaikka miten laiskottaisi. Jätän elokuvan väliin ja menen raamattupiiriin. Ja sunnuntaiaamuna nousen sängystä ja menen kirkkoon - vieläpä sellaiseen jumalanpalvelukseen, jossa Jumalan sanaa saarnataan Raamatun mukaisesti.

Mitä tapahtuu, jos uskova ei kilvoittele? Itsekkyys saa hänestä niskavoiton. Hän käyttää kaiken aikansa, rahansa ja energiansa itseään varten. Raamattu pölyttyy hyllyllä. Ja kohta tällä ihmisellä on samat arvot kuin ympäröivällä maailmallakin. Mikään ei ole enää syntiä - eikä mihinkään tarvita enää armoa ja anteeksiantamusta. On hyvin todennäköistä, että voitonseppele jää tällaiselta ihmiseltä saamatta.

Kuinka Jumala auttaa kristittyjä hänen kilvoituksessaan? Hän tarjoaa meille juoksun jokaisella etapilla virvoittavaa vettä (Sanaa ja sakramentteja): "Juo tästä, niin jaksat perille!" Jeesus odottamalla odottaa meitä Raamatun sivuilla ja ehtoollispöydässä, tahtoo puhua meille, lohduttaa meitä, vahvistaa uskoamme.

Kuka kilvoittelusta hyötyy, Jumala, lähimmäinen vai kilvoittelija itse? Kysymys kuulostaa minun korvissani samalta kuin että kysyttäisiin: Kuka hyötyy maratoonarin vedenjuonnista? Hän itse tietysti. Samalla Jeesuskin iloitsee, kun hänen tarjoamansa elämän vesi meille kelpaa. Ja koituuhan siitä hyvää myös lähimmäiselle, jos taistelemme syntejämme vastaan emmekä haavoita häntä niillä.

Voiko kilvoittelusta tulla vaarallista pisteiden keruuta Jumalan edessä? Jos joku kerää pisteitä lukemalla Raamattua tai käymällä jumalanpalveluksissa, niin Jumala sana hyödyttää häntä siitä huolimatta. Minusta paljon suurempi vaara nykyisin on se, että uskotaan halpaan armoon ja laiminlyödään armonvälineitä. Mutta tietysti niitäkin voi käyttää tuomiokseen. Jos menet ehtoolliselle syntejäsi puolustellen, niin syöt ja juot tuomioksesi.

Millaisen Raamatun lauseen antaisit kilvoittelun kanssa kamppailevalle kristitylle? "Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. … Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan." (Hepr. 12). Jeesus on juossut saman maratonin kuin sinä, ja silloin hänellä oli sinun syntitaakkasi harteillaan. Sinun juoksusi on paljon helpompaa, koska sinun ei tarvitse enää kantaa syntejäsi.

Edelliset