Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Halu, nautinto ja onni/Saarnaaja 6 (15.2.2016)

1. On onnettomuus tämäkin, jonka olen nähnyt auringon alla ja joka raskaasti painaa ihmistä: 2. että Jumala antaa miehelle rikkautta ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei hänen sielultaan puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän halajaa, mutta Jumala ei salli hänen nauttia sitä, vaan sen nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys. 3. Vaikka syntyisi miehelle sata lasta ja hän eläisi vuosia paljon ja paljot olisivat hänen vuottensa päivät, mutta hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellansa eikä saisi edes hautaustakaan, niin minä sanon, että keskonen olisi onnellisempi kuin hän. 4. Sillä se turhaan tulee ja pimeyteen menee, ja pimeyteen peittyy sen nimi. 5. Ei se ole aurinkoa nähnyt eikä tuntenut. Sen lepo on parempi kuin hänen. 6. Ja vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhannen vuotta, mutta ei saisi onnea nähdä - eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan? 7. Kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, ja kuitenkaan ei halu täyty.

8. Sillä mitä etua on viisaalla tyhmän edellä, ja mitä kurjalla siitä, että hän osaa oikein vaeltaa elävien edessä? 9. Parempi silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. 10. Mitä olemassa on, sille on pantu nimi jo ammoin; ja edeltä tunnettua on ollut, mitä ihmisestä on tuleva. Ei voi hän riidellä väkevämpänsä kanssa. 11. Sillä niin on: puheen paljous enentää turhuutta. Mitä etua on ihmisellä siitä? 12. Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä, hänen elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo; ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla?

Rikkaudesta nauttiminen ja halun tyydyttäminen ovat Saarnaajan mielestä ainoa jäljelle jäänyt onni. Tosin se on turhuutta ja tuulen tavoittelua, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Se on onnettomuus, jos ei saa nauttia rikkaudestaan eikä tyydyttää halujaan. Sellaisen ihmisen olisi parempi kuolla keskosena.

Taaskin Saarnaaja osoittautuu ajattelutavaltaan moderniksi. Luuleehan meidän aikamme ihminen tietävänsä, kenen kannattaa syntyä tähän maailmaan ja kenen on parempi kuolla äidin kohtuun. Kriteerinä käytetään usein itsensä toteuttamisen ja elämästä nauttimisen mahdollisuutta.

Halu ei täyty. "Kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, ja kuitenkaan ei halu täyty" (7). Ei täyty, ei, koska ihminen ei tule onnelliseksi elämällä itselleen. Saamallaan rikkaudella on valmistettava pidot köyhille, raajarikoille, rammoille ja sokeille, siis niille jotka eivät pysty maksamaan takaisin, sanoi Jeesus (Luuk. 14:13).

Saarnaaja näyttää ajattelevan, ettei ihminen oikeastaan mahda mitään sille, miten hänelle käy ja millainen hänestä tulee (10). Loppujen lopuksi hän ei tiedä sitäkään, mikä hänelle on hyväksi ja mikä pahaksi (12). Elämän päivät ovat lyhyet ja turhat, ihminen kuin varjo, tulevaisuus hämärän peitossa (12). Jos olet rehellinen, on sinunkin myönnettävä, että monta kertaa olet ollut samoissa tunnelmissa kuin Saarnaaja. Ehkä olet parhaillaankin…

Jeesus jäi onnea vaille. Kuka tietää, kuka ilmaisee? kysyy Saarnaaja epätoivoissaan. Vastaus kuuluu: Jeesus tietää. Hän tuntee sekä menneisyytesi että tulevaisuutesi. Mikään siitä ei ole hänelle turhuutta, jopa jokainen hiuksesi on tärkeä.

Jeesuksen vaivannäkö ei tapahtunut hänen itsensä hyväksi, vaan sinun. Hän ei saanut nähdä onnea eikä nauttia elämästä, jotta sinä saisit onnellisen iankaikkisuuden.

Edelliset