Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Suru on naurua parempi/Saarnaaja 7:1-11 (27.2.2016)

1. Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä. 2. Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä. 3. Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset. 4. Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa. 5. Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua; 6. sillä niin kuin orjantappurain rätinä padan alla, on tyhmän nauru. Ja sekin on turhuutta. 7. Sillä väärä voitto tekee viisaan hulluksi, ja lahja turmelee sydämen.

8. Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen. 9. Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen. 10. Älä sano: "Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?" Sillä sitä et viisaudesta kysy. 11. Viisaus on yhtä hyvä kuin perintöosa ja on etu niille, jotka ovat näkemässä aurinkoa.

Saarnaajan kirja on yksi osoitus siitä, miten paljon ihminen voi koota inhimillistä viisautta pelkän järkensä varassa. Saarnaaja ei ole tyhmä eikä epärehellinen mies. Kun kuka tahansa katselee elämää ympärillään, hän ei voi muuta kuin allekirjoittaa Saarnaajan pessimismin. Vain Jumalan sana voi tuoda lohtua kaikkeen kurjuuteen, mutta sitähän Saarnaaja ei tunne.

Buddhalaisia ajatuksia. Kuolinpäivä on parempi kuin syntymäpäivä, hautajaiset ovat häitä paremmat, suru on parempi kuin nauru, ja asian loppu on parempi kuin sen alku. Saarnaajan hahmottelema pessimismi löytyy myös buddhalaisuudesta. Kaikki on kärsimystä, ja siksi siihen on totutettava sydämensä alusta alkaen. Ei pidä odottaa mitään hyvää, on varauduttava pelkästään pahaan.

Tietyssä mielessä Saarnaaja ja buddhalaisuus ovat ihan oikeassa. Elämä ON kärsimystä, ja monelle se on sitä alusta loppuun. Ei kannata odottaa suurta onnea, sillä siitäkin ihminen joutuu ennemmin tai myöhemmin luopumaan.

Autuaita ovat murheelliset. Jeesus ei kuitenkaan kovettanut kärsimykseltä sydäntään eikä opettanut muitakaan niin tekemään. Hän meni yhtä hyvin häihin kuin hautajaisiinkin ja siunasi molemmat läsnäolollaan. Jeesus ei julistanut murheellisia autuaiksi murheen tähden, vaan lohdutuksen tähden - ja hän lupasi, että se varmasti tulee (Matt. 5:4). Samaten hän julisti itkevät autuaiksi, ei itkun, vaan jäljestäpäin tulevan naurun tähden (Luuk. 6:21). Kärsimyksellä on jokin tarkoitus, siksi kärsijää voidaan kutsua autuaaksi.

Jeesus tunsi kerran omissa nahoissaan maailman koko tuskan. Hän tiesi mistä puhui - toisin kuin Saarnaaja, jolle useimmat murheet olivat pelkkää teoriaa.

Edelliset