Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Ihminen - alaston apinako?/Saarnaaja 3:14-22 (5.1.2016)

14. Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin. 15. Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

16. Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. 17. Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa. 18. Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä. 19. Sillä ihmislasten käy niin kuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niin kuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. 20. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun. 21. Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?

22. Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?

Saarnaaja ei näytä uskovan ruumiin ylösnousemukseen eikä viimeiseen tuomioon. "Ihmislasten käy niin kuin eläintenkin: sama on kumpienkin kohtalo", hän sanoo (19). "Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut ja kaikki palajaa tomuun" (20). Jumala kyllä tuomitsee, mutta se tapahtuu tässä ajassa (17). Näidenkin ajatustensa kanssa Saarnaaja on hyvässä seurassa - samaa mieltä ovat olleet Jeesuksen ajan saddukeukset ja yleisuskonnollisuuden kannattajat kaikkina aikoina.

Tämänpuoleisuus-uskon seuraukset. Saarnaaja uskoo siis Jumalaan, mutta yleisuskonnolliseen jumalaan, joka ei ole ilmoittanut itsestään mitään suusanallisesti. Näinhän monet uskovat meidänkin aikanamme, sekä kirkon ulkopuolella että sen sisäpuolella. Saarnaaja puhuu kauniisti Jumalan antamasta tehtävästä (10), hänen teoistaan (11), hänen lahjoistaan (13), hänen pelostaan (14), hänen tuomioistaan (17) ja hänen antamistaan koettelemuksista (18). Mutta kaikki tämä on Saarnaajan omia johtopäätöksiä: mistään hän ei tiedä, onko hänen jumala-kuvansa oikea vai väärä. Ja loppujen lopuksi sellaisesta uskosta jää jäljelle vain nautinnon tavoittelu (12-13), pettyminen ihmisen "eläimellisyyteen" (18) ja turhuuksien turhuus (19). Tämä on jokaisen osa, joka luopuu Jumalan ilmoituksesta eli Raamatusta.

Kaikkia surkuteltavampi. Mistä johtuukaan, että sielun kuolemattomuuteen on niin paljon helpompi uskoa kuin ruumiin ylösnousemukseen? (1 Kor. 15:19). Edelliseen uskovat melkein kaikki pakanatkin, sekä entiset että nykyiset, kun taas usko jälkimmäiseen on suuri loukkauskivi tiedemiehille, filosofeille ja monelle teologillekin. Tämänpuoleisuus-uskossaan Saarnaaja on kaikkia muita ihmisiä surkuteltavampi. Oikein sanoi Paavali: "Jos kuolleet eivät herää, niin syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." (1 Kor: 15:32)

Edelliset