Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Yksin ja kaksin/Saarnaaja 4:7-16 (19.1.2016)

7. Taas minä näin turhuuden auringon alla: 8. Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.

9. Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. 10. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. 11. Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? 12. Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.

13. Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria. 14. Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi, vaikka oli hänen kuninkaana ollessaan syntynyt köyhänä. 15. Minä näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa. 6. Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti; mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelemista.

Saarnaaja keräilee turhuuksia kuin saituri kolikkoja: viisaus on turhuutta, ilo ja rikkaus samoin, kulttuuri, työ ja vaivannäkö ovat turhuutta, tuleville polville säästäminen ja työn kunnollisuus ovat turhuutta. Näissä jakeissa Saarnaaja mainitsee vielä kaksi turhuuden aihetta: yksinäisen ihmisen aherruksen ja nautinnoista pidättymisen (8) sekä loputtoman vallantavoittelun (16).

Kaksin on parempi kuin yksin. Se mitä Saarnaaja nimittää turhuudeksi onkin turhuutta - sinänsä. Totta on, että kun vanhapoika säästää rahaa patjansa alle, se on surullista ja naurettavaa - kenen hyväksi hän vaivaa näkee? Käyttäisi mieluummin rahansa Jumalan valtakunnan ja lähimmäisensä parhaaksi. Saarnaaja antaa kahden ihmisen yhteiselämästä kauniin kuvauksen, hämmästyttävän kauniin siihen nähden, minkä verran hänellä itsellään on kokemusta "kahden kaupasta". (Hänellähän oli omien sanojensa mukaan monta vaimoa, eikä hän ollut löytänyt tuhannestakaan naisesta yhtään kunnollista näytekappaletta. Vrt. 2:8, 7:29.)

Saarnaaja ei - hämmästyttävää kyllä - sano ainoatakaan kitkerää sanaa kaksin elämisestä. Työnteossa, lankeemuksissa, vuoteessa ja vihollisen hyökätessä on kahdella apua toisistaan. Ihmisten välinen rakkaus ja ystävyys ovatkin todella suurimpia onnen aiheita, joita tämä matoinen maailma voi meille tarjota.

Kumpi on onnellisempi? Paavali eli yksin ja väitti, että naimaton on naimisissa olevaa onnellisempi (1 Kor. 7:40). Myös Jeesus eli yksin. Ei ollut loppua hänenkään vaivannäöllään (8), mutta se tapahtui kaikki toisten hyväksi. Jos meillä ei ole toveria ylös nostamassa ja vihollista vastaan puolustamassa, voimme aina tietää että "Herra on lähellä" sitä kaikkea tekemässä. Hänhän sanoi: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20)


Edelliset